takertuva lapsi

[leppis]

Onko kenelläkään vastaavaa ongelmaa, että lapsi on kohta 2v. (poika) ja on ihan älyttömän takertunut äitiinsä??? Olen miettinyt mistä ihmeestä voisi johtua vielä tässä iässä. Poika on ujo ja saa ollakin, kun sellaisen luonteen on varmasti isältään perinyt. Mutta...äiti-riippuvuus on liian voimakasta. Poika saattaa vieläkin huutaa, jos "katoan" vaikka vessaan (jätän ovenkin auki) tai jopa kun "häviän" keittiöön laittamaan ruokaa. Huuto on korvia vihlovaa ja välillä poika on hysteerisen oloinen.

Jos jollakin olisi neuvoja mitä tehdä, niin otan kiitollisena vastaan. Mitään vakavia traumoja esim. yksinjäämisestä tai muusta ei mielestäni voi olla, sillä olen pojan syntymästä asti ollut kotiäiti. Meillä on myös 4-vuotias tyttö, joka on luonteeltaan helppo.

 

[äiti kans]

Meillä on ollut ihan samaa ongelmaa, et siis ole yksin ongelmasi kanssa... Tyttö on nyt 1v 2kk ja muutaman kuukauden hänellä on ollut ihan mahdoton eroahdistus. Luin lohdutuksekseni sen olevan tässä kehitysvaiheessa aivan normaalia. Nyt se on onneksi jo helpottamaan päin, mutta välillä olin todella helisemässä tytön kanssa. Miehelleni se oli tietenkin raskainta, kun tyttö jäi perääni itkemään jos menin vaikka koiran kanssa ulos ja tyttö jäi isänsä kanssa.
En tiedä, mutta meidän kohdalla luulen tämän eroahdistuksen johtuvan siitä, että olen tyttäreni kanssa kahdestaan todella paljon. Sukulaiset asuvat kaukana ja mies on pitkät päivät pois kotoa, ja kun on kotona, minäkin olen. Tyttö on siis tottunut, että olen aina läsnä. Kun sitten joskus harvoin menenkin johonkin, hänelle tulee pelko siitä, etten palaa, vaikkei hänelläkään ole ainuttakaan "traumaattista" kokemusta siitä, ettenkö olisi pian tullut takaisin. Meillä oli sama homa, että en olisi saanut mennä yksin edes vessaan. Nyt tilannetta on helpottanut se, että mieheni on yrittänyt keksiä tytön kanssa aina jotain mielekästä tekemistä siksi aikaa kun minä nyt olen vaikka niitä roskia viemässä ulos. Samoin kun vaikka menen sinne vessaan, kiinnitän ensin tytön huomion johonkin "tosi kivaan" juttuun, vaikka kivaan kirjaan tai palikoihin, tai vaikkapa omenana palaan. Tsemppiä jatkossa, kyllä se ajan kanssa! Ja jos tuntuu tosi hankalalta, kysy neuvoa vaikka neuvolasta.

 

[äiti]

Ihan normaalia Kyllä se ajan kanssa Sitä paitsi ole onnellinen, että lapsesi kokee sinut turvakseen. Olet varmasti hyvä ja rakastettava äiti

 

[Miitu-iitu]

Itse olen ollut samasta asiasta huolissani. Tyttö on nyt 1v 3 kk ja kirjaimelisesti roikkuu jalassa. Isänsä tyttö ollut aina ennen, nyt isä ei saa vaihtaa vaippaa, ei syöttää ja jos isä menee nukuttamaan huutaa niin pitkään ennen kuin minä tulen huoneeseen, tyttö takertuu kaulaani ja rauhoittuu. Ihana huomata, että olen lapselleni tärkeä mutta tämäkin kyllä käy vähän rasittavaksi ja isä tuntuu jäävän aivan ulkopuolelle. Kieltämättä mieheni on lähiaikoina ollut paljon töissä ja siis vähän kotona on häntä näkynyt..ainakaan pirteänä. Itse olen tytön kanssa noin 24 h/vrk. Toivottavasti tämä on ohi menevää, tyttöni on kyllä muutenkin todella ujo!! :ashamed:

 

[äiti82 ja poika03]

Poikani on 1½-vuotias. Jossakin vaiheessa poika alkoi roikkua minussa ihan mahdottomasti. Tuntu itsestä että en jaksa semmosta. Isä ei kelvannut ollenkaan. Aloin silloin ihan tietoisesti jättämään poikaa isän kanssa kahdestaan useammin. Lähin käymään kaupassa tai jotain muuta. Nykyään pojalle ei ole väliä kumman kanssa on. Viihtyy hyvin kummankin kanssa. Minusta on ihana kun miehellä ja pojalla on omat jutut. Rakentavat majoja ja käyvät kävelyllä.

 

[Maamikki]

\

Itse olen ollut samasta asiasta huolissani. Tyttö on nyt 1v 3 kk ja kirjaimelisesti roikkuu jalassa. Isänsä tyttö ollut aina ennen, nyt isä ei saa vaihtaa vaippaa, ei syöttää ja jos isä menee nukuttamaan huutaa niin pitkään ennen kuin minä tulen huoneeseen, tyttö takertuu kaulaani ja rauhoittuu. Ihana huomata, että olen lapselleni tärkeä mutta tämäkin kyllä käy vähän rasittavaksi ja isä tuntuu jäävän aivan ulkopuolelle. Kieltämättä mieheni on lähiaikoina ollut paljon töissä ja siis vähän kotona on häntä näkynyt..ainakaan pirteänä. Itse olen tytön kanssa noin 24 h/vrk. Toivottavasti tämä on ohi menevää, tyttöni on kyllä muutenkin todella ujo!! :ashamed:

Kannattaa olla tiukkana eikä missään tapauksessa pidä antaa tuon ikäisen päättää sitä että kuka vaihtaa vaipan tai syöttää yms. Se joka aloittaa niin tekee sen, toinen lähtee sitten vaikka kotoa pois siksi aikaa. Kyllä se siitä.

 

[Miitu-iitu]

Juu tiukkana meillä on oltukin, eli se kuka aloittaa vie homman myös loppuun, vaikka "henki" menis ..Nukkumaan meno on kyllä missä , olen antanut periksi, kun itkuisena nukkumaan meno tietää koko yön valvomista..siis meillä ainakin. Ihana oli kyllä viikonloppuna kun herättiin niin tyttö meni ja halas isää ja sanoi ai ai! Kyllä siinä isäkin heräs ja äiti herkistyi.. Ehkä se tästä kun isillä vähän tuo työputki helpottaa..(ai niin käynhän minä kaksi iltaa viikossa opiskelemassa ja silloin isillä ja tytöllä menee ihan hyvin , eli kai tämä on vaan joku välivaihe)

 

[leppis]

Kiva kun oli tullut pulmaani vastauksia. Kiitos kaikille! Olen minäkin lukenut, että takertuminen on tietyssä vaiheessa ihan normaali juttu, mutta minua on huolestuttanut tosiaan se, että poikani on pian jo 2-vuotias ja vieläkin niin takertuva. Otan asian vielä puheeksi 2v-neuvolassa.