Siis onkohan kenelläkään yhtä jääräpäistä lasta kuin meillä?
Meillä on tämän viikona aikana riistäytynyt käsistä 3-vuotiaan pojan kanssa taistelu. Lähes joka asiasta väännetään ja käyttäytyy tahallaan sopimattomasti, kuten esimerkiksi tänään linja-autossa. Ei suostunut istumaan, painoi kelloa vaikkei oltu jäämässäkään..Siinä vähän porukka katsoi, kun pitelin rimpuilevaa lasta sylissä ja vauva itki vaunussa. Totesin kuskille, et eiköhän tämä riitä vähäks aikaa, kun ollaan tällä viikolla useampaankin otteeseen matkustettu linja-autossa yhtä menestyksekkäästi.
Kun päästiin kotiin, poika istui aluksi eteisessä n.puoli tuntia, kun ei suostunut riisumaan takkia. Housut ja kengät riisuin minä, kuten on sovittu. Siitä sitten siirryttiin makuuhuoneeseen miettimään ja pari kertaa poika halusi eteiseen riisumaan, mutta ei yhdelläkään kerralla mennyt. Sitten päätettiin, että riisuutuu makuuhuoneessa tai käy vaatteet päällä päiväunille.(Ruoka oli jo katettu pöytään ja lopulta raivasin sen pois) Huoneesta karkaamista ja takaisin vientiä jatkui varmaan puolisen tuntia. Tuntui, että tilanne ei edisty yhtään ja jatkuu varmaan iltaan asti. Sitten tuli pissihätä -kuulemma- ja lopulta poika sai riisuttua. Seuraavaksi meinasikin tulla riita siitä, että viedäänkö vaatteet eteiseen. No onneksi siitä selvittiin aika helposti. Sitten sanoin, että jos poika haluaa vielä syödä, on mentävä makuuhuoneeseen miettimään ja sitten voi tulla, kun tietää mitä isille ja äidille pitää sanoa. Poika köllötteli pitkän tovin ja luulin jo että oli nukahtanut, kunnes huusi, että äiti sano joko olen mietinyt. No kysyin ja sanoi olevansa ja tuli pois ja kävi halaamassa ja pyysi anteeksi molemmilta. Sitten söi tosi reippaasti, luettiin satu ja rupesi kiltisti nukkumaan. Tähän kaikkeen meni 2 tuntia siitä, kun olimme tulleet kotiin.
Miten teillä toimitaan tai miten saatte tilanteita ratkaistua? Millaisia "rangaistuskeinoja" teillä on? Olisi kiva saada jotain vinkkejä sillä tosiaan nyt useampana päivänä tuntunut, että keinot ovat aivan loppu ja itsekin olen ihan loppu. Välillä tuntuu että kaikki vastuu jää itselle, kun mies on sen verran vähemmän kotona. Lapsi on erittäin jääräpäinen, eikä tosiaan helpolla luovuta. En kuitenkaan haluaisi nujertaa lasta, mutta olisi kiva läytää joku kultainen keskitie...
Meillä on tämän viikona aikana riistäytynyt käsistä 3-vuotiaan pojan kanssa taistelu. Lähes joka asiasta väännetään ja käyttäytyy tahallaan sopimattomasti, kuten esimerkiksi tänään linja-autossa. Ei suostunut istumaan, painoi kelloa vaikkei oltu jäämässäkään..Siinä vähän porukka katsoi, kun pitelin rimpuilevaa lasta sylissä ja vauva itki vaunussa. Totesin kuskille, et eiköhän tämä riitä vähäks aikaa, kun ollaan tällä viikolla useampaankin otteeseen matkustettu linja-autossa yhtä menestyksekkäästi.
Kun päästiin kotiin, poika istui aluksi eteisessä n.puoli tuntia, kun ei suostunut riisumaan takkia. Housut ja kengät riisuin minä, kuten on sovittu. Siitä sitten siirryttiin makuuhuoneeseen miettimään ja pari kertaa poika halusi eteiseen riisumaan, mutta ei yhdelläkään kerralla mennyt. Sitten päätettiin, että riisuutuu makuuhuoneessa tai käy vaatteet päällä päiväunille.(Ruoka oli jo katettu pöytään ja lopulta raivasin sen pois) Huoneesta karkaamista ja takaisin vientiä jatkui varmaan puolisen tuntia. Tuntui, että tilanne ei edisty yhtään ja jatkuu varmaan iltaan asti. Sitten tuli pissihätä -kuulemma- ja lopulta poika sai riisuttua. Seuraavaksi meinasikin tulla riita siitä, että viedäänkö vaatteet eteiseen. No onneksi siitä selvittiin aika helposti. Sitten sanoin, että jos poika haluaa vielä syödä, on mentävä makuuhuoneeseen miettimään ja sitten voi tulla, kun tietää mitä isille ja äidille pitää sanoa. Poika köllötteli pitkän tovin ja luulin jo että oli nukahtanut, kunnes huusi, että äiti sano joko olen mietinyt. No kysyin ja sanoi olevansa ja tuli pois ja kävi halaamassa ja pyysi anteeksi molemmilta. Sitten söi tosi reippaasti, luettiin satu ja rupesi kiltisti nukkumaan. Tähän kaikkeen meni 2 tuntia siitä, kun olimme tulleet kotiin.
Miten teillä toimitaan tai miten saatte tilanteita ratkaistua? Millaisia "rangaistuskeinoja" teillä on? Olisi kiva saada jotain vinkkejä sillä tosiaan nyt useampana päivänä tuntunut, että keinot ovat aivan loppu ja itsekin olen ihan loppu. Välillä tuntuu että kaikki vastuu jää itselle, kun mies on sen verran vähemmän kotona. Lapsi on erittäin jääräpäinen, eikä tosiaan helpolla luovuta. En kuitenkaan haluaisi nujertaa lasta, mutta olisi kiva läytää joku kultainen keskitie...