Tää miettis nyt tämmöstä

Että miks toisille jaetaan kauhalla ja toisille lusikalla? Miks toiset saa kohtuukivuttomasti esim. pari tutkintoa, suuren perheen, hyvän työn, uuden talon ja auton? Siinä sivussa vielä hymyillen hoitelevat kodin, miehen, lapset, jaksavat harrastaa ties mitä ja pitävät itsensä timminä ja laitettuna. Matkailevat, viettävät viriiliä seuraelämää, jne.....

Mistä se on kiinni? Ei takuulla kaikki oo vaan sitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Vai onko?

Ja miksi toisaalta ne, jotka ei ole yhtä onnekkaita, mutta joilla asiat perustasolla on ok, eivät osaa tyytyä siihen mitä heillä jo on?

Se joka tietää tai on asiaa miettinyt tai jaksaa miettiä, vastatkoon. Heittäkää omia ajatuksia, ettei mun tartte yksin koko yötä miettiä

 

:attn: :attn:

 

kohtalo, sattuma, joku suurempi voima, tai johdatus? =)

 

Heitit pahan, en osaa kyllä sanoa. Mutta sait ikävästi tuon ajatuksen nyt pyöriin munkin päähän |O

 

Heitit pahan, en osaa kyllä sanoa. Mutta sait ikävästi tuon ajatuksen nyt pyöriin munkin päähän |O

Jakamalla murheet puolittuu

 

Mä takertuisin tohon "kohtuukivuttomasti"-kohtaan. Pakko noilla täydellisillä naisillakin on jostain uhrata... Jaksaako ne nauttia mistään mitä suorittavat? Itse tuntuu että joskus lukukauden aikana on just tollasta enkä ainakaan nauti silloin elämästä. Paljon kivempaa on kun antaa joidenkin asioiden roikkua, niin kerkeää huomata kaikkea pientä ihanaa ympärillään ja suunnitella ainakin jotain piristystä

 

:kieh: Kiusaan vieläkin.

 

Mä takertuisin tohon "kohtuukivuttomasti"-kohtaan. Pakko noilla täydellisillä naisillakin on jostain uhrata... Jaksaako ne nauttia mistään mitä suorittavat? Itse tuntuu että joskus lukukauden aikana on just tollasta enkä ainakaan nauti silloin elämästä. Paljon kivempaa on kun antaa joidenkin asioiden roikkua, niin kerkeää huomata kaikkea pientä ihanaa ympärillään ja suunnitella ainakin jotain piristystä

No emmä tiiä. Aina ne jaksaa olla kovasti positiivisia, aurinkoisia, hymyileviä. ei koskaan näe heitä "kotiäiti-lookissa". Aina on jotain meneillään ja tehty, nähty, koettu.

 

En tiedä, ite oon saanut lusikalla ja kauhalla.. joskus kauhakuormaajalla on otettu pois.

 

Vai voiko joku olla läpi elämänsä muka niin pokerinaama, että jaksaa esittää että kaikki hyvin, vaikka paskaa tulis monesta tuutista??!!

 

vai onko kyse siitä, että muiden elämä vain näyttää ruusuisemmalta kuin mitä oma elämä?
joku voi katsella sua ja miettiä että voi hitto kun sillä on se-ja-tuo-ja-semmoista ja itse et ehkä edes näe k.o asioita elämässäsi koska ne ovat hukkuneet arjen harmauteen.

 

En tunne ainotakaan superihmistä. Jos joku tekee paljon työtä, joku muu yleensä hoitaa lapset ja kodin. JOko toinen vanhemmista tai mummo tai perhe on ulkoistanut paljon hommia tai lapset ovat yksinkertaisesti heitteillä.

 

En tunne ainotakaan superihmistä. Jos joku tekee paljon työtä, joku muu yleensä hoitaa lapset ja kodin. JOko toinen vanhemmista tai mummo tai perhe on ulkoistanut paljon hommia tai lapset ovat yksinkertaisesti heitteillä.

Eikä mikään oikeasti tule helposti, kuin todella harvalle. Vaikka on pari tutkintoa, voi silti hymyillä kun näkee muita ihmisiä. ei maksa mitään. Eikä pari tutkintoa ole kenellekään mahdotonta. Mulla yksi mutta lähes 300 opintoviikkoa joten samalla työllä olisi lähes 2 jos olisin tehnyt vain pakolliset.

 

vai onko kyse siitä, että muiden elämä vain näyttää ruusuisemmalta kuin mitä oma elämä?
joku voi katsella sua ja miettiä että voi hitto kun sillä on se-ja-tuo-ja-semmoista ja itse et ehkä edes näe k.o asioita elämässäsi koska ne ovat hukkuneet arjen harmauteen.

Joo siis tää ei ollu mikään "musta tuntuu henk.koht tältä" vaan sellaista yleistä pohdintaa, jota on harrastettu joskus kavereiden kanssa.

 

Ja kyllä mä uskon, että jotkut ihmiset on ehtiväisempiä kun muut ihan luonnostaan.

 

Voipihan olla että joku suhtautuu muumipeikkojen tyylin rauhallisesti asiaan kuin asiaan, mutta itse en ainakaan siihen pysty, vaikka kuinka yritän.

 

Kyllä se omasta päästä lähtee. Mun mielestä me ollaan onnellisia ja hyvävaraisia, jonkun muun mielestä me ollaan pienituloisia raasuja, joilla ei oo varaa matkustella ulkomailla. Todellisuudessa maksetaan lainoja nopeaan tahtiin pois ennemmin kuin tuhlataan johonkin meille turhaan asiaan. Tarkoituksena 10 vuoden päästä nauttia suht velattomasta elämästä. Silti rahaa jää niin, että kaupassa voi käydä ja ostaa mitä mieli tekee, ja säästöönkin saa. Valintoja, valintoja... Toki edellyttää tätä meidän ihanaa tilannettamme, että molemmat SAAMME käydä kokopäivätyössä.

Timmi en ole, seuraelämää en jaksa, perhe-elämä on muutenkin elämäni keskipiste :heart:

 

Lissää saapi vielä vastailla. Tuun sit Housen jälkeen katsomaan saldoa

 

"Pidä elämällä korkeeta hintaa
sillä onni voi olla vain pintaa
jonka alla on sameat kyyneleet.."

Miljoonasade: Köyhät

Kokeilen nyt teorioida kuitenkin kun jäi itseäkin vaivaamaan.
Jotkut ihmiset ovat ehkäpä luonnostaan niin tyyniä, ahkeria, aikaansaavia, lämpimiä ja sydämellisiä, että he saavat sen mukaista kohtelua työpaikalla, seurustelukumppanilta -> puolisolta, sukulaisilta ja ystäviltä. Ja jos menestyy työssään, parisuhteessa ja kodinrakennuksessa, niin kai sitä näyttää kadehdittavan kauhallasaaneelta.
Mutta, ei sitä tiedä mitä pinnan alla piilee.

Itse ihailen joskus Muumimamman suhtautumistapaa asioihin. Kuka sellaiselle voi suuttua tai toivoa mitään pahaa..

 

mä selitän aika usein asioita älylahjoilla, mun lähipiirissä ne ketkä on älykkäitä pärjää hyvin ja ne vähemmän älykkäät selviää sitten niillä lahjoilla mitä heille on suotu. sitten perheolosuhteet eli millaisen lapsuuden on saanut viettää onko perusturva kunnossa, vanhemmat tsempannut ja tukenut, auttanut joskus taloudellisestikin, ja sitten jotkut on vaan niin viitseliäitä, mä olen laiska, koko elämä on taistelua laiskuutta vastaan. oma äitinikin on ollut, meillä kulkee tietynlainen laiskuus veressä

 

Haluan nostaa tätä tänäänkin. Tässä riittää pähkäilemistä...

 

Mun mielestä kaikesta pahasta seuraa jotain hyvää,näin mulla ainakin kävi.

 

Ja kyllä mä uskon, että jotkut ihmiset on ehtiväisempiä kun muut ihan luonnostaan.

Aivan. Toiset käyttää aikansa tehokkaasi, kun haluavat tehdä kaikenlaista ja on kiinnostusta. Toisilla ei ole kiinnostusta esim. opiskeluun ja viettävät aikaansa esim. lojuten netissä.

Kiinnostuksen kohteet on erilaisia. Itsekin olen ollut kotiäitinä 6 vuotta. Jos olisin halunnut niin olisin voinut olla vähemmän aikaa kotona ja vaikka aloittaa opinnot aikaisemmin tai ehtiä tehdä jotain muuta. Omista valinnoista ja kiinnostuksesta kiinni.

 

Jokaisella on omat murheet ja vaikeudet toisilla ne näkyy ulospäin, mutta toisilla ei, eli ketän ei kannata alkaa kadehtimaan.
Tällaisella huippu suorittajalla voi olla esim. olematon seksielämä, josta ei nauti, tai isot lainat maksettavana. Moni peittää sisäisen surunsa suorittamalla, että voi uskotella itselleen ja muille kaiken olevan hyvin.
Joku "halveksittava" sosiaalituella vuokralla asuva perhe voi nauttia elämästään täysipainoisesti vaikka muut eivät häntä arvosta ehkäpä jopa säälivät. Kuitenkin pohjalla saattaa olla kateutta (laiskat kotiäidit) , mutta omaa kiireistä elämän tapaa yritetään puolustella nostamalla itsensä muiden yläpuolelle.

Mielestäni ihmisen piutäisi päätyä ratkaisuihin jotka tuntuvat oikeilta itsestä, eikä sen mukaan mitä arvostetaan yleisesti.

 

Mä oon näitä kivuttomia tapauksia. Tutkintoja on monta, oon matkustellut, harrastanut mitä haluan ja milloin, on perhe ja kaunis koti, hyvä kunto ja tyytyväinen ulkonäköön.

Varjopuolena on se että kaikki tullut niin helposti, oikeestaan kaiken oon saanut mitä halunnut ettei näitä aina osaa arvostaa. Tulee kausia jolloin on tosi masentunut, tympiintynyt ja valmis jättämään kaiken vaihtelun vuoksi. Sit taas nousee siitä suosta, joskus vaikeimman kautta.

Se on vaan elämää..