Tämä ei nyt liity äitienpäivävitutuksiin,mutta kuitenkin...

[Maini]

Mulla alkaa ihan nyt justiinsa palaa käämi tuohon äijään.
Se on selkäleikkauksen takia sidottuna sohvaan seuraavat 2kk. Pystyy liikkumaan vähän, mutta mihinkään ei siis voida esim "mennä".

Lapsia meillä on 3 kpl ; 6v 8v ja 12v
LApsille se ärjyy ja karjuu pienimmästäkin ja on niin helvetin pinna kireellä ja natkuttava ja vittumainen, ettei mitään rajaa!!!
Mä yritän miljoona kertaa päivässä laskea tuhanteen ja olla hermostumatta, tokihan sitä huolettaa oma terveys ja varmasti liikkumaan tottunutta ketuttaa suunnattomasti paikoillaan makaaminenkin. Ja turhauttaa.

Mutta juma***ta että mä olisin niin valmis viskasemaan sen jonnekkin hevonkuuseen jo!!
Se on yks v**unaama ärisijä! Pitääkö mun ihan tosissaan vaan olla ja hymyillä ja palvella sitä tohon toiselle sohvalle vielä nää kuukaudet?!? Ilman poikkipuolista sanaa?!

Kun tekis niin mieli vaan ottaa auto alle ja sanoo että se on voi voi, koitahan pärjätä ärisijä!

Voi luoja..Anteeksi tämä purkaus´ja ruma kielenkäyttö, mutta ihan oikeasti tämä tekee mulle niin tiukkaa nyt.

 

[gh]

niin ? mikä estää sua lähtemästä jonnekkin ? lapsetkin jo senverta isoja että ärjäävät kylä selkävikaisen paikalleensidotun iskän kanssa.
emmä tollasta paskamaista käytöstä kattelis jos se jatkuis vaan.

 

[Malai]

eiku otat lapset mukaan..

 

[ap]

niin ? mikä estää sua lähtemästä jonnekkin ? lapsetkin jo senverta isoja että ärjäävät kylä selkävikaisen paikalleensidotun iskän kanssa.
emmä tollasta paskamaista käytöstä kattelis jos se jatkuis vaan.

No ei mikään estäkään. Kyllä mä ihan normaalisti siis elänkin, mutta nyt tarkotinkin että ottasin hatkat ihan oikeesti.
Joo en tasan aio kattoo tuollasta käytöstä,en.
Mutta onhan se itekki huomannut kireytensä ja pari kertaa illalla pyydelly anteeksi kiukkuilujaan. Mutta silti, tänään jos päivä sujuu samanmoisissa merkeissä, niin illalla pistän tulemaan. Sanon tasan tarkaan että en kattele tollasta, mädäntyköön yksikseen sit ja kiukkuilkoon seinille!!

 

[Keittiönoita]

Kauanko siitä selkäleikkauksesta on? Mun esikoiselta leikattiin muutama vuosi sitten selkä ja alkuun likan hoitaminen kotona oli aika rankkaa.

 

[ap]

eiku otat lapset mukaan..

No ne varmasti lähtis ihan innolla tollasen ärhentelijän luota. :/

 

[Vieras]

Miksi se äijäs makaa sohvalla? Sängyssähän sen pitäis olla...

 

[ap]

Kauanko siitä selkäleikkauksesta on? Mun esikoiselta leikattiin muutama vuosi sitten selkä ja alkuun likan hoitaminen kotona oli aika rankkaa.

On siitä nyt jo muutama viikko.
Mutta se ei luojan kiitos ole ihan vallan liikuntakyvytön. Pääsee varovasti kävelemään ja kaikki vessakäynnit sun muut hoituu kyllä,vaikkakin hitaasti. Ei ollut massiivinen operaatio, mutta varovaisuutta pitää silti noudattaa.

 

[Lipton^]

Mulle kaavaillaan selkäleikkausta ja olen kokoaika pelännyt sitä, että miten mies ja lapset jaksaisi minua. Ja se auttamisen määrä on potenssiin sata. Leikkauksesta on tulossa iso..
Se myös tarkottaisi miehen töistä poissaoloa, jooka näkyisi palkassakin.
Juuri nuitten syitten takia oon päättäny lykätä leikkausta

 

[ap]

Miksi se äijäs makaa sohvalla? Sängyssähän sen pitäis olla...

Siis sen pitäis maata tuolla yläkerran makkarissa yksikseen kaiket päivät..? Miksi?

 

[Lipton^]

Jatkan viel..
Kuinka minua itseänikin vituttaisi maata kuukaudesta toiseen, olla muitten armoilla ja se tekemisen uupelo. Hyvä, että mies kestää mun hormonivitutuspäiviä, nii tuskin enää tuota

 

[ap]

Mulle kaavaillaan selkäleikkausta ja olen kokoaika pelännyt sitä, että miten mies ja lapset jaksaisi minua. Ja se auttamisen määrä on potenssiin sata. Leikkauksesta on tulossa iso..
Se myös tarkottaisi miehen töistä poissaoloa, jooka näkyisi palkassakin.
Juuri nuitten syitten takia oon päättäny lykätä leikkausta

Tuo kyllä jollain lailla pärjäis itekseenkin. Mutta minä olen kotiäitinä.
Mutta kuitenkin se toiminta yksin on niiiiin hidasta ja haparoivaa, ja esim nouseminen kestää todella kauan. Nyt lääkärin ohjeen mukaan pitää ekat 2kk ottaa ihan iisisti ja sitten aletaan kuntouttaa.

 

[ap]

Jatkan viel..
Kuinka minua itseänikin vituttaisi maata kuukaudesta toiseen, olla muitten armoilla ja se tekemisen uupelo. Hyvä, että mies kestää mun hormonivitutuspäiviä, nii tuskin enää tuota

Juu mä ymmärrän siis todella hyvin sen. Siis että sillä on pinna kireellä juuri tuon olemisen ja tekemättömyyden takia. Mutta SILTI se kiukkuilu ja ärjyminen ottaa niin pirusti kuulaan!

 

[niin]

Miksi se äijäs makaa sohvalla? Sängyssähän sen pitäis olla...

Siis sen pitäis maata tuolla yläkerran makkarissa yksikseen kaiket päivät..? Miksi?

Ööö... no ei ärisisi sulle ja lapsille?!

 

[Keittiönoita]

On siitä nyt jo muutama viikko.
Mutta se ei luojan kiitos ole ihan vallan liikuntakyvytön. Pääsee varovasti kävelemään ja kaikki vessakäynnit sun muut hoituu kyllä,vaikkakin hitaasti. Ei ollut massiivinen operaatio, mutta varovaisuutta pitää silti noudattaa.

Ootko ihan varma, että se varovaisuuden noudattaminen tarkoitaa sohvalla makaamista? Mun likalle tehtuun massiivinen operaatio - neiti leikattiin lapaluiden välistä napaan asti auki - ja kaks viikkoa leikkauksesta piti jo päivittäin alkaa kiivetä portaita, kävellä asunnossa ja kolmannella viikolla lähdettiin jo kävelemään pieniä matkoja ulos. Ja siis täysi-ikäisestä ihmisestä kyse. Mun tyttökin olisi varmaan ollut kuin persuksiin ammuttu karhu, jos sen olisi pitänyt maata viikkokausia.

Kannattaa varmistaa lääkäriltä, että hän tosiaan tarkoitti tuolla varovaisuuden noudattamisella vuodelepoa.

 

[ap]

Miksi se äijäs makaa sohvalla? Sängyssähän sen pitäis olla...

Siis sen pitäis maata tuolla yläkerran makkarissa yksikseen kaiket päivät..? Miksi?

Ööö... no ei ärisisi sulle ja lapsille?!

No tuota. Kuvitteellinen tilanne: olisit itse vastaavassa tilanteessa. Pysyisitkö yksinäsi 24/7 yläkerrassa eristyksissä muista omasta vapaasta tahdostasi n. kahden kuukauden ajan. JA muutaman kerran päivässä kenkkaisit alakertaan vessaan ja taas takaisin yläkertaan puremaan sängynpäätyä,jotta et kiukkuilisi muille?

 

[ap]

On siitä nyt jo muutama viikko.
Mutta se ei luojan kiitos ole ihan vallan liikuntakyvytön. Pääsee varovasti kävelemään ja kaikki vessakäynnit sun muut hoituu kyllä,vaikkakin hitaasti. Ei ollut massiivinen operaatio, mutta varovaisuutta pitää silti noudattaa.

Ootko ihan varma, että se varovaisuuden noudattaminen tarkoitaa sohvalla makaamista? Mun likalle tehtuun massiivinen operaatio - neiti leikattiin lapaluiden välistä napaan asti auki - ja kaks viikkoa leikkauksesta piti jo päivittäin alkaa kiivetä portaita, kävellä asunnossa ja kolmannella viikolla lähdettiin jo kävelemään pieniä matkoja ulos. Ja siis täysi-ikäisestä ihmisestä kyse. Mun tyttökin olisi varmaan ollut kuin persuksiin ammuttu karhu, jos sen olisi pitänyt maata viikkokausia.

Kannattaa varmistaa lääkäriltä, että hän tosiaan tarkoitti tuolla varovaisuuden noudattamisella vuodelepoa.

*hih*
Juu, siis ei hän makaa 24/7 sohvalla
tekee kuntouttavaa ohjelmaa jo nyt. Mutta siis tuossa tarkoitin, että oleilee tuossa sohvalla. Ja lääkärin ohjeen mukaan ei mielellään autossa istumista. Kuntouttaa sohvallakin. Muutama väline sillä tuossa vieressä, joilla harjoittaa. On siis tuon kuntoutuksen suhteen TODELLA vaativa itseään kohtaan. On siis aktiiviurheilija. Tai oli, eihän tuosta kuulemma enää kilpaurheilijan selkää tule. Että sekin sitä tietty painaa..

Mutta siis; ei ole vallan vuodelevossa.

 

[Keittiönoita]

*hih*
Juu, siis ei hän makaa 24/7 sohvalla
tekee kuntouttavaa ohjelmaa jo nyt. Mutta siis tuossa tarkoitin, että oleilee tuossa sohvalla. Ja lääkärin ohjeen mukaan ei mielellään autossa istumista. Kuntouttaa sohvallakin. Muutama väline sillä tuossa vieressä, joilla harjoittaa. On siis tuon kuntoutuksen suhteen TODELLA vaativa itseään kohtaan. On siis aktiiviurheilija. Tai oli, eihän tuosta kuulemma enää kilpaurheilijan selkää tule. Että sekin sitä tietty painaa..

Mutta siis; ei ole vallan vuodelevossa.

Tuo luultavasti painaakin ja on osasyy äksyilyyn. Mutta se menee toivon mukaan aikanaan ohi.

Koittakaapa alkaa ulkoilemaan vähitellen...ensin ihan omassa pihassa rauhallista kävelyä voinnin ja jaksamisen mukaan. Ja siitä sitten eteenpäin. Alku on selkäleikkauksen jälkeen hankalaa ja sun mies voi olla huolissaan myös siitä, että ei kuntoudukaan haluamallaan tavalla. Se mieliala kuitenkin paranee, kun pääsee liikkumaan, ulos ja selkä alkaa päivä päivältä haitata vähemmän.

Käy myös yksin ja/tai lasten kanssa välillä jossain. Ei sun tarvitse kahta kuukautta olla kotona ja lapsetkin jo noin isoja Mä ymmärrän sua ihan hyvin, sillä mun tyttö ei päässyt alkuun edes yksin sängystä vessaan ja itse silloin mietin, kauanko tätä mahtaa kestää. Eka kuukausi oli oikeastaan se haastavin, sen jälkeen alkoi kaikki sujua ihan hyvin.

 

[ap]

*hih*
Juu, siis ei hän makaa 24/7 sohvalla
tekee kuntouttavaa ohjelmaa jo nyt. Mutta siis tuossa tarkoitin, että oleilee tuossa sohvalla. Ja lääkärin ohjeen mukaan ei mielellään autossa istumista. Kuntouttaa sohvallakin. Muutama väline sillä tuossa vieressä, joilla harjoittaa. On siis tuon kuntoutuksen suhteen TODELLA vaativa itseään kohtaan. On siis aktiiviurheilija. Tai oli, eihän tuosta kuulemma enää kilpaurheilijan selkää tule. Että sekin sitä tietty painaa..

Mutta siis; ei ole vallan vuodelevossa.

Tuo luultavasti painaakin ja on osasyy äksyilyyn. Mutta se menee toivon mukaan aikanaan ohi.

Koittakaapa alkaa ulkoilemaan vähitellen...ensin ihan omassa pihassa rauhallista kävelyä voinnin ja jaksamisen mukaan. Ja siitä sitten eteenpäin. Alku on selkäleikkauksen jälkeen hankalaa ja sun mies voi olla huolissaan myös siitä, että ei kuntoudukaan haluamallaan tavalla. Se mieliala kuitenkin paranee, kun pääsee liikkumaan, ulos ja selkä alkaa päivä päivältä haitata vähemmän.

Käy myös yksin ja/tai lasten kanssa välillä jossain. Ei sun tarvitse kahta kuukautta olla kotona ja lapsetkin jo noin isoja Mä ymmärrän sua ihan hyvin, sillä mun tyttö ei päässyt alkuun edes yksin sängystä vessaan ja itse silloin mietin, kauanko tätä mahtaa kestää. Eka kuukausi oli oikeastaan se haastavin, sen jälkeen alkoi kaikki sujua ihan hyvin.

Kiitos mukavista sanoista!
On se tuossa pihalla jo ihan toisesta viikosta alkaen liikuskellut juu.
Ja mä tiedän, että se kuntoutuminen sitä eniten stressaakin. Se kun on ihminen, joka ei ole koskaan tottunut oleilemaan vaan paikoillaan. Harrastanut urheilua koko ikänsä ja valmentanut junioreitakin jo vuosia. Että sekin varmasti painaa, että saattaa olla ettei enää kykene täysipainoiseen harjoitteluun.

Olen kyllä käynyt ihan itsekseen kaupoilla, ystävillä yms. Mutta kyllä tämä silti tämä kotielämä on sellaista veitsenterällä tanssia, että oksat pois.
Välillä alkaa keittämään ihan tosissaan, ja silloin yleensä siirrynkin toisiin maisemiin. Tuntuu vaan niin kamalan ahdistavalta, kun tiedän että tuo kiukuttelu harmittaa miestäkin, ja itse en viitsi alkaa enempää raivoamaan.

Mutta eiköhän tämä tästä. Taas kun sai hiukan ajatuksia tuuletella täällä, ja nyt lähden piiiitkälle lenkille!