tämä asia vaivaa minua aika paljon.

Ole melko varma siitä, että osasin lukea suunnilleen 4-vuotiaana ja että olisin pystynyt lukemaan joitain helppolukuisia lasten kirjoja. Muistan melko varmasti esimerkiksi sen, että olisin lukenut joitain juuri saamiani kirjoja itse, joita minulle ei oltu vielä luettu ja joiden sisältöä en tiennyt etukäteen. En siis "lukenut" niitä kirjoja siten että minulle olisi luettu niitä kirjoja ja olisin tuntenut niiden sisältöä ulkoa.

Toisaalta muistan, että kun menin kouluun, niin opettelin siellä lukemista. Olen myös puhunut asiasta vanhempieni kanssa ja heidän mielestään en osannut lukea ennen kouluikää vaan opin lukemaan vasta toisella luokalla enkä minä oikein usko, että olisin osannut salata lukutaitoni ja vain esittää lukemaan oppimista vaikka olisin osannut jo lukea.

Onkohan minulle voinut käydä niin, että olisin oppinut lukemaan alle kouluikäisenä ilman että aikuiset huomasivat sitä, unohtanut sitten jostain syystä lukutaidon ennen kouluun menoa ja oppinut siellä uudestaan lukemaan?

 

Mä opin 4 v. lukemaan, ja koulussa se opettelu oli tietty erilaista, kun piti tavata, eli joutui vähän uudelleen opettelemaan sitä hommaa.

 

Minä sanoisin että sun oma muisti siitä että osasit lukea pienempänä, on virheellinen. Voi olla että sen aika on väärä (oikeasti muisteletkin sitä mitä teit tokaluokalla) tai ihan kokonaan väärä. Outoa olisi unohtaa jo opittu taito.

Minäkin opin lukemaan jo alle 4-vuotiaana, mutta kyllä minä sen koulussa osasin. "Vaikeaa" oli ainoastaan se, että oli turhauttavaa esim. opetella jotain kirjaimien piirtämistä tuntikaupalla ja käyttää tavuviivoja, kun olisi osannut jo kirjoittaa ihan oikeinkin. Piti siis "taantua" omissa taidoissa.

 

Jonkun olisi pitänyt sinulle, ap, joka tapauksessa opettaa kirjaimet. Mikäli olisit osannut lukea, en usko, että tämä olisi jäänyt läheisiltäsi huomaamatta. Se ei ole oikein mahdollista.

 

Mä opin lukemaan 5 vuotiaana, ite en sitä muista mutta muut muistaa. Tämä taito vaan tyystin katos koulun alkaessa, ilmeisesti kirjaimien ja tavaamisen opettelu sekotti mun pasmat.

Joten kaippa toi on mahdollista.

 

Aika erikoista. Muistatko muuten hyvin lapsuuden tapahtumia?
Tosin tuollaisista 4.v kokemuksista jääneet muistot voi muuttua aika radikaalistikin myöhemmin mielessä. Voi olla että olet ehkä itse keksinyt mitä kirjassa lukisi, ja jossain vaiheessa se on muuttunut muistoissa "lukemiseksi" ?

 

Mä opin lukemaan 5 vuotiaana, ite en sitä muista mutta muut muistaa. Tämä taito vaan tyystin katos koulun alkaessa, ilmeisesti kirjaimien ja tavaamisen opettelu sekotti mun pasmat.

Joten kaippa toi on mahdollista.

Oho!

 

Teillä jotka olette osanneet lukea ja sitten koulussa joutuneet tavaamaan ja taantumaan ym, olipas huonot opettajat. Meillä oli lukijoiden ja lukemaan opettelijoiden porukat erikseen; sillä aikaa kun muut tavasi, me jotka osattiin jo, luettiin toisessa huoneessa kirjoja tai tehtiin jotain tehtäviä, en muista tarkkaan. En muista että kovin hirveesti olisi jouduttu tavuviivoilla kirjottamaan, sen verran että opittiin mihin ne oikeaoppisesti tulee.

 

Mun tyttö luki 4-vuotiaana yksittäisiä sanoja. Tai siis se eka ei ollut mikään sana. Totesi vaan, että tuossa lukee noin ja eihän se tarkoita mitään. Piti vähän hieraista korviaan, että mitä just sanoit. Samoihin aikoihin luki yksittäisiä sanoja sieltä täältä, mutta sitten tuli pitkä tauko, jonka aikana ei lukenut mitään. 6-vuotiaana eskarilaisena alkoi lukea oikeasti.

Omituista, mutta tämän valossa voisi olla mahdollista, että olet jotain lukenut ja sitten taidon unohtanut.

 

Teillä jotka olette osanneet lukea ja sitten koulussa joutuneet tavaamaan ja taantumaan ym, olipas huonot opettajat. Meillä oli lukijoiden ja lukemaan opettelijoiden porukat erikseen; sillä aikaa kun muut tavasi, me jotka osattiin jo, luettiin toisessa huoneessa kirjoja tai tehtiin jotain tehtäviä, en muista tarkkaan. En muista että kovin hirveesti olisi jouduttu tavuviivoilla kirjottamaan, sen verran että opittiin mihin ne oikeaoppisesti tulee.

Ootko minkä ikänen? Mä oon alottanu koulun -84 ja ainaki meidän luokas kaikki opetteli tasan samaa asiaa, ei sillä ollu väliä osasko jo jotain vai ei.

 

-81

siis syntynyt -81, koulun alotus -88

 

-81

Okei, eli täälä on vaan ollu niin takapajuista touhua. Tai en mä tiedä kuinka toi täälä nykyäänkään menee.

 

Mä opin lukemaan 4-vuotiaana yksittäisiä sanoja ja 5-vuotiaana osasin jo lukea ihan kirjojakin. Esikoulussa muut oppilaat pyysivät mua aina lukemaan heille jotain, kun eivät itse osanneet ja hoitajat oli "tyhmiä"

MUTTA sitten koitti ekaluokka ja mullekkin kävi niin, että oli pakko opetella samaan tahtiin, kuin muutkin. Se oli turhauttavaa, kun osasi jo. Oli pakko piirtää a-kirjainta kaksi sivua mallin mukaan, ja jos a-kirjain ei ollut täysi kopio mallista, tuli opettaja ja kumitti kaiken pois. Tavaaminen oli hidasta ja ärsyttävää, kun osasi jo lukea selkeästi ilman niitäkin ja muistan usein turhautuneeni tunneilla niin paljon, että vastailin kysymyksiin, luin ääneen jne. vaikka ei ollut oma vastausvuoroni.

Jossain vaiheessa mulle annettiin haastavampia tehtäviä, kun olin mm. tehnyt koko äidinkielen kirjasta kaikki tehtävät sekä sama matematiikan kirjasta, vaikka ei olisi saanut. Ehkä opettaja tajusi, että mun potentiaali menee ihan hukkaan, jos ei saa tasoa vastaavia tehtäviä.

 

Ap, miksi asia vaivaa sinua?