tajusin just että oon kauhean stressaantunut

[ihan pihalla]

huudan aika paljon nykyään lapsille.
Tänään raivostuin 2,5 vuotiaalle niin pahasti että hän juoksi hysteerisenä itkien isänsä luo.
Mieheni on huolissaan miten jaksan lasten kanssa ja koska käyn käsiksi heihin.

En tiedä itsekään kauanko jaksan. Enkä tiedä mikä auttaa stressiin.
Loppuraskaus meneillään, ei tee hyvää vauvallekaan.
En vaan keksi mitään mikä auttaisi meitä ja minua.

 

[ap]

sanokaa jotain, sanokaa että olen olemassa? on ihan epätodellinen olo, ei jaksaisi mitään eikä tunnu normaalilta.

 

[ap]

: (

 

[Keittiönoita]

Tosi vaikea sanoa mitään, kun en tunne sua Saatko tarpeeksi omaa aikaa? Esim mahdollisuuden käydä vaikka rauhallisella iltalenkillä ilman lapsia?

 

[?]

hormonit

 

[ap]

Tosi vaikea sanoa mitään, kun en tunne sua Saatko tarpeeksi omaa aikaa? Esim mahdollisuuden käydä vaikka rauhallisella iltalenkillä ilman lapsia?

koska tahansa saisin omaa aikaa, mutten ole aikoihin käynyt yksin ulkoilemassa, viime kerrasta kohta 2kk.
En vaan jaksa.

 

[kahden lapsen äiti]

kuulostaa tutulta. lapsilla ikäeroa 1v9kk. olin tokan raskauden aikana tosi stressaantunut...varmaan siks nuorempi on sellanen hulivili,mutta ihana.kakkosen syntymän jälkeen olin toooosi rikki.raivosin usein ja mies myös pelkäs että koska käyn käsiks.kerran sain sellaset raivarit et huusin esikoiselle ja miehelle,et "ette tule tänne!!!"paiskasin makkarin oven kiinni ja potkasin siihen täysiä...öö...mitäköhän mahtoi 2v ajatella!? pelkäshän tuo ja alko itkemään...soitin perheneuvolaan ja kävin viikottain ihanan tädin kanssa juttelemassa,mies kävi kerran.kävin ehkä 5-6 kertaa ja sitten tää psykologi vaihto työpaikkaa...mut koin itekin olevani jo paremmassa kunnossa,ni en oo käyny enää.nyt tietty välillä on ihan poikki ja rikkinäinen olo,mut hyvien päivien avulla jaksan.lapset kohta 3v ja 1v2kk. kannattaa sunkin mennä puhuu jollekin!ja sit ehkä viimestään kun vauva syntyy...jos esim taipuvainen masennukseen tms...paljon voimia sinne!!ootko muuten mistä päin?

 

[ap]

hormonit

raskaudet ei tosiaan sovi mulle hormoonien puolesta, oon ennenkin saanut ihme raivareita ja se on tosi pelottavaa, kaikki koko tilanne lyö ikäänkuin täysin yli potenssiin kymmennen.
Lapsen koulusta tulee lisää stressin aihetta ja kaikki tuntuu vaan kaatuvan päälle.

 

[Dee]

varaappa aika lääkärille,kuullostaa samalta kuin mulla 2v sitten ennen lääkitystä

 

[vieras]

:hug: Mulla oli samanlaista loppuraskaudessa. Sitä vaan oli niin väsynyt, lonkkia ja selkää särki jatkuvasti, vauva painoi jne. Yritä saada levättyä mahdollisimman paljon. Onko isä lapsen kanssa paljon? Kyllä se (toivottavasti) helpottaa ajan kanssa vaikka nyt ehkä tuntuukin vaikealta uskoa. Minun oloni alkoi tasaantua vasta kun kuopus oli n. 8-12 kk ikäinen, en oikein muista. Nykyään kun kuopus on jo 2v, saan edelleen raivareita, jos en ole saanut tarpeeksi omaa aikaa, mitä en kyllä paljoa saa. Tsemppiä ja jaksamista sulle!

 

[kahden lapsen äiti]

Tosi vaikea sanoa mitään, kun en tunne sua Saatko tarpeeksi omaa aikaa? Esim mahdollisuuden käydä vaikka rauhallisella iltalenkillä ilman lapsia?

koska tahansa saisin omaa aikaa, mutten ole aikoihin käynyt yksin ulkoilemassa, viime kerrasta kohta 2kk.
En vaan jaksa.

mulla oli ihan sama..kaikki jankutti,et ota omaa aikaa,mut en vaan jaksanu...

 

[ap]

kuulostaa tutulta. lapsilla ikäeroa 1v9kk. olin tokan raskauden aikana tosi stressaantunut...varmaan siks nuorempi on sellanen hulivili,mutta ihana.kakkosen syntymän jälkeen olin toooosi rikki.raivosin usein ja mies myös pelkäs että koska käyn käsiks.kerran sain sellaset raivarit et huusin esikoiselle ja miehelle,et "ette tule tänne!!!"paiskasin makkarin oven kiinni ja potkasin siihen täysiä...öö...mitäköhän mahtoi 2v ajatella!? pelkäshän tuo ja alko itkemään...soitin perheneuvolaan ja kävin viikottain ihanan tädin kanssa juttelemassa,mies kävi kerran.kävin ehkä 5-6 kertaa ja sitten tää psykologi vaihto työpaikkaa...mut koin itekin olevani jo paremmassa kunnossa,ni en oo käyny enää.nyt tietty välillä on ihan poikki ja rikkinäinen olo,mut hyvien päivien avulla jaksan.lapset kohta 3v ja 1v2kk. kannattaa sunkin mennä puhuu jollekin!ja sit ehkä viimestään kun vauva syntyy...jos esim taipuvainen masennukseen tms...paljon voimia sinne!!ootko muuten mistä päin?

kiitos, katotaan jos koitan päästä johonkin puhumaan. Voimat vaan niin kortilla ja tekee mielei vaan itkeä.
Kirjoitin tänään perheneuvolan työntekijälle sähköpostin tilanteestamme mutten kertonut tuota 2,5v raivostumista kun sitä ei ollut edes vielä tapahtunut enkä tiedä uskallanko muutenkaan sitä kertoa.

 

[Keittiönoita]

koska tahansa saisin omaa aikaa, mutten ole aikoihin käynyt yksin ulkoilemassa, viime kerrasta kohta 2kk.
En vaan jaksa.

Mulla välillä tuntuu, että pää hajoaa. Töiden takia tosin, lapseni kun ovat jo isoja. Ja jos olen edes 15 minuuttia ulkona raittiissa ilmassa, niin pahin stressi katoaa. Sulla tosin on tuo raskaus hormoneineen ja muutenkin eri tilanne. Mutta mulla auttaa pahimpaan stressiin jo se, että lähden viemään roskat ulos ja kierrän pari kertaa talon ympäri.

 

[ap]

:hug: Mulla oli samanlaista loppuraskaudessa. Sitä vaan oli niin väsynyt, lonkkia ja selkää särki jatkuvasti, vauva painoi jne. Yritä saada levättyä mahdollisimman paljon. Onko isä lapsen kanssa paljon? Kyllä se (toivottavasti) helpottaa ajan kanssa vaikka nyt ehkä tuntuukin vaikealta uskoa. Minun oloni alkoi tasaantua vasta kun kuopus oli n. 8-12 kk ikäinen, en oikein muista. Nykyään kun kuopus on jo 2v, saan edelleen raivareita, jos en ole saanut tarpeeksi omaa aikaa, mitä en kyllä paljoa saa. Tsemppiä ja jaksamista sulle!

kiitos, kyllä mies on lasten kanssa aika paljon ja varsinkin ottaa huomioon näissä tilanteissa että saan olla ittekseni enemmän kun yleensä.

 

[ap]

varaappa aika lääkärille,kuullostaa samalta kuin mulla 2v sitten ennen lääkitystä

minkä diagnoosin sait ja mikä lääkitys sulla?

 

[kahden lapsen äiti]

kuulostaa tutulta. lapsilla ikäeroa 1v9kk. olin tokan raskauden aikana tosi stressaantunut...varmaan siks nuorempi on sellanen hulivili,mutta ihana.kakkosen syntymän jälkeen olin toooosi rikki.raivosin usein ja mies myös pelkäs että koska käyn käsiks.kerran sain sellaset raivarit et huusin esikoiselle ja miehelle,et "ette tule tänne!!!"paiskasin makkarin oven kiinni ja potkasin siihen täysiä...öö...mitäköhän mahtoi 2v ajatella!? pelkäshän tuo ja alko itkemään...soitin perheneuvolaan ja kävin viikottain ihanan tädin kanssa juttelemassa,mies kävi kerran.kävin ehkä 5-6 kertaa ja sitten tää psykologi vaihto työpaikkaa...mut koin itekin olevani jo paremmassa kunnossa,ni en oo käyny enää.nyt tietty välillä on ihan poikki ja rikkinäinen olo,mut hyvien päivien avulla jaksan.lapset kohta 3v ja 1v2kk. kannattaa sunkin mennä puhuu jollekin!ja sit ehkä viimestään kun vauva syntyy...jos esim taipuvainen masennukseen tms...paljon voimia sinne!!ootko muuten mistä päin?

kiitos, katotaan jos koitan päästä johonkin puhumaan. Voimat vaan niin kortilla ja tekee mielei vaan itkeä.
Kirjoitin tänään perheneuvolan työntekijälle sähköpostin tilanteestamme mutten kertonut tuota 2,5v raivostumista kun sitä ei ollut edes vielä tapahtunut enkä tiedä uskallanko muutenkaan sitä kertoa.

hmm..nii,en tiiä uskallatko...en itekään ihan tapahtumatarkasti kertonut raivareitani...mut sinnepäin. mut voin kertoo,ettet ole ainoo!!oikeesti,tiedän ainakin 3 muuta,kenellä menee hermot samanlailla ku mulla...eihän tää mikään ylpeyden aihe ole ja yritänkin kovasti työstää asiaa ja olla se aikuinen ja vanhempi mikä mun kuuluu olla.paljon se vaatii,eikä se viikossa tapahdu..se muutos.

 

[ap]

meen nukkuun nyt, väsyttää ihan sairaasti ja pyörryttää.
Mistä pirusta toi pyörrytyskin tuli, hitto!