Taaperon nukkuminen omassa huoneessa / kokemuksia perhepedistä

[Perhepetiinkö?]

Meillä 1v 7kk vanha poika joka unikoulutettiin nukkumaan omassa sängyssä omassa huoneessa syksyllä. Lopulta nukkuminen sujui niin hyvin että hänet vain laitettiin illalla omaan sänkyyn ja sinne jäi tyytyväisenä nukahtamaan ja nukkui koko yön. Nyt joulun aikaan olimme niin paljon poissa kotoa (vanhemmilla, mökillä, sukuloimassa tms.) jossa poika nukkui aina minun tai mieheni vieressä ja samassa huoneessa ainakin että hyvä nukkumajärjestely meni nyt plörinäksi. Meillä on myös 2kk vanha vauva joten viimeaikoina on tuntunut järkevältä että nukun vauvan kanssa työhuoneen vuodesohvalla jotta mieheni ei tarvitse herätä aina kun yöllä vauva herää syömään ja sitten vanhempi poikamme, siis tuo 1v7kk on nukkunut mieheni vieressä kun omassa sängyssä hän itkee niiin sydäntäraastavasti että emme ole häntä jaksaneet huudattaa. Nyt olemmekin ajatelleet että jos luopuisimme sängystämme ja laittaisimme vain patjat lattialle (kalliit unikulmassa teetetyt patjat joissa hyvä nukkua eikä haluta luopua) ja viereen oman patjan esikoiselle ja nukkuisimme seuraavat pari vuotta perhepedissä kaikki neljä. Mielummin tietysti haluaisin nukkua mieheni kanssa kahden mutta kun tuo taaperon saaminen omaan huoneeseen tuntuu taas niin vaivalloiselta ja tuntuu pahalta laittaa hänet yksin huutamaan omaan huoneeseen kun voihan olla että hän pelkää esim. Haluiaisin kuulla kokemuksia perhepedissä nukkumisesta ja toisaalta myös keinoja miten taaperon saisi omaan huoneeseen ja ajanmittaan tietysti myös vauvan kunhan vähän kasvaa ensin. Pojille siis tarkoitus tulla yhteinen huone ainakin kouluikään asti. Kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan tähän hieman epäselvään ja loogiseen viestiin. Sattui vain unettomuus yllättämään tänä yönä ja täällä työhuoneessa majaillessa kun tämä kone on niin lähellä niin tuli vihdoin kirjoitettua tämä kysymys jota olen pitkään ajatellut tänne laittaa

 

[jotain alle]

Varmaan perhepeti olisi oikeinkin hyvä ratkaisu teille, kun uusi sisaruskin varmaan aiheuttaa mustasukkaisuutta. Sellainen (ehkä itsestäänselvä) juttu vaan tuli mieleen, että patjoja ei kannata laittaa suoraan lattian päälle ettei nukkujien tuottama kosteus homehduta patjaa. Esim. parisängyn sälepohjan voisi laittaa patjojen alle.

 

[ModestyB]

Meillä tehtiin juuri noin, että nukuttiin samassa sängyssä 4 henkeä, kunnes lapset oli reilut 4 v. ja 2 v. ja siirrettiin heidät yhdessä toiseen huoneeseen ennen kolmosen syntymää. Nukkuvat edelleen samassa sängyssä siellä mielummin kuin eri sängyissä, siellä on kyllä kaksi sänkyä, toinen on täynnä leluja. Kolmonen nukkuu vielä kanssamme.

Saatiin näin parhaat unet koko perhe. Levitettiin sitä perhepetiä niin leveäksi kuin huoneeseen mahtui ja kaikille oli tilaa. Toki lapset silti unissaan potkivat välillä meitä aikuisia ja tuli heräilyjä, mutta ne oli helppo hoitaa siinä vieressä. Sama heräily jatkuu toisessakin huoneessa, nyt vain pitää jalkautua sinne. Itseäni herättää tai on herättämättä yhtä lailla miehen pyörintä sängyssä (on selvästi perinnöllistä) ja kuorsaus.

Mies valitti aikansa pienistä päähänpotkijoista, mutta nyt hän haikailee perhepedin ihanaa läheisyyttä ja on ensimmäisenä ottamassa lapsia meidän sänkyyn, kun ovat kipeitä tai heräävät yöllä pahaan uneen. Meillä on sama leveä sänky edelleen, niin mahtuu satunnaiset vierailijat. On se leveys ihan kiva kahdestaankin .

 

[kompromissi]

Jos sellainen välimalliratkaisu, että tuotte pojan sängyn "sivuvaunuksi" oman sänkynne viereen - jos suinkin mahtuu?

Näin meillä tehtiin, kun kakkonen syntyi ja vauva otettiin viekkuun. Hyvin tykkäsi olla, sai olla samaan aikaan perheen "iso" ja kuitenkin vielä viereen käpertyvä pikkuinen. Sitten siirtyivät myöhemmin samaan aikaan yhteiseen huoneeseen omiin sänkyihinsä, sujui ihan kerrasta se kun saivat toisistaan seuraa.