tätäkö tämä nyt sitten on?

Hei kaikki,

en edes tiedä miksi tai mitä kirjoittaisin, mutta pakko johonkin purkaa. Mulla oli keskenmeno elokuun lopulla (keskeytynyt, todettiin rv 12). Yhdet menkat tuli välissä ja nyt tässä ois pitänyt taas viimeistään toiset alkaa. Oon kuitenkin ollut tuntevinani raskausoireita, mutta ajattelin, että toivon vaan niin kovasti, että oireet tulee ihan siitä. Eilen kuitenkin testasin aamulla hyvin haalean plussan ja olo onkin aivan kauhistunut, ei iloa ja onnea vaan puhdasta kauhua. Pelkään niin kovasti, etten saa tätäkään lasta pitää. Huomenna testaan uudestaan ja jos testi tosiaan näyttää positiivista, täytyy yrittää unohtaa tämä pelko ja nauttia ihanasta raskaudesta -siihen saakka kun sitä taas kestää. Tätäkö tämä nyt sitten on jatkossa, jatkuvaa pelkoa ja itkua?

 

tiedän, miltä susta tuntuu. yritän koko ajan itsekin ja pelkään että taas tulee keskenmeno, kun on jo kaksi peräkkäistä takana. molemmat huomattiin rv 10, mutta kesken oli mennyt jo rv 7. Lääkäri kuitenkin kehotti yrittämään, kun lasta toivomme... pakko jaksaa ja hyväksyä mitä tuleman pitää...

 

Tuttu tunne :hug: . Täällä menkat myöhässä 10 päivää, enkä edes uskalla/ tahdo testata... Toivoisin niin kovasti vauvaa, mutta en henkisesti todellakaan kestäisi toista keskenmenoa :'( .

 

Minullakin olisi pitänyt jo menkat alkaa, mutta ei.. Enkä uskalla testata Heinä-Elokuun vaihteessa sain keskenmenon viikolla 8.

 

:hug: VOIMIA

 

Kiitos kaikille teille ihanille vastaajille :heart: Aamulla teen uuden testin ja oon päättänyt, että jos se tosiaan plussaa näyttää niin täytyy rueta ihan aktiivisesti kääntämään ajatukset positiiviseen suuntaan! Eihän näitä juttuja voi kuitenkaan etukäteen surra vaan surut surraan sitten jos siihen aihetta tulee.

 

Itse olen kokenut muutama vuosi sitten peräkkäin kaksi keskenmenoa aika myöhäisessä vaiheessa (rv 12+), ne ottivat niin koville että päätin itse lakata yrittämästä lasta. olin lisäksi kauhean pahoinvoiva ko. raskauksien ajan.

nyt ollaan taas yritetty uudelleen ja heti tärppäs. keskenmenon pelko vain on jatkuvasti läsnä. ja pelko siitä, että sikiöllä muuten olisi jokin hirveä vamma taikka sairaus...

tajuan kuitenkin sen, että keskenmenon riski on tässä vaiheessa (8+1) aika pieni, mutta en voi alitajunnassa kytevälle pelolle mitään.

kaupan päällisiksi otan stressiä siitä, mitä olen syönyt taikka jättänyt syömättä. olenko jotenkin vahingoittanut sikiötä syömisilläni silloin kun en vielä tiennyt olevani raskaana...

 

Olen kokenut vuosia sitten kohtukuoleman rv.36,sekä muutaman keskenmenon,osa niistä tuulimunaraskauksia.
On minulla myös lapsiakin,olen monisynnyttäjä.
Kun olin uudestaan raskaana lapsen menetyksen jälkeen,minulla oli neuvolassa terveydenhoitaja,joka oli tehnyt lopputyön opinnoissaan juuri kohtukuolemista,keskenmenoista,siitä miten naiset kokivat uuden raskauden tällaisen tapahtuman jälkeen.
Hän sanoi,että hyvin monet naiset pelkäävät uutta raskautta juuri keskenmenon ja lapsen meneteksen vuoksi. Nainen kuulemma ei nauti raskaudestaan siihen asti,että ne raskausviikot ovat takana,jolloin menetys tapahtui. Sen jälkeen vasta uskaltaa ajatella positiivisesti raskaudesta.
Tämä ei varmaankaan pidä kaikkien kohdalla paikkansa,mutta on hyvin tavallista,että raskautta epäilee,pelkää,kun on kerran raskaus mennyt kesken tai menettänyt lapsen.
Mutta TSEMPPIÄ kaikille.

 

Minullakin juuri keskenmeno (7+6 viikkoja) ja lääkkeellinen hoito siihen takana.
Keskenmenoa edeltävät ja sen jälkeiset päivät olen elänyt "ei koskaan enää" -ajatuksin. Miksi haluaisin kantaa samat ajatukset, samat ikävyydet kropassani, jos kaikki ei menekään hyvin.

Minulla on parivuotias esikoinen, josta olen niin kiitollinen nyt kun tiedän millainen ihme onnistunut raskaus ja synnytys ovat.

Näyttäisi siltä, että lääkkeellinen on onnistunut, ja ensimmäistä kertaa nyt tuntuu, että ehkä ehkä ehkä sittenkin uskaltaisin vielä jossain vaiheessa yrittää... Mutta se on vielä iso ehkä mielessä. Katsotaan, miten maailma heittelee tässä. Mutta pieni valonpilkahdus siis on näkyvissä, siitäkin olen jo kiitollinen.

Tsemppiä kaikille muillekin...

 

Tuttu tunne... :/ keskenmeno heinäkuussa, yhdet menkat välissä ja plussasin... Koko ajan oli pelko päällimmäisenä mielessä :/ ja huonosti kävi taas useamman viikon jälkeen... :'( nyt taas menkat, saas nähdä saadaanko vielä plussa aikaiseksi... Se olisi sitten taas hermoilua viikkokausia... :/