Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Tossu-89, post: 27954244, member: 124306"]</p><p>Rustailimpa joutessani synnytyskertomuksen, onnea vaan kovasti myös muillekin synnyttäneille! Ja tsemppiä vielä masuaan kantaville. :heart:</p><p></p><p>Heräsin tiistaina 22.1. pissahätään hieman ennen klo 6.30, ja raahauduin vessaan. Ajattelin että olispa kamalaa lähteä näin väsyneenä synnyttämään, kun ilta oli venynyt hieman pitkäksi. Kun istahdin pöntölle niin limatulppa plomsahti pönttöön ja lapsivettä alkoi valua ihan kunnolla. Tapahtui äkkiherääminen ja menin ihan paniikkiin enkä tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa. Pyyhettä kehiin ja hetken paniikinomaisen haahuilun jälkeen soitto synnärille. Selitin tilanteeni ja sain kehotuksen syödä rauhassa aamupalan ja lähteä tulemaan sitten sairaalaa kohti omalla kyydillä. Herätin miehen joka oli yllättävän rauhallinen, ja se auttoi sit vähän omaankin paniikkin. Puimme päälle ja söimme vähän aamupalaa ja lähdimme ajamaan kahdeksan ruuhkaan. </p><p>Synnytyssaliin päästyämme ilmoittauduimme ja pääsimme lepohuoneeseen. Kävin vessassa antamassa pissanäytteen aikaisemmin virtsassa olleen proteiinin takia. Samalla kävi ilmi että lapsivesi oli vihreää. Myös nyt pissassa oli proteiinia, ja verenpaineetkin olivat vähän koholla. Otettiin verikokeita ja käyrää, sydänäänet olivat hyvät ja kivuttomia supistuksia piirtyi käyrille pari. Kätilö teki käsikopelolla painoarvion. Painoksi hän veikkasi 3,4 kg. Lääkäriopiskelijatyttönen kävi kysymässä saako 3 opiskelijaa ja opettaja osallistua hoitoni seurantaan. Suostuin ja hän haastatteli minua raskaudenkulustani. Klo 9 jälkeen opiskelijat ja professori-mieslääkäri tulivat, tekivät sisätutkimuksen ja painoarvion. Lääkärin arvio vauvan koosta oli hädin tuskin kolmea kiloa. Olin 3 cm auki ja kaulankanavaa 2 cm jäljellä. </p><p>Jäimme odottelemaan tilanteen kehittymistä mutta supistuksia ei ruvennut tulemaan, joten kätilö ehdotti lääkärin suostumuksella osastolle siirtoa. Mies lähti käymään kotona ja lääkäri teki ultran yhdessä opiskelijoiden kanssa. Lapsivettä ei ollut paljoakaan jäljellä. Vauva ei ollut kiinnittynyt, joten joutuisin vuodelepoon siihen asti kunnes hän kiinnittyisi, ettei napanuora luiskahtaisi ulos. Ultran mukaan saatu painoarvio oli 3,5 kg. Täysi rakko haittasi vähän näkyvyyttä. Sain lääkäriltä luvan siirtyä osastolle. Kävin vielä pissalla ja minut kärrättiin pyörätuolissa synnyttämättömien osastolle n. klo 12 aikoihin. </p><p>Osastolla makasin, makasin ja makasin koska muuta en voinut. Jopa wc:ssä käymiseen tarvitsin luvan ja tilanteen tarkistuksen. Onneksi lapsi lähti siitä laskeutumaan joten sain sitten käydä ihan omin luvin wc:ssä. Lapsivesi oli tässä vaiheessa muuttunut jo vaaleanpunertavaksi. Mies tuli takaisin seurakseni klo 15 jälkeen. Välissä otettiin useamman kerran käyrää ja seurattiin verenpainetta. Muutamia kivuliaita epäsäännöllisiä supistuksiakin rupesi tulemaan. Klo 19 mies teki lähtöä ja sovittiin että hän tulee aamulla klo 10 aikoihin takaisin, jos mitään ei tapahdu sitä ennen. Tarkoitus oli siis käynnistää synnytys aamulla 6.30 aikoihin, jos mitään ei alkaisi tapahtua luonnostaan sitä ennen. Itkuhan siinä sitten tuli kun joutui sinne yksin jäämään kärvistelemään. Pyysin kätilöltä luvan päästä suihkuun peseytymään ja hän sanoi että voin mennä mutta täytyy istua siellä. </p><p>Iltavuorolainen kävi laittamassa kanyylin käteeni valmiiksi, koska suonensisäinen antibiootti aloitettaisiin klo 00.30. Supistukset rupesivat kipeytymään ja säännöllistymään illan mittaan. Kätilö tarjosi niihin parasetamolia ja lämpöpussia mutta sanoin vielä pärjääväni ilman. Jonkun aikaa kärvistelin ja seuraavan kerran käyriä otattaessa pyysin lämpöpussia. Klo 24 aloitettiin virtsan keräys. Kerran sitä kerkesin kerätä, ja samalla lämmitin lämpöpussin uudemman kerran. Siitä ei kyllä ollut oikeastaan kipujen kannalta hyötyä. Heiluttelin lantiota aina supistuksen tullessa ja se auttoi jonkun verran. Kivut kuitenkin rupesivat kovenemaan joten pyysin saada jotain muuta kivunlievitystä. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin reilu 4 cm auki, supistuksia piirtyi käyrille 4 min välein. Hän kysyi oliko minulla epiduraalitoivomusta ja kerroin haluavani sen. Hän kehoitti laittamaan kamat kasaan että pääsisimme siirtymään saliin. Vaihdoin avopaidan päälle ja kätilö lähti käväisemään jossakin. Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi että ei ole aivan varma onko synnytys vielä käynnissä, voisinko ottaa osastolla jotain muuta kivunlievitystä, esim. kipupiikin. Toivoin pääsyä saliin ja ilokaasua, mutta hän sai minut suostuteltua Oxanestiin. Se laitettiin pistoksena olkavarteen klo 01 jälkeen. Katseltaisiin tunti miten alkaa vaikuttaa. Lääke vaikutti rentouttavasti ja unettavasti, mutta kipuja se ei tosiaan vienyt pois. Kävin aina supistusten välillä unten rajamailla mutta heräsin kipuihin. Molisin ja puristin pöydän jalkaa ja olis tehny mieli repiä verhot siitä vierestä alas. Yritin ajatella positiivisesti ja pitää mielessä ettei tää kuolemaks oo. Yritin kellottaa supistuksia ja niiden kestoa, mutta kerkesin unohtaa aina edellisen ajan. Päätin odottaa kuitenkin kiltisti sen tunnin, mutta heti kun tunti oli kulunut soitin kellosta hoitajan paikalle. Hän teki sisätutkimuksen ja olin 6-7 cm auki joten saliin tulisi lähtö. Soitin miehelleni että lähtee tulemaan ja kätilö kärräsi minut sängyllä saliin, koska olin jo itse niin kipeä liikkumaan. Totesi että taitaa sinulla olla korkea kipukynnys, tai sitten siitä Oxanestistä oli oikeasti jotain hyötyä. </p><p>Klo 2.20 olin salissa ja kiipesin sängylle. Laitettiin käyrille ja kätilö opetti minulle ilokaasun käytön klo 2.30. Tehot oli alussa täysillä joten ensimmäinen henkäisy oli aivan kauhea, koko kroppa puutui naamaa myöten. Teho laskettiin puoleen ja sillä tavalla oli paljon parempi. Supistuksia tuli 3 min välein. Ilokaasu sai pään sekaisin ja vei kivuilta terävimmän huipun pois. Mies tuli jossain vaiheessa paikalle ja silitteli ja höpötteli minulle. Kätilö oli sanonut hänelle että älä ihmettele kun menet sinne, vaimosi on siellä ihan kännissä luvallisesti ja naureskelee. Olin kyllä täysin omissa maailmoissani. </p><p>Klo 3 aloin jo toivoa jotain puudutusta. Kohdunsuu oli 9 cm auki, ohut pieni reuna joka menee sikiön pään taakse. Klo 3.20 lääkäri tuli paikalle, mutta kohdunkaulan puudutetta ei voitu enää laittaa, koska olin täysin auki ja jäljellä on vain enää pieni reuna. Verislimaista vuotoa tulee. Laitettiin pudentaalipuudutus. </p><p>Klo 3.30 alkoi ponnistamisen tarve. Enää ei tutkittu vaan sain alkaa ponnistelemaan kylkiasennossa omien tuntemuksien mukaan. Kakkahätäkin iski ja se vähän häiritse ponnisteluja. Mies oli hyvin tukena ja sai siitä kehut kätilöiltä ihan paperillekin asti. Koska salissa oli ruuhkaa jouduimme mieheni kanssa jäämään välillä kahdestaan ponnistelemaan ikuisuuksilta tuntuvan ajan. Sydänäänet laskivat välillä alle 120 ja sitten pomppivat 200, laite rupesi piippaamaan joten hätäilin vähän vauvan voinnista, koska olimme mieheni kanssa kahdestaan. Kellolla sain kätilöt hätiin mutta ilmeisesti mitään hätää ei vauvalla sitten ollut, koska kukaan ei siitä mitään maininnut. </p><p>Klo 4 sain taas antibioottia ja samalla laitettiin oksidosini tippumaan topakoittamaan supistuksia ponnistusvaiheessa ja rohkaisemaan ponnistamaan. Pyysin päästä wc:hen ja mies raahautui tippapussin kanssa mukana. Kätilö sanoi että älä sitten synnytä pönttöön. Sain hieman kakattua ja paineen tunne oli aina pöntöltä noustessa aivan hirveä. En tiennyt tuleeko sieltä lasta vai paskaa. Jouduin monta kertaa istumaan takaisin alas. En muista sainko pissattua. Tällä välin kätilöt olivat tuoneet synnytysjakkaran toiveestani huoneeseen, mutta se jäi käyttämättä kun he kertoivat ettei ensisynnyttäjille sitä suositella, koska ei tiedetä kuinka väliliha käyttäytyy ja se on lattianrajasta hankala katsoa.</p><p>Klo 05.20 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe kylkiasennossa omasta toiveesta. Lapsi ei kuitenkaan olisi näin mahtunut syntymään joten jouduin kääntymään puoli-istuvaan asentoon. Selällään oleminen tuntui aivan kamalalta ja kun jalat piti levittää niin leveälle, tuntui että ne katkeavat. Mies tuki päätä aina ponnistaessa. Välillä meinasi iskeä epätoivo kun tuntui ettei vauva ikinä synny. Sain jo puudutuksenkin varalta, jos jouduttaisiinkin tekemään episiotomia. Pää liikkui edestakaisin synnytyskanavassa mutta tuli kuitenkin sentti sentiltä aina lähemmäksi. Kun pää oli sitten kokonaan syntynyt, en edes huomannut koko asiaa. Kätilöt kysyivät haluanko katsoa mutta siinä vaiheessa minulle oli tärkeintä vain saada vauva nopeasti ulos, ja olisi se muutenkin saattanut olla pelottava näky. Oli vaan niin omituisen tuntuista kun vauva heilutteli siinä puoliksi sisälläni päätään. Ponnistin vielä vähän ja 23.1.2013 klo 05.48 syntyi täydellinen tyttö maailmaan. <3 Olin ihan että ooi, oikea vauva! Hirmuinen helpotuksen tunne valtasi minut. Lapsi nostettiin rinnalleni ja sukupuoli esitettiin. Isä katkaisi napanuoran. Kätilö esitteli istukan. Se oli ruvennut hieman jo kalkkeutumaan. Vauva pääsi punnittavaksi ja tarkastukseen. Paino 3440 g, päänympärys 36 cm (synnytyspahka), apgarpisteet 9/9. Sitten sain vauvan ihokontaktiin ja kokeiltiin ensi-imetystä. Vauva ei oikein tahtonut ruveta syömään tissiä, joten kokeiltiin rintakumin kanssa. Sen kanssa hän sai vähän imettyä, 50 min vanhana. Lähdin käymään suihkussa ja isä otti vauvan ihokontaktiin siksi aikaa. Sillä välin oli tullut myös onnittelukahvit. Joimme ne ja pääsimme siirtymään osastolle. Koska synnyttäneiden osasto oli ihan täynnä, pääsimme takaisin synnyttämättömien osastolle perhehuoneeseen. </p><p>Synnytyksen jälkeen ajattelin ei enää ikinä mutta ei ajatus nyt niin pahalta tuntuisikaan. Luontoäiti hoiti homman ja siinä ei paljoa apuja edes tarvittu. On tosiaan jännä tunne miten alkukantaiseen tilaan sitä synnytyksessä ihminen meneekin. Sairaalan henkilökunta oli tosi mukavaa ja koko ajasta jäi pelkästään positiivinen fiilis. Ja tuo pieni ihminen on niin ihana.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Tossu-89, post: 27954244, member: 124306"] Rustailimpa joutessani synnytyskertomuksen, onnea vaan kovasti myös muillekin synnyttäneille! Ja tsemppiä vielä masuaan kantaville. :heart: Heräsin tiistaina 22.1. pissahätään hieman ennen klo 6.30, ja raahauduin vessaan. Ajattelin että olispa kamalaa lähteä näin väsyneenä synnyttämään, kun ilta oli venynyt hieman pitkäksi. Kun istahdin pöntölle niin limatulppa plomsahti pönttöön ja lapsivettä alkoi valua ihan kunnolla. Tapahtui äkkiherääminen ja menin ihan paniikkiin enkä tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa. Pyyhettä kehiin ja hetken paniikinomaisen haahuilun jälkeen soitto synnärille. Selitin tilanteeni ja sain kehotuksen syödä rauhassa aamupalan ja lähteä tulemaan sitten sairaalaa kohti omalla kyydillä. Herätin miehen joka oli yllättävän rauhallinen, ja se auttoi sit vähän omaankin paniikkin. Puimme päälle ja söimme vähän aamupalaa ja lähdimme ajamaan kahdeksan ruuhkaan. Synnytyssaliin päästyämme ilmoittauduimme ja pääsimme lepohuoneeseen. Kävin vessassa antamassa pissanäytteen aikaisemmin virtsassa olleen proteiinin takia. Samalla kävi ilmi että lapsivesi oli vihreää. Myös nyt pissassa oli proteiinia, ja verenpaineetkin olivat vähän koholla. Otettiin verikokeita ja käyrää, sydänäänet olivat hyvät ja kivuttomia supistuksia piirtyi käyrille pari. Kätilö teki käsikopelolla painoarvion. Painoksi hän veikkasi 3,4 kg. Lääkäriopiskelijatyttönen kävi kysymässä saako 3 opiskelijaa ja opettaja osallistua hoitoni seurantaan. Suostuin ja hän haastatteli minua raskaudenkulustani. Klo 9 jälkeen opiskelijat ja professori-mieslääkäri tulivat, tekivät sisätutkimuksen ja painoarvion. Lääkärin arvio vauvan koosta oli hädin tuskin kolmea kiloa. Olin 3 cm auki ja kaulankanavaa 2 cm jäljellä. Jäimme odottelemaan tilanteen kehittymistä mutta supistuksia ei ruvennut tulemaan, joten kätilö ehdotti lääkärin suostumuksella osastolle siirtoa. Mies lähti käymään kotona ja lääkäri teki ultran yhdessä opiskelijoiden kanssa. Lapsivettä ei ollut paljoakaan jäljellä. Vauva ei ollut kiinnittynyt, joten joutuisin vuodelepoon siihen asti kunnes hän kiinnittyisi, ettei napanuora luiskahtaisi ulos. Ultran mukaan saatu painoarvio oli 3,5 kg. Täysi rakko haittasi vähän näkyvyyttä. Sain lääkäriltä luvan siirtyä osastolle. Kävin vielä pissalla ja minut kärrättiin pyörätuolissa synnyttämättömien osastolle n. klo 12 aikoihin. Osastolla makasin, makasin ja makasin koska muuta en voinut. Jopa wc:ssä käymiseen tarvitsin luvan ja tilanteen tarkistuksen. Onneksi lapsi lähti siitä laskeutumaan joten sain sitten käydä ihan omin luvin wc:ssä. Lapsivesi oli tässä vaiheessa muuttunut jo vaaleanpunertavaksi. Mies tuli takaisin seurakseni klo 15 jälkeen. Välissä otettiin useamman kerran käyrää ja seurattiin verenpainetta. Muutamia kivuliaita epäsäännöllisiä supistuksiakin rupesi tulemaan. Klo 19 mies teki lähtöä ja sovittiin että hän tulee aamulla klo 10 aikoihin takaisin, jos mitään ei tapahdu sitä ennen. Tarkoitus oli siis käynnistää synnytys aamulla 6.30 aikoihin, jos mitään ei alkaisi tapahtua luonnostaan sitä ennen. Itkuhan siinä sitten tuli kun joutui sinne yksin jäämään kärvistelemään. Pyysin kätilöltä luvan päästä suihkuun peseytymään ja hän sanoi että voin mennä mutta täytyy istua siellä. Iltavuorolainen kävi laittamassa kanyylin käteeni valmiiksi, koska suonensisäinen antibiootti aloitettaisiin klo 00.30. Supistukset rupesivat kipeytymään ja säännöllistymään illan mittaan. Kätilö tarjosi niihin parasetamolia ja lämpöpussia mutta sanoin vielä pärjääväni ilman. Jonkun aikaa kärvistelin ja seuraavan kerran käyriä otattaessa pyysin lämpöpussia. Klo 24 aloitettiin virtsan keräys. Kerran sitä kerkesin kerätä, ja samalla lämmitin lämpöpussin uudemman kerran. Siitä ei kyllä ollut oikeastaan kipujen kannalta hyötyä. Heiluttelin lantiota aina supistuksen tullessa ja se auttoi jonkun verran. Kivut kuitenkin rupesivat kovenemaan joten pyysin saada jotain muuta kivunlievitystä. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin reilu 4 cm auki, supistuksia piirtyi käyrille 4 min välein. Hän kysyi oliko minulla epiduraalitoivomusta ja kerroin haluavani sen. Hän kehoitti laittamaan kamat kasaan että pääsisimme siirtymään saliin. Vaihdoin avopaidan päälle ja kätilö lähti käväisemään jossakin. Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi että ei ole aivan varma onko synnytys vielä käynnissä, voisinko ottaa osastolla jotain muuta kivunlievitystä, esim. kipupiikin. Toivoin pääsyä saliin ja ilokaasua, mutta hän sai minut suostuteltua Oxanestiin. Se laitettiin pistoksena olkavarteen klo 01 jälkeen. Katseltaisiin tunti miten alkaa vaikuttaa. Lääke vaikutti rentouttavasti ja unettavasti, mutta kipuja se ei tosiaan vienyt pois. Kävin aina supistusten välillä unten rajamailla mutta heräsin kipuihin. Molisin ja puristin pöydän jalkaa ja olis tehny mieli repiä verhot siitä vierestä alas. Yritin ajatella positiivisesti ja pitää mielessä ettei tää kuolemaks oo. Yritin kellottaa supistuksia ja niiden kestoa, mutta kerkesin unohtaa aina edellisen ajan. Päätin odottaa kuitenkin kiltisti sen tunnin, mutta heti kun tunti oli kulunut soitin kellosta hoitajan paikalle. Hän teki sisätutkimuksen ja olin 6-7 cm auki joten saliin tulisi lähtö. Soitin miehelleni että lähtee tulemaan ja kätilö kärräsi minut sängyllä saliin, koska olin jo itse niin kipeä liikkumaan. Totesi että taitaa sinulla olla korkea kipukynnys, tai sitten siitä Oxanestistä oli oikeasti jotain hyötyä. Klo 2.20 olin salissa ja kiipesin sängylle. Laitettiin käyrille ja kätilö opetti minulle ilokaasun käytön klo 2.30. Tehot oli alussa täysillä joten ensimmäinen henkäisy oli aivan kauhea, koko kroppa puutui naamaa myöten. Teho laskettiin puoleen ja sillä tavalla oli paljon parempi. Supistuksia tuli 3 min välein. Ilokaasu sai pään sekaisin ja vei kivuilta terävimmän huipun pois. Mies tuli jossain vaiheessa paikalle ja silitteli ja höpötteli minulle. Kätilö oli sanonut hänelle että älä ihmettele kun menet sinne, vaimosi on siellä ihan kännissä luvallisesti ja naureskelee. Olin kyllä täysin omissa maailmoissani. Klo 3 aloin jo toivoa jotain puudutusta. Kohdunsuu oli 9 cm auki, ohut pieni reuna joka menee sikiön pään taakse. Klo 3.20 lääkäri tuli paikalle, mutta kohdunkaulan puudutetta ei voitu enää laittaa, koska olin täysin auki ja jäljellä on vain enää pieni reuna. Verislimaista vuotoa tulee. Laitettiin pudentaalipuudutus. Klo 3.30 alkoi ponnistamisen tarve. Enää ei tutkittu vaan sain alkaa ponnistelemaan kylkiasennossa omien tuntemuksien mukaan. Kakkahätäkin iski ja se vähän häiritse ponnisteluja. Mies oli hyvin tukena ja sai siitä kehut kätilöiltä ihan paperillekin asti. Koska salissa oli ruuhkaa jouduimme mieheni kanssa jäämään välillä kahdestaan ponnistelemaan ikuisuuksilta tuntuvan ajan. Sydänäänet laskivat välillä alle 120 ja sitten pomppivat 200, laite rupesi piippaamaan joten hätäilin vähän vauvan voinnista, koska olimme mieheni kanssa kahdestaan. Kellolla sain kätilöt hätiin mutta ilmeisesti mitään hätää ei vauvalla sitten ollut, koska kukaan ei siitä mitään maininnut. Klo 4 sain taas antibioottia ja samalla laitettiin oksidosini tippumaan topakoittamaan supistuksia ponnistusvaiheessa ja rohkaisemaan ponnistamaan. Pyysin päästä wc:hen ja mies raahautui tippapussin kanssa mukana. Kätilö sanoi että älä sitten synnytä pönttöön. Sain hieman kakattua ja paineen tunne oli aina pöntöltä noustessa aivan hirveä. En tiennyt tuleeko sieltä lasta vai paskaa. Jouduin monta kertaa istumaan takaisin alas. En muista sainko pissattua. Tällä välin kätilöt olivat tuoneet synnytysjakkaran toiveestani huoneeseen, mutta se jäi käyttämättä kun he kertoivat ettei ensisynnyttäjille sitä suositella, koska ei tiedetä kuinka väliliha käyttäytyy ja se on lattianrajasta hankala katsoa. Klo 05.20 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe kylkiasennossa omasta toiveesta. Lapsi ei kuitenkaan olisi näin mahtunut syntymään joten jouduin kääntymään puoli-istuvaan asentoon. Selällään oleminen tuntui aivan kamalalta ja kun jalat piti levittää niin leveälle, tuntui että ne katkeavat. Mies tuki päätä aina ponnistaessa. Välillä meinasi iskeä epätoivo kun tuntui ettei vauva ikinä synny. Sain jo puudutuksenkin varalta, jos jouduttaisiinkin tekemään episiotomia. Pää liikkui edestakaisin synnytyskanavassa mutta tuli kuitenkin sentti sentiltä aina lähemmäksi. Kun pää oli sitten kokonaan syntynyt, en edes huomannut koko asiaa. Kätilöt kysyivät haluanko katsoa mutta siinä vaiheessa minulle oli tärkeintä vain saada vauva nopeasti ulos, ja olisi se muutenkin saattanut olla pelottava näky. Oli vaan niin omituisen tuntuista kun vauva heilutteli siinä puoliksi sisälläni päätään. Ponnistin vielä vähän ja 23.1.2013 klo 05.48 syntyi täydellinen tyttö maailmaan. <3 Olin ihan että ooi, oikea vauva! Hirmuinen helpotuksen tunne valtasi minut. Lapsi nostettiin rinnalleni ja sukupuoli esitettiin. Isä katkaisi napanuoran. Kätilö esitteli istukan. Se oli ruvennut hieman jo kalkkeutumaan. Vauva pääsi punnittavaksi ja tarkastukseen. Paino 3440 g, päänympärys 36 cm (synnytyspahka), apgarpisteet 9/9. Sitten sain vauvan ihokontaktiin ja kokeiltiin ensi-imetystä. Vauva ei oikein tahtonut ruveta syömään tissiä, joten kokeiltiin rintakumin kanssa. Sen kanssa hän sai vähän imettyä, 50 min vanhana. Lähdin käymään suihkussa ja isä otti vauvan ihokontaktiin siksi aikaa. Sillä välin oli tullut myös onnittelukahvit. Joimme ne ja pääsimme siirtymään osastolle. Koska synnyttäneiden osasto oli ihan täynnä, pääsimme takaisin synnyttämättömien osastolle perhehuoneeseen. Synnytyksen jälkeen ajattelin ei enää ikinä mutta ei ajatus nyt niin pahalta tuntuisikaan. Luontoäiti hoiti homman ja siinä ei paljoa apuja edes tarvittu. On tosiaan jännä tunne miten alkukantaiseen tilaan sitä synnytyksessä ihminen meneekin. Sairaalan henkilökunta oli tosi mukavaa ja koko ajasta jäi pelkästään positiivinen fiilis. Ja tuo pieni ihminen on niin ihana. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 9 9 4
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Mistä mitataan talon runko juoksuväli?
35 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Shrinkflaatio kukoistaa - Uudistuneissa Taffelin sipsipusseissa on korkeampi kilohinta, vaikka pussin sisältö ei ole muuttunut
48 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Iltasanomien jutussa väitetään *asistisesti maahanmuuttajien ja vieraskielisten olevan kunnille kustannus eikä rikkaus ja voimavara
53 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Irro ja Stubb
Tänään 08:25
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kiva kun toi lumi sulaa pois
Tänään 08:23
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1068 - Tuisku
Tänään 01:08
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Islam ja avioliitto 😢
Tänään 00:44
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tätä ei voi kysyä vauva-palstalla moderaation takia: Mistä nämä puppa-jutut ovat alkaneet?
Tänään 00:27
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 14K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 842
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 838
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 602
Aihe vapaa
5.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 576
Aihe vapaa
6.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 570
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 506
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 501
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kiva kun toi lumi sulaa pois
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Päivän OrpoPurra: Omakotitalojen kauppa 2000-luvun matalimmalla tasolla
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Selkeä enemmistö suomalaisista haluaa jatkaa talouden sopeutusta. Tutkimuksen mukaan uudet menoleikkaukset ovat suositumpia kuin veronkorotukset."
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Myös pääomatulot kunnallisverotukseen - Ei vapaamatkustajia uppoavaan Suomilaivaan!
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
5.
Maassa tehdään nyt hallituspolitiikkaa jota ainoastaan 29% kansasta kannattaa
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1068 - Tuisku
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
7.
Katsoitteko illan A-talkin?
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
8.
Purran kikka vitonen, YEL-vilunkipelillä valtion miljoonia!
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
