Taipumus masennukseen

Löytyykö teistä ihmisiä, jotka kokevat omaavansa taipumuksen masennukseen? Tai seurusteletteko masennukseen taipuvaisen ihmisen kanssa. Millaista se on? Miten masennus vaikuttaa elämään? Jos enimmäkseen tunnet olosi hyväksi ja ei-masentuneeksi, miten masennusjaksot ilmenevät? Miten toivot kumppanisi huomioivan masennuksesi? Tunnetko masennuksesta huolimatta olevasi tasapainoisessa parisuhteessa?

Oma tilanteeni on se, että olen seurustellut muutaman kuukauden, hiljattain seurustelukumppanini sanoi, että hänellä on taipumus masennukseen. Se sai hälytyskelloni kilahtamaan. Viihdymme yhdessä, toiveet tulevaisuudesta käy yhteen, olen rakastunut. Mutta sitten hän varoittaa, että hänellä on taipumusta masennukseen. Hän ei vaikuta lainkaan henkilöltä, jollaiseksi olen kuvitellut masentuneen ihmisen, hän on kokopäivätyössä, tulee toimeen omillaan, löytyy kavereita, harrastuksia, kiva koti jne. En ole huomannut/hän ei ole maininnut että käyttäisi lääkitystä, ei käytä alkoholia, muutenkin elää tervehenkisesti. Miten se taipumus masennukseen sitten ilmenee? Vai eikö se välttämättä aina ilmene lainkaan ja sitten yhtäkkiä tulee rekkalavallinen luurankoja?

Ihanaa, jos kirjoittelisitte omista kokemuksistanne!

 

Löysin hyvän kirjoituksen masennuksesta. Kirjoittaja on psykoterapeutti, joka on itse toipunut pitkästä masennuksesta:

http://naiseudenvoima.com/mita-jos-masennus-ei-olekaan-sairaus/

"Mitä jos väittäisin sinulle, että masennus ei ole sairaus? Mitä, jos kertoisin, että masennuslääkityksen hyödyt ovat hyvin tehtyjen tutkimusten mukaan hyvin vähäiset verrattuna lumelääkkeisiin, ja että niiden sivuvaikutusten ja hankalien vieroitusoireiden takia en omasta kokemuksestani voi suositella niitä kenellekään? Mitä jos sanoisin, että toipumisen mahdollistaa ihan jokin muu kuin lääkitysKerron tässä kirjoituksessa mm. siitä, millainen ajattelutapa minua auttoi toipumaan masennuksesta, josta kärsin yli 10 vuotta. Kerron myös, miksi uskon, että jotakuinkin pahin karhunpalvelus mitä masentuneelle voi tehdä, on se, että masennusta pidetään sairautena, johon masentunut itse ei voi vaikuttaa.

Tässä kirjoituksessa puhun erityisesti kokemusasiantuntijan äänellä. Minulla on yli vuosikymmenen omakohtainen kokemus masennuksesta...."

Tähän vielä linkki psykologi Aku Kopakkalan haastatteluun Ylen Dosentti-ohjelmassa:

 

Hei!
Itse olen taipuvainen kaamosmasennukseen ja olen polttanut itseni loppuun parikin kertaa, jonka takia olen joutunut turvautumaan mielialalääkkeisiin n.10 15 vuoden ajan. Pitkän parisuhteen päättyessä ystäväni sanoivat että huono parisuhde ajoi minut tilanteeseen. Nyt olen löytänyt itselleni ihanan kumppanin ja tarkoitus olisi että keväällä kokeilisin lääkkeen poisjättöä lääkärin ohjeiden mukaan. Nykyisellä kumppanilla on labradorinnoutaja ja hän ehdotti sitä minulle terapiakoiraksi. Kukaan ei ole uskonut minun käyttävän lääkkeitä, koska olen iloinen ja ihan "normaali" ihminen...kevättä odotan nyt aika innokkaasti.

Tämä kirjoitus sivusi aihetta jonkin verran mutta saanen anteeksi