TAAS!!!

[enkeli prinsessa]

Taas meni sit raskaus kesken...nyt rv6...tiesinkin sen heti alusta asti...

takana nyt km rv8, kohtukuolema rv25 ja km6 ja kaikki peräkkäin...
Mua ottaa niin hirveästi päähän tämä tilanne ettei tiedä miten päin olisi...

Syksyllä alkaa tutkimukset, mutta tällä hetkellä sellainen olo, että uutta raskautta en enää halua...
Kun ei mikään näytä menevän hyvin...

Onko meitä täällä montakin jotka kokeneet useamman keskenmenon peräkkäin?
Miten selvisitte?

 

[äippä]

:hug: Kokemusta ei ole, mutta voimia sulle ihan kauheesti. En edes pysty kuvittelemaan miltä tollanen tuntuu...

Me on alettu nyt yrittämään pikkukakkosta. Ekassa raskaudessa en edes ajatellu keskenmenon mahdollisuutta (onneksi). Jotenkin vaan tuntu et ei mulle niin voi käydä (ja onneksi ei käynytkään). Mutta NYT enenku edes olen raskaana pelottaa jo etukäteen että mitä jos menee kesken... :'( Ei tietty sais ajatella noin, mutta minkäs sitä itselleen voi :headwall:

Anteeksi, meni vähän aiheen sivusta...
Mutta sulle ISO :hug:

 

[memmin]

Mulla kaksi keskenmenoa takana ja ne oli peräkkäin.

Sillä hetkellä sitä tuntuu ettei jaksa enää ja masentuu, pitää sitä omana vikanaan vaikkei se välttämättä niin ole.
Mulle kaikista rankinta oli se kun olisin halunnut puhua siitä mut kaikki... siis ihan kaikki juoksivat karkuun... aina joko vaihtoivat puheenaihetta tai lähtivät tekemään jotain muuta. Sitten törmäsin ihmiseen chatissa jota autoin pääsemään oman keskenmenonsa yli, ja jotenkin siinä sivussa aloin saada itsekkin valoa elämään.
Näiden kahden km jälkeen tulin raskaaksi, pekäsin enemmäin kuin koskaan. Koko ajan vaan odotin että koska menee kesken enkä kellekkään uskaltanut mainita koko asiasta. Miehellenikin kerroin vasta rv8. Sukulaisille ja kavereille kun se alkoi näkyä rv20. Vielä rv31, en uskaltanut kaupoissa katsoakkaan vauvan vaatteita päin koska pelkäsin jo pelkästään sen tappavan mun pienen... vasta viimeisillä viikoilla jä päivillä ostin vähän vaatetta, joihin jäi hintalaputkin sen varalta että saisin ne taas antaa muille.

Jokainen kokee keskenmenon niin eritavalla. Toisille tuossa vaiheessa keskenmenneet on vaan solumöykkyjä mut kyllä nuo mulle olivat heti ihan oikeita vauvoja... semmoisia mitä tuolla kaupungilla näkee kääröissään.
Mutta siitä puhuminen ainakin auttoi mua. Tiesin että se ihminen ymmärtää, ja antaa mun itkeä jos itkettää.

Voimia... :hug:

 

[tiipu]

Moi
Oikein paljon voimia sulle!!
Mulla 2 km peräkkäin , ja nyt taas yritys päällä.
Kyllä se kieltämättä vaikuttaa aika paljon ajatusmaailmaan, ja tapana haaveilla siitä vauvasta.
Itse en ole valmis luovuttamaan, mutta väkisinkin siihen alkaa jo asennoitua että mitä jos ei meille luoja lasta suo.

Toivon että sinulla kaikki kääntyy parhain päin!

 

[mimona74 harmaana]

:hug: tää elämä on kyllä niiiiiiiiiiiin oikeudenmukasta, ettei vaan voi ymmärtää... en voi edes kuvitellakaan miltä susta tuntuu ja miten jaksat, kun itsellä takana "vain" yksi keskenmeno rv6 ja lapsettomuuden tuska..

:'( :'(

 

[nalleperhe]

:hug: Kyllä on välillä vaikeaa käsittää kuinka paljon ihmisille jaetaan suruja ja murheita... Olen niin pahoillani puolestasi! Omakohtaista kokemusta monista keskenmenoista ei ole, en voi siis kuin aavistella miltä sinusta tuntuu... Minulla on kokemusta yhdestä keskenmenosta viikolla 11 ja siitä seuranneista ongelmista ja ajatuksista lapsettomuudesta... Voimia, voimia sinulle!!! :hug: :hug: :hug:

 

[juliuksen äiti]

:hug: vastailinkin sulle tonne tammimasujen puolelle, itsekkin sielt putosin, kolmas keskenmeno putkeen, yhteensä 4 enkelivauvaa :'(
en osaa lohduttaa, itselläkin viel surutyö kesken, kyllä se on just oikee sana että ottaa jo vähitellen päähän tää tilanne! laita y-viestiä jos haluat keskustella
koita pärjätä, aika helpottaa, muttei koskaan anna unohtaa :'(

 

[mimmimamma]

Voimarutistus sinulle- tiedän miltä tuntuu minulla oli kakkosen ja kolmosen välissä 5 keskenmenoa ja nyt sen jälkeen 5 lisää. Usko minua että kyllä sinulle vielä se lapsi annetaan, mutta nyt ei vain ole vielä oikea aika. Jokainen keskenmeno satuttaa ja joutuu uudestaan miettimään, että jaksanko vielä keskenmenoja/ tai keskenmenon pelkoa.

Meidän keskenmenoille ei ole syytä vaan kuulema olen niin ferttiili että jokainen munasolu, joka ehkä ei edes ole parasta laatua vaan jatkaa kehittymistä, kunnes seinä tulee vasten eli tuulimuna tai keskenmeno. Minulla on tällä hetkellä ikä vastassa, mutta ne 5 ensimmäistä keskenmenoa tuli 28-30 vuotiaana. Edelleen jaksan toivoa ja uskoa :hug: :hug: voimia sinulle :hug:

:heart: mimmimamma :heart:

 

[Chessa]

Otan osaa suruusi enkeli prinsessa :hug: Kyllä sitä joskus miettii mikä tarkoitus voi elämässä olla näin surullisten asioiden suhteen kun niitä vaan tapahtuu. :'(

Paljon voimia ja jaksamista!

Pahoittelut myös muille keskenmenon kokeneille. :hug: