taas yksi turhis pitkästä parisuhteesta

[katkera]

Mitä tehdä? Yhteiseloa takana kohta 14-v. Yksi lapsi 2,5v. Mies harrastaa omia asioitaan lähes kaikki illat. Minun vapaat viikonloppuni viettää kavereidensa kanssa ryypäten. Hoitaa toki lapsen kun itse olen töissä(kolmivuorotyö).
Ensimmäinen yhteinen järjestetty ilta viimeviikolla(lapsen syntymän jälkeen) joka päättyi siihen että toinen nukkui yksin sohvalla ja toinen vuoteessa(ei kuitenkaan mitään riitaa). Lähes päivittäin saan kuulla kuinka huono olen milloin missäkin asiassa( lähinnä kodinhoidossa). Anteeksi tosin pyytää mutta en vaan jaksaisi enää.
Tuntuu että ainoat yhteiset asiat ovat lapsi ja asuntolaina. Olemme siis yhteistä lasta hoitavat kämppikset. Itse olen nyt vielä ihastunut toiseen mieheen enkä ole uskaltanut mennä flirttailua pidemmälle. Ehkä kuitenkin pitäisi. Ikinä en ole miestäni pettänyt, hänen puolestaan en tiedä enkä edes välitä...

 

[x]

niin meilläkin menee eletään ku kämppikset... ja jos jotain asiaa on niin pelkkää valitusta ja kaikki menee vaan riidaksi. hellyys ja seksi täysin poissa. nukutaan eri paikoissa. meillä ei muuta yhteistä ku lapsi ja siihen hoitoonkaan mies ei osallistu kun tosi tosi harvoin eli mulla ei ole omaa aikaa koskaan.

 

[ap]

Ei itelläkään omaa aikaa. Mies hoitaa lasta vain kun olen töissä (kuten nytkin). Elämä on sitten ihanaa.

 

[x]

tätä vois ehkä jotenkin kestää jos olis väli aikaista. kaikki sanoo aina että kyllä se siitä helpottaa se johtuu vaan siitä ku teillä on pieniä lapsia. no ei meidän esikoinen kovin pieni enää oo kun on jo 5v. no kuopus tietty vasta vuoden mutta silti ei enää mikään pikku vauva.. pelkää vaan ettei tää koskaan lopu/helpota. ja menee liian pitkä aika ei ehkä enää asioita voikaan korjata...

 

[Miettunen]

Ei tää oo minusta turhiksia

 

[ap]

Aina sanotaan että aika auttaa ja helpottaa, muttakun ahdistaa aivan järjettömästi tämä tilanne. Toivoisi vielä joskus onnen löytyvän jos ei nykyisen niin jonkun toisen kanssa. Jännä nähdä kauanko kestän ennen kuin räjähdän.

 

[x]

sepä se ahdistaa ja tuntuu ettei voi tehä mitään kaikki vaan polkee paikallaan koko elämä on jotenkin pysähdyksissä/odottavassa tilassa.... ja mä kun olen muutenkin sellainen ihminen etten jaksa pitkään odotella asioita vaan mä haluan asiat selviksi niin pian kun mahdollista... että elämä jatkuu...

 

[ap]

Sama juttu. Jos ero omalla kohdalla tulisi olisin vain helpottunut. Suru prosessin olen jo läpi käynyt.

 

[vieras]

Miettikääs omilla aivoillanne mitä kantsis nyt tehdä.

 

[vieras]

Kuulostaa tutulta. Noin mäkin ajattelin kun lapset oli pieniä. Nyt on nuorimmainenkin jo ekaluokalla, ja elämä on kirkastunut.

Älkää luovuttako! Ei se elämä aina ole ruusuilla tanssimista, eikä se mieskään aina tunnu elämän rakkaudelta. Nyt kannattaisi alkaa miettiä kaikkea, mikä elämässä on hyvin, eikä vaan rypeä "mutta kun tää on aina tätä" -tunteessa. Luulisin, että tuossa vaiheessa kun elämä on oikein tylsää ja arkea, alkaa haaveilla toisesta miehestä jotta saisi sen alkuhuuman takaisin. Mutta oman miehen kanssakin se voi onnistua.

Ottakaa omaa lomaa, edes yksi päivä/yö. Lapset hoitoon ja menkää vaikka johonkin hotelliin yöksi, nauttikaa toistenne seurasta. Kyllä se puoliso alkaa tuntua etäiseltä, jos elämä on pelkkää työtä ja suorittamista. Pois turha valitus! Kyllä sen elämän saa taas maistumaan, kun vähän viitsii yrittää.

 

[HeviäPRKLE]

Ettei se parisuhteen tilanne tuntuis nyt vielä pahemmalta kun olet ihastunut toiseen mieheen? Ongelmat tahtovat kasvaa todellisuutta suuremmiksi kun on tunteet jossain muualla...kannattaa miettiä todella tarkkaan mitä teet ja miksi.Kannattaisiko vielä kuitenkin yrittää??Onko mitään minkä takia jatkaisit vielä miehesi kanssa. Yhteinen aika on helposti järjestettävissä mikäli miehesikin vielä haluaa.Oletko edes jutellut hänen kanssaan asiasta?

 

[ap]

Asioista on kyllä juteltu ja mieskin sanonut tuntevansa että ollaan pelkkiä kämppiksiä ja jotakin pitäisi tehdä. Mutta mutta miehen harrastukset tuntuu tällä hetkellä vievän kaiken mielenkiinnon. Enkä ole vielä kirvestä heittänyt kaivoon, eihän se olisi oikeinkaan näinkin monen vuoden jälkeen. Mutta asioita pitää miettiä monelta taholta, onhan meillä kuitenkin jokaisella vain yksi elämä...

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Tottakait täytyy yrittää mutta millä tavalla se yritys näkyy miehessä jonka harrastukset on tärkeämpiä kuin huonossa jamassa olevaan parisuhteeseen panostaminen? Yksin on aika hankala saada homma toimimaan jos toinen ei näe että hänen tulisi muuttaa toimintaansa mitenkään. Mä varmaan ko tilanteessa ilmaisisin miehelle selkeesti että tää ei jatku näin ja että muutoksia täytyy tulla näissä ja näissä asioissa. Ja toki yrittäisin kysellä mieheltä ett mikä hänen mielestään suhteessa mättää ja että mitä asioita tulisi muuttaa jotta parisuhde olisi muutakin kuin kämppäkaveruutta.

 

[x]

Tottakait täytyy yrittää mutta millä tavalla se yritys näkyy miehessä jonka harrastukset on tärkeämpiä kuin huonossa jamassa olevaan parisuhteeseen panostaminen? Yksin on aika hankala saada homma toimimaan jos toinen ei näe että hänen tulisi muuttaa toimintaansa mitenkään. Mä varmaan ko tilanteessa ilmaisisin miehelle selkeesti että tää ei jatku näin ja että muutoksia täytyy tulla näissä ja näissä asioissa. Ja toki yrittäisin kysellä mieheltä ett mikä hänen mielestään suhteessa mättää ja että mitä asioita tulisi muuttaa jotta parisuhde olisi muutakin kuin kämppäkaveruutta.

entä jos ei kuitenkaan muutu? mitä sitten tehdään? mä ainakin rakastan miestäni enkä haluais luopua hänestä.

 

[älä luovuta]

Ei se vaihtamalla parane, etkä voi olla yhtään varma olisiko uusi ihastus yhtään parempi arjen koittaessa. Tuskin on, vaan helposti sitten tulee muu ongelma. Jos teillä ei tuon kummallisempia hankaluuksia ole, ole kannatta tottakai unohtaa ihastukset ja pyrkiä pysymään perheenä.