taistelua 3-v:n kanssa

Siis onkohan kenelläkään yhtä jääräpäistä lasta kuin meillä?
Meillä on tämän viikona aikana riistäytynyt käsistä 3-vuotiaan pojan kanssa taistelu. Lähes joka asiasta väännetään ja käyttäytyy tahallaan sopimattomasti, kuten esimerkiksi tänään linja-autossa. Ei suostunut istumaan, painoi kelloa vaikkei oltu jäämässäkään..Siinä vähän porukka katsoi, kun pitelin rimpuilevaa lasta sylissä ja vauva itki vaunussa. Totesin kuskille, et eiköhän tämä riitä vähäks aikaa, kun ollaan tällä viikolla useampaankin otteeseen matkustettu linja-autossa yhtä menestyksekkäästi.
Kun päästiin kotiin, poika istui aluksi eteisessä n.puoli tuntia, kun ei suostunut riisumaan takkia. Housut ja kengät riisuin minä, kuten on sovittu. Siitä sitten siirryttiin makuuhuoneeseen miettimään ja pari kertaa poika halusi eteiseen riisumaan, mutta ei yhdelläkään kerralla mennyt. Sitten päätettiin, että riisuutuu makuuhuoneessa tai käy vaatteet päällä päiväunille.(Ruoka oli jo katettu pöytään ja lopulta raivasin sen pois) Huoneesta karkaamista ja takaisin vientiä jatkui varmaan puolisen tuntia. Tuntui, että tilanne ei edisty yhtään ja jatkuu varmaan iltaan asti. Sitten tuli pissihätä -kuulemma- ja lopulta poika sai riisuttua. Seuraavaksi meinasikin tulla riita siitä, että viedäänkö vaatteet eteiseen. No onneksi siitä selvittiin aika helposti. Sitten sanoin, että jos poika haluaa vielä syödä, on mentävä makuuhuoneeseen miettimään ja sitten voi tulla, kun tietää mitä isille ja äidille pitää sanoa. Poika köllötteli pitkän tovin ja luulin jo että oli nukahtanut, kunnes huusi, että äiti sano joko olen mietinyt. No kysyin ja sanoi olevansa ja tuli pois ja kävi halaamassa ja pyysi anteeksi molemmilta. Sitten söi tosi reippaasti, luettiin satu ja rupesi kiltisti nukkumaan. Tähän kaikkeen meni 2 tuntia siitä, kun olimme tulleet kotiin.
Miten teillä toimitaan tai miten saatte tilanteita ratkaistua? Millaisia "rangaistuskeinoja" teillä on? Olisi kiva saada jotain vinkkejä sillä tosiaan nyt useampana päivänä tuntunut, että keinot ovat aivan loppu ja itsekin olen ihan loppu. Välillä tuntuu että kaikki vastuu jää itselle, kun mies on sen verran vähemmän kotona. Lapsi on erittäin jääräpäinen, eikä tosiaan helpolla luovuta. En kuitenkaan haluaisi nujertaa lasta, mutta olisi kiva läytää joku kultainen keskitie...
 
meillä myös jääräpää. joskus tuntuu, että elämä on pelkkää taistelua herran kanssa. ja se kumma juttu, että pitää huutaa.. itse luulin, että tämän ikäisellä olisi jo kehittyneempi pettymysten sietokyky.

eipä näemmä ole.

entäpä ne yleiset kohtaukset? kun lapsi kiukkuaa niin, että ihmiset kääntyilee kattomaan ja hävettää niin, että voisi vaikka vajota maanrakoon..

jos minun avokki käyttyisi samalla lailla, jättäisin kuin nallin kalloille..

itse myös käytän sitä, että sänkyyn, ja siellä miettiköön. edellytän anteeksipyyntöä sen jälkeen kun on käyttäytynyt huonosti.

saapa nähdä, mitä tästä tulee, joskus toivoisi, että voisi pikkasen helpommalla päästä..
 
Pidä vain sitkeästi kiinni tiukoista rajoistasi. Kun rajat ovat loogiset ja kiristys-uhkailu-lahjonta linjakin on järkevässä mittakaavassa, niin kyllä jossain vaiheessa oppi menee perille. Voimakas luonne ja kolmen vuoden uhma yhdistettynä pakettina on todella rankka koetus vanhempien hermoille. Lehmän hermot olisivat poikaa, kun tätä vaihetta elää. Oma poikani täyttää ensi kuussa 4 ja Ei kausi on nyt vahvimmillaan. Perhepäivähoitajani on vain vuoden verran kuljettanut poikaa sitkeästi eri paikoissa, vaikka muut katselisivatkin. Itseäni välillä mielessäni huvittaa, kun näen jonkun todella voimakkaan uhmaajan keskellä pahinta kohtaustaan julkisella paikalla. Huvittaa lähinnä se, että jollakin muullakin on samat oikut kuin omalla lapsellani ja vanhemmilla se sama kestäminen. Voimia vaan sinulle kasvattajan tielläsi. :hug:
 
jj25
juu sama juttu meillä, neiti on niin jääräpäinen ku olla voi ja meillä on ehkä pahin noi ruokailujutut, aamupala menee hyvin, mut sit ku on "kunnon ruoka" niin ei millään aina on pahaa ruokaa muka ja kaikki on kokeiltu, saattaa pyörittää yhtä haarukallista tunnin suussa ennätys on 4-5h.. no viime viikol oli taas paras juttu ku uhkasin, että annan tukkapöllyn jos ei ruoka rupea alas menemään niin hetken päästä jo huusikin "ÄITI mä haluan tukkapöllyn, mä en halua syödä"
:headwall: No minähän sitten että et saa tukkapöllyä ruoka pitää syödä niin neiti hoki varmaan 20krt että mä haluan tukkapöllyn, että enpä enää kans tiedä mitä sitä tekis, mut ehkä paras "rangaistuskeino" on yleensä että et enää ikinä saa mitään lelua tai viedään joku uus lelu kaverille ne usein auttaa!!

Mut on se mukava kuulla ettei meidän neiti ole ainoa jääräpää =)
 
mamablues
Meillä samanlaista. Olen myös pistänyt miettimään ja vaikka ensin tuntui ettei siitä ole mitään hyötyä, niin nyt rypee näyttää että oppi on mennyt perille. Ei tarvitse kuin kysyä "menetkö miettimään".
On kyllä uskomattoman jääräpäinen ja vänkää joka asiaan vastaan. Välillä saa laskeaa sataan ettei hermot mene ihan kokonaan.
Meillä kanssa pieni vauva (7vk) ja nyt on koeteltu hermoja ihan tosissaan. mustasukkaisuutta varmasti
 
Ihanaa juuri nyt siis löytää kohtalotovereita täältä kun niin masentaa.Itkin tuossa äsken että miks mun on pitäny synnyttää tollanen "syntymäpaha" lapsi tänne maailmaan jossa "pikkuhitlereitä piisaa.Ei kai se sitten oikeesti ole kuin lapsi ja lapsellisen impulsiivinen mutta kun on tuota kaikkea mitä edelläkin on kerrottu vaikka en minä jaksa jostain syömisistä ressata jos ei syö niin ei, ehkä syö sitten toisella kertaa ja on ainakin paino norm.pysyny.Tollanen mahdoton kiusanteon ja ilkeilyn halu on vain mulle niin uutta ja raskasta kun on tämä iltatähti perheen ainoa poika.Kai se sitten kuluu tähän "miehisyteen".Sankari mätti pihasoraa auton perän(farmari) lattian täyteen kun vein ostoksia jääkaappiin ja kaikkea tollasta ihan älytöntä.Olen tässä sanonutkin joskus miehiä vihatessani että pitääkö nuo heiluvat tuolla jalkovälissä tehä ihmisestä ihan tyhmän.....miks mun pitää tuntee syllisyyksiä siitä että tosta tulee mikä sitten tuleekin kun se on ollu "aina tommonen"( tällähetkellä en usko siitä "kunnon ihmistä" ikinä tulevan)...... mutta kai huomenna tai 20 v päästä joskus vois olla toisin.....
 
ellu69
moi,

lohdutuksen sanoja: meillä oli poika sellainen riiviö ettei mitään määrää eikä rajaa, mutta on nyt mitä kultaisin kahdeksanvuotias! Tietysti luonteessa on sellaisia tekijöitä joita ilmankin voisi olla, mutta kaiken kaikkiaan toiset huomioonottava ja reilu kaveri.

Luulen että juuri se, että näitä asioita on toitotettu niin paljon, on jollain lailla kehittänyt hänen oikeudentuntoaan. Toisaalta jos joku muu käyttäytyy huonosti, hän käyttäytyy hyvin empaattisesti.

Kaiken muun lisäksi hän on minulle todella kiltti. Ja vanhalle mummilleen, joka asuu meidän lähellä, hän käy kerran viikossa kaupassa.

Vielä kuusivuotiaana meillä oli sellaista että en uskaltanut laittaa vessaan mennessäni ovea kiinni, kun sillä aikaa oli täys riehu päällä siskon kanssa tms.
 
Yksi äiti vaan
En valitettavasti osaa auttaa ap kirjoittajaa, mutta kirjoitanpa vain, että tuntuu tosi hyvältä huomata, että muillakin on samanlaista kuin meillä! Poika on just täyttänyt 3 v. ja välillä täysin sietämätön! Pahin uhma tuntuu menneen ohi, mutta on perinyt isänsä itsepäisyyden ja äitinsä äkkipikaisuuden :LOL:
Jos poika ei tottele, uhataan, että joutuu nurkkaan miettimään (ja yleensä myös joutuu) ja pois saa tulla, kun on vähän aikaa miettinyt, miten totellaan, lupaa käyttäytyä kiltisti ja pyytää anteeksi. Nurkka toimii ihan hyvin, kun isä vie, mutta kun äti vie, yrittää karata ym. Jos ei pysy nurkassa tai ei tottele nurkassa istumisesta huolimatta, joutuu miettimään saunaan ja äiti tai isi odottelee saunan lasioven takana, kunnes poika taas on miettinyt. Yleensä pelkkä uhkaus saunasta riittää, vaikka muuten tykkääkin saunoa yli kaiken...
Tsemppiä kaikille, jotka "taistelevat" temppuilevien lasten kanssa! :)
 
huh huh
Meillä poika on kohta 4 ja mä luulin että uhmaikä joka alko joskus 2 vuotiaana, alkais jo helpottaa, mutta nyt vasta on tullu pahemmaksi. Jos vielä paljon pahenee, en tiedä mitä teen. Nytkin on puoli tuntia huutanu, kun ei saanu mennä isin mukaan juoksulenkille. Kyllä hän jaksaa juosta yhtä kovin kuin isi, siis omasta mielestään. Ja aina saa joka ainoasta asiasta ihan kauheen raivarin, jollei hommat suju hänen tahtonsa mukaan. Ja pikkuveli 1v sotkee tietty kaikki leikit niin johan on aihetta raivokohtaukseen. Välillä tuntuu että oma pää räjähtää kun tota koko päivän kuuntelee. Toivottavasti joskus helpottaa. Ja onnea vaan alkuperäselle, mutta neuvoja en osaa valitettavasti antaa...
 
ONNEKSI TULIN PIIPAHTAAN TÄÄLLÄ! Eli sain just sen vertaistuen mitä tarviinkin, kun tyttö on just tehnyt selvää mun huolella varjelemistani alppikärhöistä.

Meillä siis ihan samat kuviot 3-vuotiaan typyn kanssa. Ei tosin ihan niin paljon niitä julkisia hillumisia.

Huvittaviakin tilanteita on ollut. Kerran uhkasin, että jos neiti ei just ala käyttytyyn kunnolla niin heitän hänet ulos miettimään. Silloin oli vielä talvi ja ainoa mikä tyttöä huoletti, oli saako hän laittaa kengät jalkaan...
 

Yhteistyössä