taas mun äiti sai mulle paskan olon.. :(

[ViVa]

eli sillä kyhmyjä löydetty rinnasta,lääkärillä käynyt ja menee ens viikolla jatkokokeisiin.. minä sitten luin rintasyövästä ja sille altistavat ylipaino ja alkoholin liikakäyttö. ja äiti on ylipainoinen ja juo n.20 kaljaa joka päivä!!

pistin sitten viestiä että näin luin ja olen huolissaan tuosta alkoholin käytöstä jo pitkään ollut.. ja että toivoisin hänen hakevan apua.

niin vastaukseksi sain että hän lääkärillä puhunut monista asioista että joku raja oltava ja että ei tartte kuulemma mun kyytiä ens viikolla (kun oli puhe että kokeisiin heittäisin).

eli se menee aina noin,jos uskallan jotain tosta juomisesta sanoa niin alkaa marttyyriksi ja kääntääkin koko jutun mun syyksi ja saa mulle tosi pahan olon..

Mitä mun pitäis tehdä??
tiedän että alkoholistilla on sen halun lopettaa lähdettävä itsestään,mutta tuota on siis jatkunut nyt yli 5 vuotta ja enenmässä määrin vaan.. että en usko että sitä lopetus-halua löytyykään. :ashamed:
En mä ees tiiä miks kirjotan,kuhan tahdoin vaan purkaa tätä paskaa fiilistä joka on nyt.. ja jos jollain samankaltaisesta kokemuksia niin olis kiva kuulla..

mä oikeesti pelkään että se kuolee..

 

[Ärrimurri]

:hug:
Älä ota tuommosia loukkauksia itteesi, koska alkoholisti ei tavallaan enää edes ole oma itsensä. En nyt kyllä ole mikään asiantuntija... :hug:

 

[anne]

Odota nyt ensin.että ne rintakyhmyt on tutkittu-että mitä ovat ! Taitaa olla nyt akuutein asia.Ne on nyt kuitenkin olemassa,eikä ne häviä vaikka äitisi huomispäivänä muuttas elämäntapansa.Nyt ei oo varmaan paras aika saarnata eikä syyllistää - äidilläsi on varmaan muutenkin pelko sydämessä tulevan suhteen.Yritä kuunnella ja olla tukena,mitä tulevaisuus sitten tuokin tullessaan.

 

[vieras]

Voimia ainakin tarvitset. En tiedä nyt onko tästä mitään apua tai hyötyä mutta itse olen kokenut samaa koko ikäni. Eli siis äitini on alkoholisti ja oikeestaan aina juonut,mutta sanotaanko että myös noin 5vuoden aikana se on vaan lisääntynyt. Selviä päiviä ei kovin paljon ole. Olen yrittänyt hänelle myös puhua tuosta alkoholin käytöstä mutta se on ollut aivan turhaa, itse myös välillä miettiny mitä tehdä. ja saan myös kuulla samanlaista kuin sinä eli jos en edes liity mitenkään johonkin asiaan niin silti se vaan saa käännrttyä sen minun syyksi. Olemme myös isäpuoleni kanssa yrittäneet miettä että mitä sille vois tehdä, mutta se on vaan nii että hänellä itsellään täytyy olla halua päästä eroon. Minun äidillä on kanssa oollut nyt jotain ongelmia kurkussa ja änessä ja on kokeissa sen takia juossut ja heti kun mainitsee siihen alkoholin tulee vastaus ettei johdu siitä. Eli siis aikalailla on smanlaista kokemusta tuosta kuin sinulla. No tänä päivänä en ole paljon tai juurikaan tekemisissä vaikka samassa kaupungissa asutaan. No tästä nyt ei tosiaan kyl ollu apua mutta kerroin kuinka on samanlaista.. Mutta sen voin sanoa että ei sinun sanomiset tai tekemiset taida auttaa, joten anna hänen itse tehdä mitä haluaa niin selviät haukuilta. Itse kyllä mietin myös että koskahan äitini juo itsensä hengiltä tai saa muita vaivoja alkoholinkäytöstä, ja lisään että äidilläni myös ylipainoa ja suvussa paljon syöpää..

 

[ViVa]

juu,oonkin nyt ollut pitkään mitään sanomatta kun aina saa mulle tän saman olon.. :/ Nyt vaan tuli jonkun takia taas pakottava tarve sanoa.. ei olis´kyllä pitänyt..
ja totta tuokin että varmaan hänelläkin nyt ne kyhmyt mielessä,että sen puoleenkin huono ajankohta sanoa mitään..
jotenkin ei jaksais vaan olla aina huolissaan. huomaankin että olen ruvennut etäännyttämään itteäni hänestä kun hän on mulle niin rakas enkä tiedä miten kestän jos jotain kävis :ashamed:
varmaan se oli tuo syövän mahdollisuus mikä itsenikin nyt sai oikeen tajuamaan että hän voi oikeesti kuolla..
ja en pysty lopettamaan itkemistä nyt kun sen aloitin

 

[-----]

Jos olet nyt järkevä niin soitat äidillesi ja sanot, anteeksi, olin niin peloissani puolestasi että takerruin epäolennaisiin asioihin.

Äidiltäsi on löydetty kasvain rinnasta. Se tuntuu hänestä hirvittävältä ja häntä pelottaa.
Oma äitini sairastui 6v sitten rintasyöpään ja olen tukenut häntä syövän diagnoosista, rinnan poistoon säde ja lääkehoitoihin asti.
Nyt näyttää siltä, että syöpä on voitettu.

Oma äitini ei käytä alkoholia ja on laiha, joten rintasyöpä ei välttämättä johdu elintavoista. Vaikka äitise ei joisi pisaraakaan, olisi mahdollista, että häneltä olisi nyt löydetty kasvain.

Tämä ei ole oikea hetki selittää alkoholin vaaroista ja vielä syyllistää, (että oma syysi kun sairastuit) sairaudesta joka ei varmastikaan johtunut mistään mitä äitisi teki tai jätti tekemättä.
Kasvain löydettiin ja nyt sinun tehtäväsi on henkisesti tukea häntä. Se ei ole helppo tehtävä, äitisi ja sinä joudutte käymään tosi raskaan ja pitkän tien ja se tulee syömään teidän molempien voimat henkisesti ja fyysisesti.

Voit sinä lukea rintasyövästä, mutta jätä kaikenmaailman kummalliset rintasyöpänettisivut väliin. Äitisi tulee saamaan esitteitä ja tietovihkoja lääkäriltään.
Niitä on potilaan raskasta lukea yksin, joten ole hänen kaverinaan ja lue niitä hänen kanssaan.
Mutta jätä tuo kummallinen alkoholisyyttely pois.

Alkoholismi on sairaus, mutta aloita sen parantaminen sitten kun syöpä on voitettu.

 

[ViVa]

juu,noin koitin tehdäkkin.. ymmärsin sen äsken itsekkin että siitä syövän mahdollisuudesta tuo johtui että sellaisen viestin edes pistin.. en osannut sanoa että sitä pelkään niin keksin jotain muuta.. tai jotain.
ja siitä pelosta kai tää paska olokin johtuu :ashamed:
kun ei aina itse ymmärrä omia tunteitaan.. eikä osaa mennä toisen asemaan tarpeeksi.

 

[anne]

Hurjasti voimia teille molemmille! ja voihan ne kyhmyt olla muutakin kuin syöpää!Siis ihan hyvänlaatuisiakin.Ottaisko äitisi sinut mukaan lääkäriin,jos pystyt menemään.Olisit tukena ja samalla itsekin saisit tietoa asiasta ja pystyisit tukemaan äitiäsi paremmin.Kyllä äitisi varmaan ymmärtää ensireaktiosi kun sanot hänelle mistä se johtui.Kaikesta huolimattahan sinä selvästi äidistäsi välität,oli hän sitten millainen hyvänsä!Ja voi kun suostuisi menemään sitten joskus katkaisuhoitoon ja sais sen juomisenkin loppumaan.

 

[harmaana]

Minunkin äitini oli alkoholisti, ja maanis-depressiivinen. Ylipainoa ei ollut, mutta tupakoi todella paljon. Hänellä tuli vatsasyöpä ja mahahaava, ja luulen kyllä että tuo juominen ja polttaminen vaikutti paljon. Ei hänellekään auttanut puhua, enkä sitten enää jaksanutkaan. Välillä oli parempia kausia, varsinkin kun alkoi noista parantua leikkauksen jälkeen. Silloin kun oli huonompia kausia sanoin suoraan että jos on juovuksissa niin ei tule näkemään minua tai lapsenlapsia, ja se auttoikin, ei ikinä enää juopotellut kun me käytiin kylässä. Yhdessä välissä oli kylläkin pitempi välirikko, mutta se johtui oikeastaan muusta ja sovimme myöhemmin.
Kuten jo aikaisemmatkin sanoisin että nyt ei kannata saarnata vaan olla tukena, jos oikein hyvin käy niin tämä voi olla se asia mikää avaa hänen silmänsä ja muuttaa elämäntavat, toivon todella että näin kävisi! Mutta painostus ei auta siihen .