Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Tammikuun tuikkeet 2016 *joulu-helmikuussa*
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="jäämaanasukki, post: 31142992, member: 137345"]</p><p>Voi ONNEA Bons terveestä tytöstä! Sulla on kyllä mennyt kivan sutjakaasti ja vielä päiväsaikaan <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> </p><p></p><p>Mä lupailin esikon synnytyskertomusta parin vuoden takaa. Se on vähän epätieteellisesti kirjoitettu kun se on mun blogista mutta ehkä joku siitä saa jotain irti. </p><p></p><p>"Tuntuu jotenkin ihan utopistiselta nyt koko raskaus. Olinko muka ihan oikeesti raskaana 9 kk, kantelin isoa mahaa mukanani ja tunsin vauvan potkut ja hikan ja ja ja? Ja en millään voi uskoa että olen oikeasti synnyttänyt. Tapahtuiko se edes? Mutta kai se kaikki tapahtui kun tuossa tuo pikkunen tuhisee sängyssään. Tavallaan on ikävä raskaana oloa, sitä odotuksen ja innostuksen tunnetta. Kaikki oli niin uutta ja jännää ja HELPPOA. Alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen olo vain parani loppua kohden enkä missään vaiheessa saanut mitään elämää suuresti haittaavia vaivoja. Eikä mistään oikeastaan tarvinut edes murehtia kun neuvolassa pitivät niin hyvää huolta meistä. Ja sitten piti mennä synnyttämään.</p><p></p><p>Olen sanonut monelle että meni ihan niin kuin telkkarissa. Tiedättehän, niissä sarjoissa missä on kuvattu oikeita synnytyksiä. Olin ajatellut että olen ihan pro ja hoidan homman kotiin kuin ammattilainen ilman mitään kivunlievityksiä. Meinasin että saavun sairaalaan jo tosi pitkälle edenneenä eivätkä supistukset nyt niin kamalalta tuntuisi kun hengittelee vaan altaassa lilluen jne.</p><p></p><p>Noo... ei se ihan niin mennytkään kun se supistuskipu olikin paljon pahempaa kuin olin osannut kuvitella (tai erilaista ainakin) ja päädyinkin ottamaan epiduraalin heti sairaalaan päästyämme. Olin jo onneksi 5 cm auki kun saavuttiin sairaalaan noin viiden aikaan aamulla (säännölliset supistukset alkoi joskus klo. 23:00) ihan helvetillisen tunnin automatkan jälkeen. Oli siis tosi tosi vaikeaa kestää supistuksia enää siinä vaiheessa. Sen jälkeen oli vielä edessä paljon odottelua, käyriä, neuloja ja tuskaa kunnes vihdoin seitsemän aikaan epiduraali alkoi vaikuttamaan. Se olikin taivas sen tunnin ajan ennen kuin aloin tuntemaan ponnistamisen tarvetta. Olin vasta 7 cm auki siinä vaiheessa ja meni vielä pari tuntia että olin täydet 10 cm auki ja sain alkaa ponnistamaan. Loput 5 cm olisi ehkä auennut nopeammin jos olisin jatkanut seisoskelua ja kävelyä niin kuin olin tehnyt ensimmäiset 5 cm mutta turha jossitella enää <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Se tunne kun tuntuu että on pakko ponnistaa muttei vielä saa ja tarttis olla vielä rentona että vauva pääsee laskeutumaan niin huh huh. En tiiä kumpi oli hankalampaa, ne supistukset vai se ponnistustarve.</p><p></p><p>Ponnistusvaiheen alkaessa epiduraali ei enää vaikuttanut eikä sitä annettu kertaakaan lisää sen yhden annoksen jälkeen. Mitään muita lääkkeitä en saanut enkä tarvinutkaan. Ja sitten sitä väkerrettiin ulos pieni ikuisuus. Homma kesti 1 h 20 minuuttia ja luojan kiitos en tiennyt ponnistamista aloittaessa että miten kauan siinä tuleekaan menemään. Olinhan siis myöskin suunnitellut ettei ponnistamiseen mene kuin noin 20 minuuttia. Ihmettelen vaan millaset käytävät niillä naisilla on siellä lantiossa, jotka ponnistaa lapsen ulos muutamalla työnnöllä... Mur mur mur... Olin jo monta kertaa luovuttamassa mielessäni ja pohdin että saisinkohan vaan keisarinleikkauksen. Tuntui ettei se etene yhtään ja että kätilö vaan huijaa mua kun sanoo että nyt enää näin ja näin vähän jäljellä. Siinä vaiheessa kun mieskin sanoi että pää näkyy ja viimeistään kun tunsin ihan järkyttävää repeämis/venymiskipua siellä alakerrassa tajusin että sehän on oikeesti tulossa ulos sieltä. Niinpä keräsin kaikki voimani ja kivunsietokykyni ja ponnistin sen lapsen piru vie pihalle sieltä.</p><p></p><p>Ja mikä loistava mahtava helpotuksen ja ihmetyksen tunne siitä seurasikaan! Niin se mun oma lapsi vaan syntyi sieltä, mun ihan omin voimin ulos punnertamana. Sinertävänä, limaisena ja ryppyisenä ja sienimetsältä tuoksahtavana. Täysin kunnossa olevana ja heti pirteästi ulkomaailmaa tutkivana <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Hän kakkasi heti mun päälleni ja vähän joka puolelle muttei siinä vaiheessa mitkään eritteet enää haitanneet mitään <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Olin niin hikinen ja verinen ja ties missä mömmöissä että ihan sama, mun lapsi on nyt synnytetty. Istukan "syntyminen" tuntui epämukavalta mutta sekin oli nopeesti ohi eikä repeämän neulominenkaan yhtään sattunut kun kätilö puudutti paikat niin hyvin. En oo kyllä varma olisinko edes tuntenut mitään tikkien laittoa kun en edes tuntenut sitä puudutusneulaa. Repesin siis vaan vähäsen ja halusinkin niin mieluummin kuin että oltais leikattu välilihaa, minkä paraneminen olis kuulemma kestänyt paljon kauemmin ja sattunut enemmän."</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="jäämaanasukki, post: 31142992, member: 137345"] Voi ONNEA Bons terveestä tytöstä! Sulla on kyllä mennyt kivan sutjakaasti ja vielä päiväsaikaan :) Mä lupailin esikon synnytyskertomusta parin vuoden takaa. Se on vähän epätieteellisesti kirjoitettu kun se on mun blogista mutta ehkä joku siitä saa jotain irti. "Tuntuu jotenkin ihan utopistiselta nyt koko raskaus. Olinko muka ihan oikeesti raskaana 9 kk, kantelin isoa mahaa mukanani ja tunsin vauvan potkut ja hikan ja ja ja? Ja en millään voi uskoa että olen oikeasti synnyttänyt. Tapahtuiko se edes? Mutta kai se kaikki tapahtui kun tuossa tuo pikkunen tuhisee sängyssään. Tavallaan on ikävä raskaana oloa, sitä odotuksen ja innostuksen tunnetta. Kaikki oli niin uutta ja jännää ja HELPPOA. Alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen olo vain parani loppua kohden enkä missään vaiheessa saanut mitään elämää suuresti haittaavia vaivoja. Eikä mistään oikeastaan tarvinut edes murehtia kun neuvolassa pitivät niin hyvää huolta meistä. Ja sitten piti mennä synnyttämään. Olen sanonut monelle että meni ihan niin kuin telkkarissa. Tiedättehän, niissä sarjoissa missä on kuvattu oikeita synnytyksiä. Olin ajatellut että olen ihan pro ja hoidan homman kotiin kuin ammattilainen ilman mitään kivunlievityksiä. Meinasin että saavun sairaalaan jo tosi pitkälle edenneenä eivätkä supistukset nyt niin kamalalta tuntuisi kun hengittelee vaan altaassa lilluen jne. Noo... ei se ihan niin mennytkään kun se supistuskipu olikin paljon pahempaa kuin olin osannut kuvitella (tai erilaista ainakin) ja päädyinkin ottamaan epiduraalin heti sairaalaan päästyämme. Olin jo onneksi 5 cm auki kun saavuttiin sairaalaan noin viiden aikaan aamulla (säännölliset supistukset alkoi joskus klo. 23:00) ihan helvetillisen tunnin automatkan jälkeen. Oli siis tosi tosi vaikeaa kestää supistuksia enää siinä vaiheessa. Sen jälkeen oli vielä edessä paljon odottelua, käyriä, neuloja ja tuskaa kunnes vihdoin seitsemän aikaan epiduraali alkoi vaikuttamaan. Se olikin taivas sen tunnin ajan ennen kuin aloin tuntemaan ponnistamisen tarvetta. Olin vasta 7 cm auki siinä vaiheessa ja meni vielä pari tuntia että olin täydet 10 cm auki ja sain alkaa ponnistamaan. Loput 5 cm olisi ehkä auennut nopeammin jos olisin jatkanut seisoskelua ja kävelyä niin kuin olin tehnyt ensimmäiset 5 cm mutta turha jossitella enää :) Se tunne kun tuntuu että on pakko ponnistaa muttei vielä saa ja tarttis olla vielä rentona että vauva pääsee laskeutumaan niin huh huh. En tiiä kumpi oli hankalampaa, ne supistukset vai se ponnistustarve. Ponnistusvaiheen alkaessa epiduraali ei enää vaikuttanut eikä sitä annettu kertaakaan lisää sen yhden annoksen jälkeen. Mitään muita lääkkeitä en saanut enkä tarvinutkaan. Ja sitten sitä väkerrettiin ulos pieni ikuisuus. Homma kesti 1 h 20 minuuttia ja luojan kiitos en tiennyt ponnistamista aloittaessa että miten kauan siinä tuleekaan menemään. Olinhan siis myöskin suunnitellut ettei ponnistamiseen mene kuin noin 20 minuuttia. Ihmettelen vaan millaset käytävät niillä naisilla on siellä lantiossa, jotka ponnistaa lapsen ulos muutamalla työnnöllä... Mur mur mur... Olin jo monta kertaa luovuttamassa mielessäni ja pohdin että saisinkohan vaan keisarinleikkauksen. Tuntui ettei se etene yhtään ja että kätilö vaan huijaa mua kun sanoo että nyt enää näin ja näin vähän jäljellä. Siinä vaiheessa kun mieskin sanoi että pää näkyy ja viimeistään kun tunsin ihan järkyttävää repeämis/venymiskipua siellä alakerrassa tajusin että sehän on oikeesti tulossa ulos sieltä. Niinpä keräsin kaikki voimani ja kivunsietokykyni ja ponnistin sen lapsen piru vie pihalle sieltä. Ja mikä loistava mahtava helpotuksen ja ihmetyksen tunne siitä seurasikaan! Niin se mun oma lapsi vaan syntyi sieltä, mun ihan omin voimin ulos punnertamana. Sinertävänä, limaisena ja ryppyisenä ja sienimetsältä tuoksahtavana. Täysin kunnossa olevana ja heti pirteästi ulkomaailmaa tutkivana :) Hän kakkasi heti mun päälleni ja vähän joka puolelle muttei siinä vaiheessa mitkään eritteet enää haitanneet mitään :D Olin niin hikinen ja verinen ja ties missä mömmöissä että ihan sama, mun lapsi on nyt synnytetty. Istukan "syntyminen" tuntui epämukavalta mutta sekin oli nopeesti ohi eikä repeämän neulominenkaan yhtään sattunut kun kätilö puudutti paikat niin hyvin. En oo kyllä varma olisinko edes tuntenut mitään tikkien laittoa kun en edes tuntenut sitä puudutusneulaa. Repesin siis vaan vähäsen ja halusinkin niin mieluummin kuin että oltais leikattu välilihaa, minkä paraneminen olis kuulemma kestänyt paljon kauemmin ja sattunut enemmän." [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta vokaalia on sanassa AASI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Relaatio 1065
Tänään 08:21
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Tänään 02:06
Johnny Appleseed
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kuu. Muilla kuvia?
Tänään 00:23
-roosaruusa-
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Mitäs tänne kuuluu? Pitkästä aikaa päätin kirjautua tänne
Eilen 22:11
Scarlett-79
13 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Viikon OrpoPurra: Vihantunteet politiikkaa kohtaan nousseet vuodessa 33%:sta 50%:iin
Eilen 21:32
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Hallituksen velkakello käy, mutta kasvua ei vain näy
Eilen 21:08
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Donald Trump teki harvinaisen comebackin, aivan kuten esikuvansa Richard Nixonkin"
Eilen 20:50
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mummaa ja puppaa!!!👴🏻👵🏻
Eilen 20:48
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Tänään 02:06
Luettu: 80
Aihe vapaa
2.
Kuu. Muilla kuvia?
Started by -roosaruusa-
Tänään 00:23
Luettu: 59
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Tänään 08:21
Luettu: 28
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Oliko Bobrikovin murhannut Jevgeni jo eläissään Eugen vai muuttuiko tämä vasta post mortum?
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
2.
Sannan sote: HUS vähentää 800, pääosin hoitohenkilöstöä
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
3.
Raportti paljastaa: Näin tyttöviisikko mokasi koronapandemian hoidossa
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
37 min sitten
Aihe vapaa
5.
Toukokuiset 2025
Latest: Minni__
50 min sitten
Lapsen saaminen
6.
Relaatio 1065
Latest: vierailija
Tänään 08:33
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 08:04
Aihe vapaa
8.
"Pormestariehdokas Wille Rydman: On aika tehdä Helsingistä jälleen saavutettava myös autoliikenteelle"
Latest: vierailija
Tänään 07:13
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Tammikuun tuikkeet 2016 *joulu-helmikuussa*
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
