Tämä imetys ei vaan onnistu :,(

[luuseri]

Esikoista imetin pari vuotta sitten 9kk ikään asti, eikä siinä ollut ongelmia. Nyt tämä kakkosen imetys ei vaan onnistu, vaikka tuntuu että yritän ja yritän.

Vauva syntyi sektiolla kuukausi sitten. Maito lähti nousemaan jo toisena sektionjälkeisenä päivänä. Kotiinpääsin kolmantena päivänä. Tuohon mennessä vauvalla ei kuitenkaan sairaalassa ollut esim tullut yhtään pissavaippaa vielä. Hän kyllä alusta asti oli tissillä ja luputteli, mutta terhakkaan alun jälkeen imuote hölleni niin, että maito vaan valui pitkin vatsaani ohi hänen suunsa. Imetystukihenkilö kävi luonani ja vauvan imuote oli kyllä hänen mielstään ihan hyvä ja normaali.

Öisin hän on herännyt 3-4 kertaa syömään ja silloin on kanssa sama juttu kuin päivällä. Maito valuu vaan muualle ja hän lupsuttelee laiskasti. Oli pakko alkaa lypsää ekan viikon jälkeen, kun vauvan paino oli viikon kohdalla laskenut vähän syntymäpainosta (3010g) ja antaa maitoa pullosta. Tiedän, että se pullo oli virhe! Mutta pullosta hän jaksoi luputella hyvin ja imeä kunnolla, ote ei höllentynyt heti veltoksi.

Nyt olen vauvan herätessä yöllä pumpannut maitoa ennen kuin oletan hänen heräävän ja antanut hänelle sen maidon pullosta. Mutta olen todella väsynyt ja uupunut. Jatkuva stressi siitä, miksei tämä onnistu ja se öinen pumppaaminen n 4 kertaa (pumppaaminen kestää kauan, minulla on käsipumppu). Päivisin pumppaan myös ja se tekee jo niin kipeää...

En vaan tajua, mikä on vialla! Nyt vauva kasvaa ja kehittyy hyvin. Mutta miksi en osaa tätä? Tuntuu, että olen huono ja epäonnistunut äiti, kun en saa vauvaa imemään rinnasta. En tiedä, kauanko jaksan pumpata...tuntuu että olen pumppaamassa lähes koko ajan että saan riittävästi maitoa vauvalle. Rinnat on tosi kipeät pumppaamisesta. Esikoistakin (2,5v) pitäisi jaksaa huomioida ja suoda hänelle aikaa. Mitä teen väärin???? Osaako kukaan auttaa? Nyt en voi kuin itkeä, kun tämä ei onnistu :,(

 

[vieras]

Onko lapsella kireä kielijänne? Meillä kävi niin, että toisen lapsen syntymän jälkeen maito ei oikein lähtenyt nousemaan sitten millään vaikka tissillä oli jatkuvasti ja kyllä minustakin ihan hyvä ote oli ja samaa sanoivat siellä synnärilläkin. Lopulta sain maidon nousemaan jatkuvalla pumppaamisella ja jonkin aikaa vauva siitä imikin, mutta jos olikin vähänkin tyhjemmät rinnat niin alkoi hirveä huuto kun joutui tekemään enemmän töitä maitonsa eteen.

Ollaan ihan suosiolla sorruttu pulloon ja oma arivoni tuosta syystä on jo synnärillä todettu kireä kielijänne, sillä ihan selvästi ei pysty niin hyvin imemään kun ei pysty kielellä auttamaan niin hyvin.

 

[Maisuli]

Älä yritä väkisin. Elämä voi helpottaa kummasti kun annat periksi ja lopetat imettämisen ja pumppaamisen. Kokemuksesta tiedän.

 

[Virpi]

No ei kai äidissä ole vika jos maitoa tulee pumpattavaksi asti! Itse olen imettänyt esikoista (syntyi myös sektiolla) taaperoksi asti mutta ikinä ei silti irronnut pumpulla 10 ml enempää!

Vauvan huono imuote kai se on jutun juju, voisiko se imetystukihenkilö käydä teillä uudesti ja antaa ohjeet miten pullosta pois ja voimaa imuun?

Toinen vaihtoehto että imetät ja pumppaat minkä jaksat ja annat korviketta loput.

 

[-]

Älä yritä väkisin. Elämä voi helpottaa kummasti kun annat periksi ja lopetat imettämisen ja pumppaamisen. Kokemuksesta tiedän.

Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Itsellä keskoslapsi sai lypsettyä maitoa pullosta vajaan parin kuukauden ajan ja elämä helpotti kovin, kun luovuin lypsämisestä. Vauva ei kolmen viikon sairaalassaolon jälkeen enää oppinut rinnalle. Mulla sentään oli sairaalasta sähköpumppu käytössä. En osaa oikein vinkkejä antaa tuohon imetykseen (itsellä ainakin "onnistuminen" on ollut niin lapsikohtaista), mutta jos jatkat lypsämistä, niin kysäise esim. sairaalasta kunnon sähköpumppu lainaan.

 

[abcdefghijk1]

Sama vika täälläkin. Pumpulla sain maitoa tulemaan mutta vauvan rinnalla ollessa maidot valui pitkin vatsaa. Vauva ei saanut itseään oikeastaan ollenkaan täyteen ja nukkui sen takia tosi lyhyissä pätkissä. Luultavasti johtui siitä, että sairaalassa vauva oli viikon teholla jossa ruokinta hoidettiin pullolla ja tottui siihen. 5 viikkoa jaksoin yrittää ja sitten luovutin. Pakko ehtiä olla muidenkin lasten kanssa eikä koko aikaa istua imettämässä. Kivittäkää pois vaan...
Nyt vauva syö pullosta ja on tyytyväinen ja nukkuu hyvin. Mielummin annan korviketta kuin ajan itseni ja vauvan ihan loppuun yrittämällä väkisin jotain mikä ei minulta selvästi onnistu.

 

[Rieputarallaa]

Älä yritä väkisin. Elämä voi helpottaa kummasti kun annat periksi ja lopetat imettämisen ja pumppaamisen. Kokemuksesta tiedän.

Peesaan. Äitiyden arvoa ei mitata ruokkimisen tavassa. On tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan - ja vaikka imetys tärkeää onkin, edes se ei ole sen arvoista, että kannattaa oma mielenterveytensä uhrata.

:hug: :hug: :hug:

 

[Hisu]

Mä luulen että aika saattaa korjata ongelman, ellei vauva sitten ala hylkimään tissiä kun tottuu pulloon. Mutta mulla ainakin ongelmia on ollut imetysten alkutaipaleella, silloin pitää kaikkien palasten sopia yhteen että imetys sujuu hyvin. Myöhemmin sen ei ole enää niin väliä kun lapsi on isompi, suu on isompi ja imutehoa on enemmän.

Mutta en sillä sano että tuota rumbaa olisi pakko jatkaa jos tuntuu ettei jaksa, pullomaitokin on ihan hyvä juttu.

 

[roosanäiti]

sitten sie vaan lopetat ja annat pullosta, ennemmin pullo ja paremmin voiva äiti kuin äiti joka on uupunut... hienoa on että ekalla kerralla imetys onnistui ja hienoa on että nytkin yritit, mutta aina se ei vaan onnistu ei sitten millään, ja itse pumppailin vaik se oli vaikeaa niin muutaman kuukauden ja imettäminen onnistui vaan makuullaan ja rintakumin kanssa, viiden kuukauden jälkeen vauva itse lopetti rinnasta syömisen, kun tietenkin pullo jota välillä sai oli helpompi, mun imettäminen ei siis ollut helppoa ja tyttö oli tissillä jatkuvasti voi kun itsekin olisi saanut joltain luvan lopettaa, mutta silloin tuntui että imetys oli jotain niin suurta ettei muita vaihtoehtoja ollut.

 

[vieras]

Ei se kaikkien lasten kanssa onnistukaan, aina sitä pistetään äidin piikkiin mutta imetyksessäkin on kaksi osapuolta. Minkä ihmeen äiti voi jos vauva ei yksinkertaisesti osaa imeä, edes rintakumista. Esikoisen kanssa meillä sujui hyvin, tarttui kiinni kuin syöttiin tiukasti alusta asti. Kuopus on poikalapsi ja alusta asti niin malttamaton nälkäisenä, että eihän siinä hosumisessa ollut päätä eikä häntää. Pää pyöri kuin väkkyrä ja rintavarustukseen ei meinannut millään saada otetta, ja jos saikin niin tippui eväs pojan suusta yhtenään. Tästäkös herra kiihtyi nollasta sataan eikä enää saanut syödyksi huudoltaan. Monia asentoja kokeiltiin mutta kun hän tuli 1,5kk ikään mä tein päätöksen lopettaa enää yrittämästä. Pullosta meni vähän paremmin vaikka vaikeaa tuo syöminen tuntui olevan siitäkin, kun kävellä piti itse samalla ja lapsi sylissä rytkytellä vielä 8kk ikään asti.