Tässäkö se nyt sitten on?

Villit vuodet takana ja nuoremmaksikaan tässä ei kai enää tule. Yhteisiä vuosia takana meillä lukuisia, avosuhteessa niistä muutama. Molemmat +30, seksiä säännöllisesti joka toinen kuukausi. Ystävät menee naimisiin ja hankkii lapsia, mut meillä mikään ei muutu...

Kovasti tykätään toisistamme ja mikään ei liene vialla... paitsi seksielämä, jota ei ole? Perusongelma tilanteessa on, että seksi ei vain huvita, vaikka lapsi, jos toinenkin kovin tervetullut tähän talouteen kuitenkin olisi (Toiselle erittäin toivottu ja sille toisellekin se käy).

Ehkäisy unohdettiin jo tovi sitten (mihinpä sitä nyt olisi viime aikoina tarvittukaan), joten sen puolesta mitään ongelmaa ei pitäisi olla. Pillereiden lopettamisen jälkeen kierto on tosin ollut kovin epäsäännöllistä ja testejä on saanut tehdä joka kerta, kun vähänkään ollut epäilystä (eli joka kerta). Ja nyt taas on. Tosin tuloksesta ei ota selvää. Se joko on tai sit se ei ole. Ehkä on.

Kaikesta iloisesta odotuksesta huolimatta ahdistaa ajatus tulevasta, kun on kuullut juttuja ystävien suhteiden etenemisestä, odotuksesta ja ajasta sen jälkeen. Kovin ollut hiljaista seksielämä siellä, kun tilanne on selvinnyt. Ja varsinkin kun meillä on ollut muutenkin hiljaista sillä puolella.

Kysynpähän vaan siis vinkkejä tilanteeseen, jos tilanne kuulostaa tutulta...

 

Tuo lapsen vaikutus suhteeseen on kovin tapauskohtaista. Itse mä olen kokenut lapsen hyvin lähentävänä tekijänä, oikeastaan myös seksuaalisesti. Onhan mies synnytyksessä nähnyt minut varsin...no, epäesteettisessä tilassa, ja yhä haluaa minua, joten eiköhän se todista, että se minua rakastaa. Enää ei tarvi vetää vatsaa sisään ja miettiä miltä näyttää. Paineet on hävinny.

Loppujenlopuksi se lapsihan tulee teidän perheeseen, joka on jo olemassa. Toki se muuttaa paljon, mutta vähemmän mitä voisi luulla, kuralla olevaa parisuhdetta se ei pelasta ja hyvää parisuhdetta se ei tuhoa. Teille muuttaa ihminen, jota te molemmat rakastatte yli kaiken, mutta teidän välisenne suhde on edelleen teidän välisenne ihmissuhde.

Mitä seksiin tulee, niin se on vähän niinkuin äitiyskin, yksi osa elämää, mutta jostain syystä siitä vaahdotaan kamalasti. Töissä saa tympäänbtyä ja kokea että se ei ole kivaa, mutta jos kotiäiti tympääntyy työhönsä, hän on huono äiti, mitäs teki lapsia :/ samalla kriteerilla on olemassa tosi paljon huonoja opettajia, huonoja lääkäreitä, huonoja kirjanpitäjiä jne...Mitäs menivät sellaiseen työhön, olisivat valinneet paremmin.
Ei jokapäivä tee mieli herkkuruokaakaan, miksi jokapäivä pitäis tehdä mieli seksiä? Joskus menee pitkiä aikoja, ettei muista ostaa kaupasta herkkuaan, joskus sitä ostaa jokapäivä. Joskus on niin kiire, ettei ehdi nauttia kahvista, mutta jos ei jaksa ja ehdi nauttia seksistä, pitää miettiä missä vika? Oliskohan se arvoissa ja asenteissa!

 

mulla varmaan kierukka vienyt halut mutta ei synnytykset ja lapset muuten vaikuttaneet ei vaan seksi kiinnosta. :flower: