Mulla on nyt ehkä 6 vuotta kestänyt tätä nukkumattomuutta ja vielä tulee kestämään vuosia, mut siinä saitä vaan kummasti jaksaa päivästä toiseen. Meillä mies oli ensin ihan mukana, et joo paljon lapsia (eli ehkä 4), mut mieli muuttui 2 jälkeen. No keskusteluiden jälkeen mieli alkoi muuttua (mä myös olin siinä välissä sairas eli raskaus ei vaan ottanut alkaakseen ennen kuin sairaus löysi tasaisen vaiheen) ja sitten sitä jo huomattiin et ohhoh nyt se kolmas onkin tulossa. Neljäs oli sitten ihan hups, no nyt meille tulee sit oikeesti iso perhe ja sit saa olla ku 4. on tähän maailmaan tullut. 4. meni melkeen puolessa välissä kesken, mutta uutta yritettiin ja sit vuoden sisällä valitettavasti koettiin toinen keskenmeno ja puolessa välissä raskautta. Nyt sit on vähä mietintää... pitäis saada tietoa tokasta keskenmenosta, mut jostain syystä tutkimukset on kestänyt jo lähes 4kk ja sit mulla todettiin napatyrä, mikä jo melkeen leikattiin, mut raskaustoive sekotti senkin ajatuksen. Kesä hidastaa pahasti, mut mietinnän alla on vielä, et kannattaako, voiko, pystyykö sitä neljättä vielä edes yrittää.
Kyllä sitä vaan kummasti jaksaa! Kaikki ei eikä ole pakkokaan!