Tahtoo siskon!

[siskoton]

Olispa kiva kun olisi edes yksi sisko. Onnellisia te äidit, jotka voitte jakaa sisarrustenne kanssa lasten asioita. Kateellisena kuuntelen, kun monella tutullani tuntuu olevan siskojen kanssa paljon yhteistä. Ja vaikka ei niin läheisiä olisikaan, niin joillakin kun lapsia syntyy niin se yhdistää. Mun lapsilla ei ole yhtään ainokaista serkkua, kun miehellänikin on vain yksi lapseton sisko. Mun omalla äidillä on neljä siskoa, samoin isällä. Siinäpä sitä on ollut vilskettä, kun kaikilla on suht saman ikäisiä lapsia. Ja nytkin vanhana, tuntuvat soittelevan ja muistelevan menneitä. Varmaan yritettävä hankkia kahdelle omalle lapselle vielä sisarruksia, ettei heistä tunnu isona näin kurjalta.

 

[hellsbells]

Höh... Ymmärrän kyllä sua. Onko sulla kuitenkin hyvää ystävää? Vaikka, ei se kyllä koskaan ole oikeen sama asia kun sisko.. Mulla on onneksi ihana sisko, hänellä ei kyllä vielä ole lapsia mutta on kyllä miulle paras ystävä ja mun pojalle ihana kummi.

 

["vieras"]

ei se siskokaan aina oo onni ja autuus. mä en näe siskoani kuin ehkä pari kertaa vuodessa koska hän ei koe tarvetta paljon kyläillä saatikka kutsua sinne. koen ystävät paljon läheisemmiksi.

 

[mulish]

Ei se siskona olokaan helppoa ole. Isosiskoon on välit poikki Muut niin nuoria vielä että ei paljoa sisko lapsineen kiinnosta.

 

["Pusse"]

Mä taas oon aina toivonut läheisempää siskoa. Mulla ja isosiskolla on 10v ikäeroa, joka voi myös vaikuttaa, mutta mulla on lähes saman verran ikäeroa miehen siskoon ja mulla on paljon enemmän puhuttavaa hänen kanssaan kuin mun siskon kanssa.

Ei meillä mitenkään huonot välit ole siskon kanssa ja asutaankin lähellä, mutta luonteet ja kiinnostuksen kohteet on vaan niin vastakkaisia. Ja toisaalta hän on se "tienraivaaja" esikoinen ja mä oon sitten se hemmoteltu iltatähti niin kai sekin on jotenkin jäänyt meidän välille... On meillä molemmilla lapsiakin, mutta ei se meitä ainakaan ole lähentänyt erityisemmin. Kuten ei ole lähentänyt perhettä kohdanneet surutkaan, tulipalo, veljen kuolema... Hetkellisesti kyllä, mutta ei sitten kuitenkaan.
Mun lapsesta se kyllä tykkää hulluna, sen näkee, eli viis siitä jos mun seura ei niin paljon kiinnostakaan

 

[siskoton]

Ei se siskona olokaan helppoa ole. Isosiskoon on välit poikki Muut niin nuoria vielä että ei paljoa sisko lapsineen kiinnosta.

Harmi. Ei kai ne välit aina hyvät ole siskoillakaan. Mut oisko, et elämän varrella kuitenkin enemmän iloa siskoista on, kuin harmia? Ja ehkäpä nuorempiakin perheasiat alkavat jossain vaiheessa kiinnostaa.

 

[SugarBabyLove]

No mun siskon voit ihan vapaasti ottaa omaksesi.

Valitettavasti vuosien varrella enemmän harmia kuin iloa. Tänä kesänä on alkanut taas ihan järkyttävä vihamielisyys mua kohtaan, jolle ei halua kertoa MITÄÄN syytä. Monta vuotta kuitenkin meni läheisinä...
Noh, nyt jos kertaalleen teen surutyöni siskon "menettämisestä", tiedän, ettei se menetys ole seuraavalla kerralla yhtä vaikeaa, vaikka välillä lähennyttäisiinkin.

 

["vieras"]

Joo kyllä mulla on tosi läheiset välit toiseen siskoon ja vielä entistään läheni kun hänkin sai lapsen. Yksi serkku lapsellani ja tuskin lisää tulossa lähiaikoina jos ollenkaan.

Toiseen siskoon mulla on nykyään tosi etäiset välit, ollaan ihan liian erilaisia. Pienenä oltiin läheisiä, mutta sitten kun kasvettiin aikuisiksi, niin ei viihdytä toistemme seurassa, koska luonne ja kiinnostuksen kohteen on liian erilaisia.

Kyllä mua harmittaa lapsen puolesta kun hänellä ei ole sisaruksia, eikä välttämättä tule koskaan olemaankaan. Ja jos tuleekin, niin sitten on paljon ikäeroa, siis reilusti yli 10-vuotta. Lapsi ei ole vielä harmitellut sisaruksen puutetta.

 

["vieras"]

No mun siskon voit ihan vapaasti ottaa omaksesi.

Valitettavasti vuosien varrella enemmän harmia kuin iloa. Tänä kesänä on alkanut taas ihan järkyttävä vihamielisyys mua kohtaan, jolle ei halua kertoa MITÄÄN syytä. Monta vuotta kuitenkin meni läheisinä...
Noh, nyt jos kertaalleen teen surutyöni siskon "menettämisestä", tiedän, ettei se menetys ole seuraavalla kerralla yhtä vaikeaa, vaikka välillä lähennyttäisiinkin.

Mulla vähän sama tilanne. Onko sunkin siskollasi mielenterveysongelmia?

 

[feger]

Minun sisko on minua paljon nuorempi (12 v.) Mekin nähdään tosi harvoin, haluaisin kyllä olla enemmän siskoni kanssa tekemisissä.
Miehen sisko taas voisi olla vaikka äitini.

 

["Ninni86"]

Mulla on 7siskoa, ei yhtään veljeä(tää ei oo mikään uskonnollinen juttu) ja se on kyllä tosi että on rikkaus kun on sisaruksia varsinkin sellaisia jotka on jokseenkin samassa elämäntilanteessa ja joilta voi kysyä neuvoa ja apua ja vastaavasti itse jelppiä vuorollani. Mutta mulla on myös yksi läheinen ystävä jonka kanssa jaan samanlailla asiat kuin sisarieni kanssa ja itseasiassa joskus tuntuu että jopa vielä läheisemmin koska perhesiteet voi tuoda myös oman juttunsa asiaan. Perheessä esim on sellanen tietty hierarkia ja jokaisella on oma rooli tai paikka, se on sellanen alitajuinen juttu mitä ei tietty ääneen mainita tai määrätä.eli kyllä myös läheinen ystävä voi olla kuin sisar, tosi ystävä jonka kanssa voi jakaa kaiken, ilot ja surut.

 

[nsd]

[QUOTE="Pusse";21896795]Mä taas oon aina toivonut läheisempää siskoa. Mulla ja isosiskolla on 10v ikäeroa, joka voi myös vaikuttaa, mutta mulla on lähes saman verran ikäeroa miehen siskoon ja mulla on paljon enemmän puhuttavaa hänen kanssaan kuin mun siskon kanssa.

Ei meillä mitenkään huonot välit ole siskon kanssa ja asutaankin lähellä, mutta luonteet ja kiinnostuksen kohteet on vaan niin vastakkaisia. Ja toisaalta hän on se "tienraivaaja" esikoinen ja mä oon sitten se hemmoteltu iltatähti niin kai sekin on jotenkin jäänyt meidän välille... On meillä molemmilla lapsiakin, mutta ei se meitä ainakaan ole lähentänyt erityisemmin. Kuten ei ole lähentänyt perhettä kohdanneet surutkaan, tulipalo, veljen kuolema... Hetkellisesti kyllä, mutta ei sitten kuitenkaan.
Mun lapsesta se kyllä tykkää hulluna, sen näkee, eli viis siitä jos mun seura ei niin paljon kiinnostakaan [/QUOTE]

Kun olisin omaa tekstiäni lukenut. Meitä kolme siskosta, vanhimpaan eroa 9 vuotta, minä sitten se "hemmoteltu" huomion vievä nuorin sisko
Samoin me ollaan vanhimman kanssa niin vastakohdat, aina ollut vähän pientä kiusaamistakin kunnes opin pari vuotta sitten sanomaan jo vastaankin. Harmittaahan se, mutta kun aina mennään siskon mukaan, millä päällä sattuu olemaan, niin ei kiinnosta olla yhteydessä paljoakaan. Harmittaa näin kun ollaan aikuistuttu, että keskimmäinen olisi jäänyt huomiotta. En kyllä tiedä tunteeko näin, toivottavasti ei.

 

[SugarBabyLove]

Noh, ei kai varsinaista diagnoosia, mutta ei psyykkisesti tasapainossa oleva ihminen kohtele muita samoin, kuin siskoni tekee. Entinen narkkari on, kuivilla ollut reilun 5 vuotta.