täydellisyyden tavoittelu,paha tapa. voiko päästä eroon?

olen huomannut tai siis vasta tajunnut itseni ongelman. se on liika täydellisyyden tavoittelu. yritän olla täydellinen äiti (mikä ei ole mahdollista tietenkään), täydellinen työntekijä, täydellinen vaimo yms.
ja sitten masennun kun en onnistu tai jaksa tehdä joitakin asioita. esim jos en jaksakkaan tehdä jonakin päivänä kahta eri ruokaa tai en jaksa siivota ja kämppä on sekaisin (niinkun nyt) ja siitä saa sit huonon omatunnon, niin huonon että tuntee olonsa mahdollisimman epäonnistuneeksi.
miten tämmöisestä pääsee eroon?
tiedän ihan oikeasti että ei tarvitse olla liikaa, mutta miksi silti epäonnistuminen tuntuu masentavalta.

omakohtaisia kokemuksia?

 

tietosesti muuttamalla ajatteluaan ainakin näin alkuun jollain elämän alueella (alueella mikä itsestä tuntuisi helpommalta) Itse oon huomannut, että kun ei yritä joka alueella päästä täydellisyyteen riittää enemmän energiaa keskittyä yrittämään oman parhaansa saavuttamista jollain tietyllä alueella, joka tuntuu kaikkein tärkeimmältä.

 

Olen viime aikoina huomannut itsessäni ihan samanlaisia piirteitä! Jo nyt stressaan tulevasta joulusta, koska haluan, että kaikki on jouluna täydellistä, mutta eihän voi olla koska tavalliseen tapaan aherran niska limassa ja karjun miehelleni, joka ei osaa lukea ajatuksiani ja toimia kuten haluan että joulusta tulee täydellinen.
Saanen kysyä, että mikä olet ammatiltasi?

 

Paha sanoa, ku en oo koskaan ollu vastaavassa tilanteessa. Päinvastoin