Turkilmas
Mutta siis ihan oikeasti. Tuo vauva ei vaan nuku. Tai no, nukkuuhan se öisin tunnin siellä ja toisen täällä. Ja päivisin lyhyitä pätkiä päiväunia. Ne vaan ei paljon lohduta kun ei itse saa nukutuksi. Ei öisin eikä päivisin.
Nyt kolmatta viikkoa keskimääräinen unimääräni on ollut n. 3 tuntia vuorokaudessa. Ja nekin tietenkin katkonaisesti, miljoona kertaa heräten ja nousten taputtelemaan ja heijaamaan kitisevää vauvaa.
Sitten tuo vauva paskoo aivan loputtomasti. Viitisen kertaa päivässä vääntää pökäleet. Ja on muuten hiukan raskasta pestä venkoilevan 11-kiloisen vauvan pyllyä.
Sitten se ryömii. Jatkuvasti saa olla ottamassa sitä pois johtojen kimpusta ja kaikista muistakin kielletyistä paikoista. Lisäksi lähes miljoona kertaa tuo on saanut jo jalkansa jumiin sohvan tai nojatuolien alle. Sieltä sitä saa repiä useamman kerran tunnissa pois. Lisäksi pitää katsoa ettei vauva kiusaa koiraa ja vahtia heitä koko ajan.
Sitten on tuo esikoinen, alias draamakuningas. Monta kertaa päivässä se vetää herneet nenäänsä milloin mistäkin. Sitten huudetaan ja pillitetään. Kuten nyt vaikkapa eilen kun oli jättänyt luistinkassinsa ulos ja mies käski sen hakemaan ja viemään kuivumaan. Voi sitä esitystä ja itkun vääntöä, kun esikoisen mielestä mun olis se pitänyt tehdä. Näitä tämmöisiä sitten useampi päivässä.
Lisäksi esikoinen hävittää jatkuvasti jotain, unohtaa jatkuvasti jotain ja sotkee ja sekoittaa minkä kerkeää. Eli aivan jatkuvasti saa huolehtia vaatteista koulureppuun ja kaikkeen siltä väliltä. Voisi tietty kuvitella että lähes 8-vuotias tietäis minne on laittanut hanskansa ja laittais ne automaattisesti käteensä ulos (kun on moneen kertaan tähdennetty että talvella ei mennä ulos ilman hanskoja). Vaan ei, ei todellakaan.
Joo joo, vali vali. Mutta mä nyt vaan olen väsynyt. Tiedän että moni muukin joutuu valvomaan, mutta se ei nyt auta. Ja tiedän että monella muullakin on vaikea ekaluokkalainen. Mutta eipä auta sekään nyt tällä hetkellä.
Nyt kolmatta viikkoa keskimääräinen unimääräni on ollut n. 3 tuntia vuorokaudessa. Ja nekin tietenkin katkonaisesti, miljoona kertaa heräten ja nousten taputtelemaan ja heijaamaan kitisevää vauvaa.
Sitten tuo vauva paskoo aivan loputtomasti. Viitisen kertaa päivässä vääntää pökäleet. Ja on muuten hiukan raskasta pestä venkoilevan 11-kiloisen vauvan pyllyä.
Sitten se ryömii. Jatkuvasti saa olla ottamassa sitä pois johtojen kimpusta ja kaikista muistakin kielletyistä paikoista. Lisäksi lähes miljoona kertaa tuo on saanut jo jalkansa jumiin sohvan tai nojatuolien alle. Sieltä sitä saa repiä useamman kerran tunnissa pois. Lisäksi pitää katsoa ettei vauva kiusaa koiraa ja vahtia heitä koko ajan.
Sitten on tuo esikoinen, alias draamakuningas. Monta kertaa päivässä se vetää herneet nenäänsä milloin mistäkin. Sitten huudetaan ja pillitetään. Kuten nyt vaikkapa eilen kun oli jättänyt luistinkassinsa ulos ja mies käski sen hakemaan ja viemään kuivumaan. Voi sitä esitystä ja itkun vääntöä, kun esikoisen mielestä mun olis se pitänyt tehdä. Näitä tämmöisiä sitten useampi päivässä.
Lisäksi esikoinen hävittää jatkuvasti jotain, unohtaa jatkuvasti jotain ja sotkee ja sekoittaa minkä kerkeää. Eli aivan jatkuvasti saa huolehtia vaatteista koulureppuun ja kaikkeen siltä väliltä. Voisi tietty kuvitella että lähes 8-vuotias tietäis minne on laittanut hanskansa ja laittais ne automaattisesti käteensä ulos (kun on moneen kertaan tähdennetty että talvella ei mennä ulos ilman hanskoja). Vaan ei, ei todellakaan.
Joo joo, vali vali. Mutta mä nyt vaan olen väsynyt. Tiedän että moni muukin joutuu valvomaan, mutta se ei nyt auta. Ja tiedän että monella muullakin on vaikea ekaluokkalainen. Mutta eipä auta sekään nyt tällä hetkellä.
