V
"vieras"
Vieras
Olen mä menettänyt läheisiäni, isovanhempani olivat erittän läheiset. Mutta siitä pääsee ylitse eikä sitä ajattele samalla tavalla. He olivat aikoinaan läheisimmät ihmiseni. Sairastin 8 vuotta masennusta sen jälkeen, nyttemmin parantunut jo aikaa sitten.
Nykyään läheisin henkilö on tyttäreni. Lapsen menettäminen olisi varmasti elämän rankin kokemus, mutta sille asialle en todennäköisesti voisi mitään tehdä. Se asia olisi käsiteltävä kuten muutkin elämän asiat. Yksinkertaisesti kuolema vain kuuluu elämään, sitä ei voi välttää.
Sun mielestä nelikymppisen äidin menettäminen "on vaan elämää, mitä suotta suremaan noin vanhaa mummoa" mutta olet silti masentunut mummon ja ukin kuoltua