Siis onko teillä mammoilla (ap ja Mei88) mitään korvien välissä? Miten helvetissä te ootte menny lisääntymään tollasten vätysten kanssa?
Niin väännetään nyt eka rautalangasta, kun et ole lukemaasi ymmärtänyt: minähän en ex-aviomiehen kanssa saanut lapsia. Nimenomaan mulla oli sen verran korvien välissä, että uskalsin jättää hänet, vaikka olimme olleet jo monta vuotta yhdessä. Löysin uuden miehen ja rakastuin, eikä hän ole mikään vätys.
Aiemmin kommentoineelle
fegerille, muuttuu joo, jos
haluaa muuttua. Vain poikkeustapauksissa tuollainen mies haluaa muuttua, koska luonteessa on jo niin paljon pielessä, ettei mies näe itsessään ja elämäntavoissaan mitään vikaa. Ap:n miehelläkin tuntui olevan aina perustelut sille, miksei jotain voi tehdä: koska luuli ap:n tehneen tai tekevän tai sitten eilen oli jo niin aktiivinen päivä (vaimon toimesta) --> nyt ei hänen tarvitse tehdä mitään.
Lisäksi mies ei huolehdi lapsistaan; jättää nyt lapset, kuusi- ja kolmevuotias ilman iltapalaa ja antaa pienemmän nukahtaa telkkarin ääreen! Tuohan on täysin väärin pientä lasta kohtaan ja osoittaa kyllä miehen olevan täysin välinpitämätön.
Ja tämän miehen mahdollinen muuttuminenkin tapahtuisi kyllä vain, jos ap puolisona ottaisi ohjat ja pakottaisi muutokseen. Ymmärrän hyvin, jos ap ei jaksa sellaiseen lähteä. Hän ei ehkä voisi enää (jos voi nytkään) rakastaa ja kunnioittaa miestä, jonka on joutunut pakottamaan muutokseen. Jos kerran nytkin jo asioista sanominen on ap:n kirjoittaman mukaan nalkutusta, niin ei kovin valoisalta näytä.
Jos ap vielä lukee tätä ketjua, haluan sanoa, että ymmärrän täysin suuttumuksesi ja sen ettet jaksa. Tuohan on lapsia kohtaan todella väärin, ettei miehesi osaa edes pitää heistä huolta. Kertoo ihmisestä kyllä paljon se, ettei hän pidä huolta edes lapsistaan. Minusta on hienoa, että uskallat ajatella eroa, vaikka pieniä lapsia onkin. Muista, että lapselle riittää, että hänellä on edes yksi turvallinen aikuinen lähellä. Sen sijaan turvattomuus, mitä lapset joutuvat kokemaan isänsä kanssa, voi vahingoittaa heitä enemmän, kuin ero. Voimia ja jaksamista sinulle ja uskalla pyytää apua luotettavilta läheisiltä tai sitten ammattilaisilta. Ei ole mikään häpeä pyytää apua, koska kyseessä on ihanat lapsesi ja heidän upea äitinsä, jotka ansaitsevat hyvän elämän.
