Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Maddi, post: 29150826, member: 130791"]</p><p>Heippa muille odottajille! Enpä ole tänne ennen kirjoitellut, joten lyhyesti esitietoja: ensimmäistä vauvaa odotan, itselläni on ikää <strong>25 v. ja OYS</strong>:ssa tulen synnyttämään, koska Oulussa asustelen. </p><p></p><p>Omasta vauvasta, raskausajasta ja omista lapsista olen haaveillut nuoresta asti mutta silti tämä raskaus alkoi kyllä vähän vahingossa ja aivan <strong>yllätyksenä</strong> -- mutta sai toki alkaa, koska ehkäisyn käyttöä ja raskauden välttämistä emme pitäneet absoluuttisen ehdottomana vaikka oltiinkin vielä ajateltu "muutama kuukausi" odotella ennen varsinaista yrittämistä. Vain todennäköisiä päiviä seurasimme kalenterista ja turvautua kondomiin silloin (yhä mysteeri miten alle viikko kuukautisista ja yhdestä kerrasta voi tulla raskaaksi heheh). Olinkin sitten jo viikolla 8, kun sain kuulla syyn iltaisin ilmenevään huonoon oloon <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Voi että ei meinattu uskoa todeksi, oli molemmille niiiiin ihana uutinen vaikkei suuunniteltu ollukaan - lapsettomuuttakin oltiin joskus erinäisistä syistä pelätty. </p><p></p><p><strong>Oireista.</strong> Oksentanut olen vain kahdesti koko raskauden ajan mutta <strong>etova olo</strong> on jatkunu viikolta 7 asti, nyt menossa 27+4 eli laskettu aika on 24.1. Hemoglobiini tietenki putos, pahimmillaan ollu 109, välillä jo muutenki alhainen verenpaine on ollu alamaissa, alle 100/70, mikä on tehny vähän heikkoa oloa. Liikunta jäi etovan olon vuoksi aluksi ihan vähiin, nyt syksyllä oon hiukan enemmän päässy liikkumaan. Onneks peruskunto on tosi hyvä. <strong>Kiloja </strong>on kyllä kertyny aika tukevasti terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, tähän mennessä normipaino 56-58 kg on muuttunu lukemaksi 66+ kg. Ilmankos on ollu <strong>selkävaivoja, </strong>tahtoo mennä notkoseläksi, kun ei kroppa oo tottunu tollaseen kuormaan vatsanseudulla koska aidosti tiimalasivartaloinen olin ennen raskautta.</p><p></p><p>Muita vaivoja ollu tukkoinen nenä ja yhdessä välissä ilmenny <strong>poskiontelotulehdus</strong>, joka vaati turhaan ab-kuureja ja sit viisi punktiota ja putket. Se oli psyykkisesti vähän rankkaa aikaa mut siitäkin selvittiin. </p><p></p><p>Aion kyllä ottaa <strong>kausi-influenssapiikin, </strong>ihan jo siksi että teen töitä terveydenhuollossa ja siksi että olen myös kuullut influenssan voivan olla vakava juttu raskaana olevalle. Vastaavan rokotuksen olen saanut aiemminkin. Voihan se antaa suojaa myös vauvalle, jolle myös influenssa voi olla vakava, joten ite päädyn kyllä piikitettäväksi ihan mielelläni. </p><p></p><p><strong>Raskausarpia </strong>mulla <strong>ei </strong>oo ollu ollenkaan, vaikka välillä vatsanahka on ollu ihan pinkeenä ja tuntuu et varmaan kohta poksahtaa tai jotain. Napa ei vieläkään oo pullahtanu ulos ja mua häiritsee hirveästi siellä navan pohjalla näkyvä möhnä jota en viitti väkisin kaivaa pois. <strong>Karvan kasvukin </strong>on lähinnä <em>heikentynyt </em>aiempaan (karvaiseen) verrattuna. </p><p></p><p>Aika vähän mulla on enää alkuajan uupumuksen jälkeen ollut mitään <strong>mielialanvaihteluita, </strong>välillä pinna kireellä on tullu sanottua vähän huonosti miespololle ja muutaman kerran oon alkanu itkeä ihan hölmöistä asioista ("ei tänne mahu vauva.." kun kämpän pienuus alkoi ahdistaa) <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Öisin en oo saanu kunnolla <strong>nukuttua </strong>pariin kuukauteen muuta kuin alkuyöstä. Viimeistään neljän aikaan herään ja nukun loppuyön pinnallisesti hyvää asentoa epätoivoisesti etsien. Mut onhan se aika ihana seurustella yön pimeinä tunteina vauvan kans, se kun yleensä liikuskelee öisin aika reippaasti <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Pientä väsymystä saan hyvin paikkailtua päivisin päiväunilla.</p><p></p><p><strong>Vauvan liikkeet</strong> alkoi tuntua viikolla 17. Olen tosiaan vatsanseudulta hoikka, istukka on sivulla ja kohtu vissiin eteenpäin kallellaan ja vauva reipas liikuskelija, joten hyvin tuntuivat jo varhaisessa vaiheessa nuo vauvan liikkeet. Mieskin on tuntenu ne vatsan päältä jo monta viikkoa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Kovasti liikkuu vauva nykyään, välillä ihan säpsähdän, kun välillä pikku tuhmeliini potkasee jonnekin alavatsaan niin kovasti. Muutenkin liikkeet tuntuu tosi selkeästi. Pikkuraajatkin alkaa erottua, viime yönä olin ihan varma, että tunsin pienen käsivarren ja toissa iltana tuntui siltä, et siellä se pikku käsi rapsutti mun mahaa kohdusta päin, niin selkeästi tuntui pikkuset sormet <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Ei ole vertailupohjaa esikoisen kohdalla mutta veikkaanpa että melko topakka ja aktiivinen tyttö on tulossa.</p><p></p><p><strong>Tyttö</strong> se siis on, tiedetään ultraäänten perusteella. Epäilin ite sitä jo ekan ultran perusteella ja tokassa näky ilman epäilyksen häivääkään. Hassua kyllä, luultiin miehen kans molemmat alussa et se on "taatusti poika". Kumpi vaan olis ollu yhtä tervetullu mut hyvin oon ottamassa pientä tyttöä vastaan, aika söpöä saada pukea sille omia vanhoja vaatteita (niitä muutamia mitä on tallessa) <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p><strong>Nimeä</strong> ollaan mietitty kovasti. Pojalle olis ollu nimi oikeastaan valmiina, ainakin kaks hyvää vaihtoehtoa joista kumpikin niin mieluisa että kumpi vain olis passannu. Tytön nimissä meillä on vähän eri mieltymykset. Alkuraskaudessa luultiin että vauva on poika ja aloin kutsua sitä Manuksi, Manu kuulosti niin söpöltä... Sit piti vaihtaa nimiä kun se olikin tyttö ja siitä sit tuli Maisa. No, yllättäen ollaan molemmat alettu tykkäämään tuosta vaikka molempien aiemmat tytön nimiehdotukset oli jotakin ihan muuta - ties vaikka siitä oikeastikin tulis Maisa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p><strong>Parisuhteesta</strong> oli täällä myös puhetta... Itellä on menny tosi hyvin. Alkuun ekat pari kuukautta mies oli aika stressaantunu (vaikkakin iloinen) tulevasta muutoksesta ja vastuusta mutta on nyt saanut asiaa käsiteltyä mielessään ja ylpeänä taputtelee mun masua silloin tällöin ja joskus höpöttää vauvalle. Oli ihan älyttömän liikuttavaa, kun mies ekan kerran sano vauvaa "mun tytöksi" :') Olin kertonu miten meidän Maisalla oli hyvin tilannetajua, koska se potkas suoraan siihen laitteeseen, millä neuvolassa niitä sydänääniä kuunnellaan ja sai aikaan karmean räsähdyksen siitä laitteesta xD Tilannetajun löytymiseen mies vaan sano ylpeänä että "no totta kai sillä on sitä, sehän on mun tyttö", hyvä etten itkemään alkanu <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Toi oli mulle iso juttu, koska alkuun tuntui että mies on vain puolittain tässä mukana ja minä yksin mietin ja puhun kaikesta vauvaan liittyvästä. Nykyään tuntuu että sekin on jo päässy paremmin asiaan kiinni. Jostain luin että miehillä kestää pitempään, kun ei ole sitä biologista ja hormonaalista etua kuin meillä naisilla.</p><p></p><p>Niille joilla on vaikeuksia parisuhteessa antaisin yleishyödyllisen neuvon toisen huomioimisesta. Usein toisen huomioiminen ja kuunteleminen paremmin saa toisen suhtautumaan positiivisemmin kumppaniin ja parisuhteeseen ja motivoi toista antamaan itekin enemmän. Jos tällaiseen yritykseen ei löydy keinoja, jos toinen on kovin hankalasti tavoitettavissa, niin varmaan sitten suora keskustelu aiheesta on ainut tehokas vaihtoehto. Kysyisin itse mieheltä että mitä se haluaa tässä perheessä ja parisuhteessa saada ja kertoisin mitä itse haluaisin, esim. enemmän toisen läsnäoloa tms. Vähän kyllä tuntuu, että mies joka häviää tietokoneen pelaamiseen tai töihin pakenee syystä tai toisesta oman perheensä kohtaamista <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /> Voisiko taustalla olla ahdistus vastuusta, uupumus tai kyvyttömyys reagoida toisen tarpeisiin tai tulevaan perheenjäseneen? Voisihan tuostakin kysyä suoraan, mies ei ehkä itsekään ole asiaa tiedostanut. Erota ei kannata liian helpolla, tsemppiä vain yrittämiseen! Miehesi voi kyllä tarvita apua, jotta asiat tuosta kohenevat - ikävä että joutuu toista aikuista kantamaan kun itsekin on raskaana.</p><p></p><p>Kun esikoista odotan eikä lapsia vielä ole, olen muuten huomannu et lapsi meiltä just puuttuukin. On ihana olla miehen kans mut jotenki koen että olis elämä aika vajaata jos ei perhe tästä koskaan olis kasvamassa. Ite ainaki koen että lapset on niin tärkeitä mulle <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Maddi, post: 29150826, member: 130791"] Heippa muille odottajille! Enpä ole tänne ennen kirjoitellut, joten lyhyesti esitietoja: ensimmäistä vauvaa odotan, itselläni on ikää [B]25 v. ja OYS[/B]:ssa tulen synnyttämään, koska Oulussa asustelen. Omasta vauvasta, raskausajasta ja omista lapsista olen haaveillut nuoresta asti mutta silti tämä raskaus alkoi kyllä vähän vahingossa ja aivan [B]yllätyksenä[/B] -- mutta sai toki alkaa, koska ehkäisyn käyttöä ja raskauden välttämistä emme pitäneet absoluuttisen ehdottomana vaikka oltiinkin vielä ajateltu "muutama kuukausi" odotella ennen varsinaista yrittämistä. Vain todennäköisiä päiviä seurasimme kalenterista ja turvautua kondomiin silloin (yhä mysteeri miten alle viikko kuukautisista ja yhdestä kerrasta voi tulla raskaaksi heheh). Olinkin sitten jo viikolla 8, kun sain kuulla syyn iltaisin ilmenevään huonoon oloon :) Voi että ei meinattu uskoa todeksi, oli molemmille niiiiin ihana uutinen vaikkei suuunniteltu ollukaan - lapsettomuuttakin oltiin joskus erinäisistä syistä pelätty. [B]Oireista.[/B] Oksentanut olen vain kahdesti koko raskauden ajan mutta [B]etova olo[/B] on jatkunu viikolta 7 asti, nyt menossa 27+4 eli laskettu aika on 24.1. Hemoglobiini tietenki putos, pahimmillaan ollu 109, välillä jo muutenki alhainen verenpaine on ollu alamaissa, alle 100/70, mikä on tehny vähän heikkoa oloa. Liikunta jäi etovan olon vuoksi aluksi ihan vähiin, nyt syksyllä oon hiukan enemmän päässy liikkumaan. Onneks peruskunto on tosi hyvä. [B]Kiloja [/B]on kyllä kertyny aika tukevasti terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, tähän mennessä normipaino 56-58 kg on muuttunu lukemaksi 66+ kg. Ilmankos on ollu [B]selkävaivoja, [/B]tahtoo mennä notkoseläksi, kun ei kroppa oo tottunu tollaseen kuormaan vatsanseudulla koska aidosti tiimalasivartaloinen olin ennen raskautta. Muita vaivoja ollu tukkoinen nenä ja yhdessä välissä ilmenny [B]poskiontelotulehdus[/B], joka vaati turhaan ab-kuureja ja sit viisi punktiota ja putket. Se oli psyykkisesti vähän rankkaa aikaa mut siitäkin selvittiin. Aion kyllä ottaa [B]kausi-influenssapiikin, [/B]ihan jo siksi että teen töitä terveydenhuollossa ja siksi että olen myös kuullut influenssan voivan olla vakava juttu raskaana olevalle. Vastaavan rokotuksen olen saanut aiemminkin. Voihan se antaa suojaa myös vauvalle, jolle myös influenssa voi olla vakava, joten ite päädyn kyllä piikitettäväksi ihan mielelläni. [B]Raskausarpia [/B]mulla [B]ei [/B]oo ollu ollenkaan, vaikka välillä vatsanahka on ollu ihan pinkeenä ja tuntuu et varmaan kohta poksahtaa tai jotain. Napa ei vieläkään oo pullahtanu ulos ja mua häiritsee hirveästi siellä navan pohjalla näkyvä möhnä jota en viitti väkisin kaivaa pois. [B]Karvan kasvukin [/B]on lähinnä [I]heikentynyt [/I]aiempaan (karvaiseen) verrattuna. Aika vähän mulla on enää alkuajan uupumuksen jälkeen ollut mitään [B]mielialanvaihteluita, [/B]välillä pinna kireellä on tullu sanottua vähän huonosti miespololle ja muutaman kerran oon alkanu itkeä ihan hölmöistä asioista ("ei tänne mahu vauva.." kun kämpän pienuus alkoi ahdistaa) :) Öisin en oo saanu kunnolla [B]nukuttua [/B]pariin kuukauteen muuta kuin alkuyöstä. Viimeistään neljän aikaan herään ja nukun loppuyön pinnallisesti hyvää asentoa epätoivoisesti etsien. Mut onhan se aika ihana seurustella yön pimeinä tunteina vauvan kans, se kun yleensä liikuskelee öisin aika reippaasti :) Pientä väsymystä saan hyvin paikkailtua päivisin päiväunilla. [B]Vauvan liikkeet[/B] alkoi tuntua viikolla 17. Olen tosiaan vatsanseudulta hoikka, istukka on sivulla ja kohtu vissiin eteenpäin kallellaan ja vauva reipas liikuskelija, joten hyvin tuntuivat jo varhaisessa vaiheessa nuo vauvan liikkeet. Mieskin on tuntenu ne vatsan päältä jo monta viikkoa :) Kovasti liikkuu vauva nykyään, välillä ihan säpsähdän, kun välillä pikku tuhmeliini potkasee jonnekin alavatsaan niin kovasti. Muutenkin liikkeet tuntuu tosi selkeästi. Pikkuraajatkin alkaa erottua, viime yönä olin ihan varma, että tunsin pienen käsivarren ja toissa iltana tuntui siltä, et siellä se pikku käsi rapsutti mun mahaa kohdusta päin, niin selkeästi tuntui pikkuset sormet :) Ei ole vertailupohjaa esikoisen kohdalla mutta veikkaanpa että melko topakka ja aktiivinen tyttö on tulossa. [B]Tyttö[/B] se siis on, tiedetään ultraäänten perusteella. Epäilin ite sitä jo ekan ultran perusteella ja tokassa näky ilman epäilyksen häivääkään. Hassua kyllä, luultiin miehen kans molemmat alussa et se on "taatusti poika". Kumpi vaan olis ollu yhtä tervetullu mut hyvin oon ottamassa pientä tyttöä vastaan, aika söpöä saada pukea sille omia vanhoja vaatteita (niitä muutamia mitä on tallessa) :) [B]Nimeä[/B] ollaan mietitty kovasti. Pojalle olis ollu nimi oikeastaan valmiina, ainakin kaks hyvää vaihtoehtoa joista kumpikin niin mieluisa että kumpi vain olis passannu. Tytön nimissä meillä on vähän eri mieltymykset. Alkuraskaudessa luultiin että vauva on poika ja aloin kutsua sitä Manuksi, Manu kuulosti niin söpöltä... Sit piti vaihtaa nimiä kun se olikin tyttö ja siitä sit tuli Maisa. No, yllättäen ollaan molemmat alettu tykkäämään tuosta vaikka molempien aiemmat tytön nimiehdotukset oli jotakin ihan muuta - ties vaikka siitä oikeastikin tulis Maisa :) [B]Parisuhteesta[/B] oli täällä myös puhetta... Itellä on menny tosi hyvin. Alkuun ekat pari kuukautta mies oli aika stressaantunu (vaikkakin iloinen) tulevasta muutoksesta ja vastuusta mutta on nyt saanut asiaa käsiteltyä mielessään ja ylpeänä taputtelee mun masua silloin tällöin ja joskus höpöttää vauvalle. Oli ihan älyttömän liikuttavaa, kun mies ekan kerran sano vauvaa "mun tytöksi" :') Olin kertonu miten meidän Maisalla oli hyvin tilannetajua, koska se potkas suoraan siihen laitteeseen, millä neuvolassa niitä sydänääniä kuunnellaan ja sai aikaan karmean räsähdyksen siitä laitteesta xD Tilannetajun löytymiseen mies vaan sano ylpeänä että "no totta kai sillä on sitä, sehän on mun tyttö", hyvä etten itkemään alkanu :) Toi oli mulle iso juttu, koska alkuun tuntui että mies on vain puolittain tässä mukana ja minä yksin mietin ja puhun kaikesta vauvaan liittyvästä. Nykyään tuntuu että sekin on jo päässy paremmin asiaan kiinni. Jostain luin että miehillä kestää pitempään, kun ei ole sitä biologista ja hormonaalista etua kuin meillä naisilla. Niille joilla on vaikeuksia parisuhteessa antaisin yleishyödyllisen neuvon toisen huomioimisesta. Usein toisen huomioiminen ja kuunteleminen paremmin saa toisen suhtautumaan positiivisemmin kumppaniin ja parisuhteeseen ja motivoi toista antamaan itekin enemmän. Jos tällaiseen yritykseen ei löydy keinoja, jos toinen on kovin hankalasti tavoitettavissa, niin varmaan sitten suora keskustelu aiheesta on ainut tehokas vaihtoehto. Kysyisin itse mieheltä että mitä se haluaa tässä perheessä ja parisuhteessa saada ja kertoisin mitä itse haluaisin, esim. enemmän toisen läsnäoloa tms. Vähän kyllä tuntuu, että mies joka häviää tietokoneen pelaamiseen tai töihin pakenee syystä tai toisesta oman perheensä kohtaamista :( Voisiko taustalla olla ahdistus vastuusta, uupumus tai kyvyttömyys reagoida toisen tarpeisiin tai tulevaan perheenjäseneen? Voisihan tuostakin kysyä suoraan, mies ei ehkä itsekään ole asiaa tiedostanut. Erota ei kannata liian helpolla, tsemppiä vain yrittämiseen! Miehesi voi kyllä tarvita apua, jotta asiat tuosta kohenevat - ikävä että joutuu toista aikuista kantamaan kun itsekin on raskaana. Kun esikoista odotan eikä lapsia vielä ole, olen muuten huomannu et lapsi meiltä just puuttuukin. On ihana olla miehen kans mut jotenki koen että olis elämä aika vajaata jos ei perhe tästä koskaan olis kasvamassa. Ite ainaki koen että lapset on niin tärkeitä mulle :) [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa JOULU?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Medvedev nimitteli Nato-maita pygmeiksi
Tänään 00:56
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Keinoäly kirjoittaa uutiset
Tänään 00:53
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
On niin oudot säät, että kaikki ei vissiin lapsia pukiessa ihan tajua, että tuolla on vielä niin lämmintä
Eilen 23:53
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kyllähän tuo eduskuntatalon töhriminen saa miettimään, että remmikurituksen pitäisi olla sallittu...
Eilen 23:16
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Juuri nyt Suomi kuluttaa sähköä 8717 MW josta tuulivoima tuottaa 4967 MW
Eilen 22:27
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Suomen Yleisradio hyväksyy eloapinoiden harjoittamanterrorismin
Eilen 21:36
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Soitin pilapuhelun
Eilen 18:51
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Kaikkein vammaisin teko?
Eilen 18:40
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
Sunnuntai klo 15:43
Luettu: 686
Aihe vapaa
3.
Stubb antaa huutia Taviolle
Started by vierailija
Tiistai klo 07:39
Luettu: 673
Aihe vapaa
4.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
Started by vierailija
Eilen 10:14
Luettu: 628
Aihe vapaa
5.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 17:40
Luettu: 621
Aihe vapaa
6.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:00
Luettu: 555
Aihe vapaa
7.
Käräjäoikeus tuomitsi Suadad Adnan Jameel Al-J kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Al-Juaifari määrättiin myös maksamaan naiselle korvauksia
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:06
Luettu: 526
Aihe vapaa
8.
Vihaan mun miestä
Started by vierailija
Maanantai klo 01:35
Luettu: 516
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
3.
Kyllähän tuo eduskuntatalon töhriminen saa miettimään, että remmikurituksen pitäisi olla sallittu...
Latest: vierailija
29 min sitten
Aihe vapaa
4.
Juuri nyt Suomi kuluttaa sähköä 8717 MW josta tuulivoima tuottaa 4967 MW
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
5.
Suomen Yleisradio hyväksyy eloapinoiden harjoittamanterrorismin
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
6.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
32 min sitten
Aihe vapaa
7.
Stubb antaa huutia Taviolle
Latest: vierailija
41 min sitten
Aihe vapaa
8.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
46 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu