taas hyvä opetus siitä, että kannattaa huolehtia vain omista asioistaan!

[joskus liian avulias]

Lapsen kaverin äiti alkoi kertomaan minulle kuinka hänen tytärtään kiusataan koulussa. Tilanne kuulosti todella ikävältä ja opettaja ei ollut saanut kiusaamista loppumaan. Opettaja oli kuitenkin kieltänyt äitiä ottamasta yhteyttä rehtoriin asian suhteen.

Minulla on suhteita koululle ja kysyin haluaisiko hän että keskustelen hänen puolestaan jonkun kanssa koululla ja hän voisi sitten itse ottaa yhteyttä rehtoriin. Oli kovin kiitollisen oloinen avun tarjouksesta ja sovittiin, että keskustelen asiasta erään tutun opettajan kanssa, mutta äiti ottaa kuitenkin yhteyttä rehtoriin, jotta asiaa voidaan lähteä virallisesti selvittämään.

Noh, eipäs sitten ottanutkaan. Nyt tämä tuttu opettaja kyselee tiedänkö miten asia on edistynyt ja eihän se ole edistynyt kun äiti ei ole ottanut yhteyttä rehtoriin. Ei nyt sitten vastaa kyselyihinkään asiasta (äiti siis)... Että suututtaa. Pitikin mennä puuttumaan koko asiaan. Väkisinkin tulee mieleen, että kiusaamista on liioteltu äidin toimesta ja minä menen vakavana asiasta keskustelemaan luullen, että kyseessä on todellinen lapsen hätä.

Ensi kerralla tyydyn vain sanomaan että voi, sepä harmi. Koittakaa pärjätä.

 

[hkjk]

Hyvä että opit ettei kannata näissä asioissa olla liian avulias.
Olisit voinut vain heti todeta ettei kukaan (virallinen pätevä) opettaja voi kieltää ottamasta rehtoriin yhteyttä. Jos toinen jankuttaa ja väittää muuta siitä pääsee olankohautuksella.
Liikaa ei kannata ihmisiä auttaa ja etenkään tehdä asoita heille valmiiksi.

 

[joskus liian avulias]

Hyvä että opit ettei kannata näissä asioissa olla liian avulias.
Olisit voinut vain heti todeta ettei kukaan (virallinen pätevä) opettaja voi kieltää ottamasta rehtoriin yhteyttä. Jos toinen jankuttaa ja väittää muuta siitä pääsee olankohautuksella.
Liikaa ei kannata ihmisiä auttaa ja etenkään tehdä asoita heille valmiiksi.

Näköjään.

Jotenkin äidin hätä vaikutti vaan niin aidolta, että menin halpaan. Tuskinpa on yhteydessä ihan lähiaikoina ja parempi niin.

 

["samma här"]

Saman olen minäkin oppinut.

Meillä sukulaistyttö kyseli avustajan töitä ja minä sitten tutulle rehtorille häntä mainostamaan. Rehtori innostui heti, paikka oli valmiiksi pedattu - sukulaistytön tarvitsisi vain soittaa ja sopia haastattelusta. Tyttö ei koskaan soittanut. Ja tietenkin rehtori kyseli onko tyttö varmasti saanut oikeat yhteystiedot kun ei ole mitään kuulunut.... Lopulta valehtelin, että sai sittenkin jatkaa vanhassa työpaikassaan eikä sen vuoksi ottanut yhteyttä.

Seuraavaa kertaa ei tule.

 

[nyt jo töissä]

Tää ei nyt ihan suoraan liity tähän, mutta kotona ollessani ehdotin hoitoringin perustamista tuttujen puistomammojen kanssa. Kaikki innostuivat valtavasti. Ajatus oli, että kerran viikossa voi tuoda lapsen hoidettavaksi mammaparille puistoon muutamaksi tunniksi. Voi käydä rauhassa asioilla, siivota, käydä hammaslääkärissä tai kampaajalla tms.

Lopputulos olikin sitten arvattavissa. Minä ja "parini" olimme lopulta ainoita jotka ilmaantuivat omalla hoitovuorollaan paikalle ihan hoitajien muodossa. Homma kariutui kokonaan kun eräs äiti ei edes viitsinyt ilmoittaa, ettei aio tulla paikalle omalla hoitovuorollaan.

Se siitä hyvästä ideasta.

 

[talkoomamma]

Talkootyö se vasta innostaakin!

Pojan fudisjoukkueen varainkeruuksi oli sovittu makkaranmyyntiä (ja kahvia, pullaa yms.) siten, että jokaisen pelaajan perheestä yksi aikuinen sitoutuu tulemaan etukäteen sovittuna ajankohtana pariksi tunniksi töihin kerran puolen vuoden aikana.

Voi sitä riemua kun ei sitten tultukaan paikalle, eikä viitsitty edes ilmoittaa ettei tullakkaan.

Nyt laitetaan suoraan maksukorotus niille, jotka eivät talkoisiin osallistu.

 

["vieras"]

Minä olen NIIN väsynyt näihin talkoohommiin ja yleensä kaikkiin yhteisjuttuihin. Olen järjestänyt paljon erilaisia reissuja ja "tapahtumia", joihin on aina alustavissa puheissa tulossa vaikka kuinka väkeä. Ja sitten kun päivä tulee, ketään ei näy, eikä välietetä edes ilmoittaa että ei tulla (siis jos on sovittu toisin). Olenkin päättänyt, että en järjestä enää mitään. Osallistun kyllä ja pidän huolen, että ilmoitan jos en sovitusti pääse, mutta järjestelyihin en laita tikkua ristiin.

 

["ihminen"]

Sama ilmiö on tuttu täälläkin. Jos joku (yleensä nainen) kertoo ongelmasta/ huolesta ja sitten antaa vinkin tai neuvon hälle asian ratkaisemiseksi, niin eipä kelpaakaan. Vaan suojamuurit nousee pystyyn tyyliin "joo, on kokeiltu" tai "en tarkoittanut sitä niin.." jne. Mutta he, jotka näin reagoivat, ovat yleensä heikon itsetunnon omaavia tai sitten heillä on ristiriitainen suhde itse neuvon antajaan, jolta ei apua halua saada.

Hyvien ystävien kesken neuvot tulee usein perille ja asioita voidaan jakaa.

 

[dipidapa]

Talkootyö se vasta innostaakin!

Pojan fudisjoukkueen varainkeruuksi oli sovittu makkaranmyyntiä (ja kahvia, pullaa yms.) siten, että jokaisen pelaajan perheestä yksi aikuinen sitoutuu tulemaan etukäteen sovittuna ajankohtana pariksi tunniksi töihin kerran puolen vuoden aikana.

Voi sitä riemua kun ei sitten tultukaan paikalle, eikä viitsitty edes ilmoittaa ettei tullakkaan.

Nyt laitetaan suoraan maksukorotus niille, jotka eivät talkoisiin osallistu.

Minä ihan mieluusti maksan - vaikka tuplahinnan lasta kiinnostavasta harrastuksesta, mutta talkooihin ei kartakaikkiaan huvita lähteä, ei sitten millään. Ilmoitan tietenenkin asiasta.

 

[talkoomamma]

Minä ihan mieluusti maksan - vaikka tuplahinnan lasta kiinnostavasta harrastuksesta, mutta talkooihin ei kartakaikkiaan huvita lähteä, ei sitten millään. Ilmoitan tietenenkin asiasta.

Eihän siinä mitään, JOS ilmoittaa asiasta suoraan kättelyssä. Talkootyövoimalla on mahdollista kattaa joitakin kuluja ja pitää maksut pienempinä, niin ettei jää rahasta harrastus kiinni niissäkään perheissä joissa rahaa ei paljoa ole. Valitettavasti omakohtaisten kokemusten myötä on käynyt ilmi, että niissä perheissä löytyy myös vähiten innostusta talkoisiin. Ovat kai sitten tottuneet saamaan kaiken halvemmalla tai ilmaiseksi - tekemättä itse yhtään mitään.

 

[reipas äippä]

Tää ei nyt ihan suoraan liity tähän, mutta kotona ollessani ehdotin hoitoringin perustamista tuttujen puistomammojen kanssa. Kaikki innostuivat valtavasti. Ajatus oli, että kerran viikossa voi tuoda lapsen hoidettavaksi mammaparille puistoon muutamaksi tunniksi. Voi käydä rauhassa asioilla, siivota, käydä hammaslääkärissä tai kampaajalla tms.

Lopputulos olikin sitten arvattavissa. Minä ja "parini" olimme lopulta ainoita jotka ilmaantuivat omalla hoitovuorollaan paikalle ihan hoitajien muodossa. Homma kariutui kokonaan kun eräs äiti ei edes viitsinyt ilmoittaa, ettei aio tulla paikalle omalla hoitovuorollaan.

Se siitä hyvästä ideasta.

Mä ehdotin samantapaista juttua meilläpäin, mutta homma onneksi kuihtui kokoon jo siinä vaiheessa kun alettiin keskustelemaan että milloin kukakin pääsisi omaa vuoroaan tekemään. Kaikki olisivat olleet valmiita tuomaan oman kullannuppunsa hoidettavaksi, mutta kukaan ei olis viitsinyt hoitaa toisten lapsia.

Ihme touhua, pienillä asoilla sais paljon hyvää...

 

[ei apuja enää]

[QUOTE="samma här";25046297]Saman olen minäkin oppinut.

Meillä sukulaistyttö kyseli avustajan töitä ja minä sitten tutulle rehtorille häntä mainostamaan. Rehtori innostui heti, paikka oli valmiiksi pedattu - sukulaistytön tarvitsisi vain soittaa ja sopia haastattelusta. Tyttö ei koskaan soittanut. Ja tietenkin rehtori kyseli onko tyttö varmasti saanut oikeat yhteystiedot kun ei ole mitään kuulunut.... Lopulta valehtelin, että sai sittenkin jatkaa vanhassa työpaikassaan eikä sen vuoksi ottanut yhteyttä.

Seuraavaa kertaa ei tule.[/QUOTE]

Toi on noloa. Minä menin kerran mainostamaan tuttavani teini-ikäistä poikaa pomolleni että sais kesätöitä meiltä. Patalaiska teini sopi kyllä haastattelusta, mutta teki oharit. Arvaatte varmaan, että hieman nolotti

 

["vieras"]

Kukaan opettaja ei saa kieltää ottamasta yhteyttä rehtoriin. Kun lastani kiusattiin, niin lopulta otin yhteyttä rehtoria myöten kaikkiin tahoihin, mitä vaan mahdollista