Eikö ollu n. kuukausi sitte uutisissa, että tossa Finncomin koneessa, joka lentää Kemin ja Vantaan väliä on ollu viime aikoina jotain toistuvia vikoja? 
Olin jo tuossa viime vuoden puolella ihan jännittynyt, kun mies lensi eka Vantaalle ja sieltä vielä Saksaan.. Entäs nyt sitte.. Meinasin jäädä lentokentälle odottamaan koneen lähtöä, kun mahassa alkoi kiertää niin että olin ihan varma, että kohta pitää päästä vessaan. Oli kumminki pakko lähteä etuajassa pois sieltä, että sain lapset anopin luota kotiin syömään ja nukkumaan..
Vitsit ku autolla ajamisestaniki varmaan näki, että hermostuttaa. Hermostutti niin paljon, että se ajaminen ei hermostuttanukaan tippaakaan ja oli oikein sujuvaa ja varmaa ja menin just nopeusrajoitusten mukaan tai kymmenen yli enkä 10-20km hitaammin (moottoritie). Anopin pihasta lähtiessä moottori sanoi murrmurr, kun tuli niin lentävä lähtö. Siinä oli sohjoa niin en halunnu jäädä siihen sutimaan niin ku viime päivinä on monesti käyny. Ja ne oli kaikki pihalla tupakalla! Kylläpä ne huomenna kuittailee, kun joudun viemään muksut sinne huomenna...
Jos oon tämmönen, kun minun mies on koneessa niin entäs sitte ku ite joku päivä lennän? En ole koskaan ajatellut itseäni lentopelkoisena ihmisenä. Lapsena haveilein lentämisestä linnun lailla. Lentokoneet on oikeastaa aika ahdistavia.. metallihäkkyröitä, jotka jotenkin kummassa pysyvät ilmassa, mutta ei tarvita kovin suurta vikaa niin ei pysykään.. Voin kuvitella itseni juuri siksi ärsyttäväksi/naurettavaksi akaksi, joka tärisee istuimellaan ja puristaa käsinojia rystyset valkoisena, puhuu änkyttäen. En tiä saisinko sitte elämäni ensimmäisen kunnon hysteerisen kohtauksen. Vai pääsisinkö helpolla ja pyörtyisin.
Olin jo tuossa viime vuoden puolella ihan jännittynyt, kun mies lensi eka Vantaalle ja sieltä vielä Saksaan.. Entäs nyt sitte.. Meinasin jäädä lentokentälle odottamaan koneen lähtöä, kun mahassa alkoi kiertää niin että olin ihan varma, että kohta pitää päästä vessaan. Oli kumminki pakko lähteä etuajassa pois sieltä, että sain lapset anopin luota kotiin syömään ja nukkumaan..Vitsit ku autolla ajamisestaniki varmaan näki, että hermostuttaa. Hermostutti niin paljon, että se ajaminen ei hermostuttanukaan tippaakaan ja oli oikein sujuvaa ja varmaa ja menin just nopeusrajoitusten mukaan tai kymmenen yli enkä 10-20km hitaammin (moottoritie). Anopin pihasta lähtiessä moottori sanoi murrmurr, kun tuli niin lentävä lähtö. Siinä oli sohjoa niin en halunnu jäädä siihen sutimaan niin ku viime päivinä on monesti käyny. Ja ne oli kaikki pihalla tupakalla!
Kylläpä ne huomenna kuittailee, kun joudun viemään muksut sinne huomenna...Jos oon tämmönen, kun minun mies on koneessa niin entäs sitte ku ite joku päivä lennän? En ole koskaan ajatellut itseäni lentopelkoisena ihmisenä. Lapsena haveilein lentämisestä linnun lailla. Lentokoneet on oikeastaa aika ahdistavia.. metallihäkkyröitä, jotka jotenkin kummassa pysyvät ilmassa, mutta ei tarvita kovin suurta vikaa niin ei pysykään.. Voin kuvitella itseni juuri siksi ärsyttäväksi/naurettavaksi akaksi, joka tärisee istuimellaan ja puristaa käsinojia rystyset valkoisena, puhuu änkyttäen. En tiä saisinko sitte elämäni ensimmäisen kunnon hysteerisen kohtauksen. Vai pääsisinkö helpolla ja pyörtyisin.