Taaperon HOITOON vieminen tuntuu kauhealta, nyt tarvin tukea...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Epätoivoinen

Vieras
Meidän taapero on kohta 1v 2kk. Hoitoon menee luultavasti helmikuussa (rahat alkavat loppua). Ja toivon, ettei kukaan tartu nyt tähän, että miksi pitää laittaa hoitoon, eiväthkän rahat voi loppua...

Eli tukea tilanteeseen, kiitos! Taapero ei ole ollut koskaan yöhoidossa, koska asumme paikkakunnalla, jossa meillä ei ole hoitajia. Kun käyn vanhempieni luona, olemme itse siellä myös yötä. Toki äitini on hoitanut taaperoa aina päivisin, kun käymme miehen kanssa syömässä, elokuvissa yms. Hyvin ovat aina hoitokerrat menneet.

Mutta päiväkotiin (tms) vieminen on alkanut tuntua jo nyt ylivoimaiselta! Varmaan johtuu osittain siitä, että olen hoitanut taaperoa lähes aina itse. Jotenkin en voi uskoa, että hän saisi päiväkodissa hyvää hoitoa, huomiota ja lohdutusta. Tulee mieleen, että hänet hoidetaan kuin liukuhihnalla ja tarpeet jätetään hoitamatta, syliä ei saa ja itkut saa itkeä yksin. Onhan hän niin pieni, eikä osaa kertoa hoidon laadusta kotona.

Tämä asia on mulle kamala paikka ja vatvon sitä useasti. Mitähän asialle voisi tehdä? Voisiko joku kertoa, että hoitoon vieminen voi mennäkin hyvin, lapsi viihtyy hoidossa, ei itke aina perään ja hoito ollut loistavaa? Taapero siis noin 1v 7kk kun lähtisi hoitoon.

Kiitos!
 
Se on joka tapauksessa kauheaa se tarhaan vienti, meillä kaikki kolme lasta olleet vuoden kieppeillä, kun hoitoon on menty ja hyvin mennyt. Ekat 2 viikkoa voi olla itkua ja kiukkua, mutta menee tosi pian ohi. Jos tietäisit hyvän perhepäivähoitajan, voisi se olla myös yksi mahdollisuus. Itsellesi tuo taitaa olla kovempi paikka kuin taaperolle, mutta usko vaan muutamassa viikossa totutte molemmat, nauti nyt vielä nämä ajat, kun olette kotona, äläkä vielä murehdi :hug: :hug: :hug:
 
Moi! Meillä menee likka huomenna hoitoon perhepäivähoitajalle, on juuri tuon 1v 2kk ja mun sydän itkee...on käyty tutustumassa ja on vaikuttanut ihan ok:lta paikalta eikä tyttö ole alkanut vielä itkemään, mutta huomenna jää sinne ilman minua. Maha on ihan sekaisin ja olen aikas ahdistunut. Muut tsemppaa että kyllä se siitä...kai se sitten?
 
Juuri niin kuin lopussa toteat. Yleensä vanhemmilla enemmän huolta asiasta kuin lapsella. Sama on kun kouluun lapsi lähtee.
Parasta tietysti olisi, jos voisit kotona hoitaa, mutta jos ei mahdollista, sitten vaan hoitoon. Hyvin se menee. Olisiko sinun mahdollista ottaa vaikka lapsia hoitoon, ruveta perhepäivähoitajaksi vaikka, silloin saisit hoidettua myös oman lapsen...
 
Kiitos sarppus! Tällaisia kommentteja juuri kaipaan.

Mutta miten sen kaksi viikkoa kestää? Mähän itken sitten itsekin pitkin työpäivää.... Olisikohan parempi, että iskä veis lapsen hoitoon? Iskää nyt ei ihan ala kuitenkaan itkettämään. :)

Ai niin, meillä miehellä vuorotyö, joten ei tule taapero ikinä olemaan täyttä hoitoviikkoa, vaan osan viikosta kotona.
 
Sun kannattaa vierottaa lastasi ennakkoon. Jätät jollekin hoitoon lyhyeksi ajaksi ja katsot kuinka muksu asiaan suhtautuu. Sitä paitsi 5 kuukaudessa ehtii tapahtua paljon lapsen kehityksessä ja itsenäistymisessä.
 
1v7kk lapsi jo kaipaa muiden lasten kanssa puuhastelua. omani oli 1v3kk kun hän meni päiväkotiin. on aina jäänyt mielellään ja jää vilkuttamaan iloisena kun hänet sinne jätän. joskus ei edes huomaa enää äitiä, kun on kiire leikkimään.

ole huoleti, hyvin se sujuu. tosiaan, näiden muutamien kuukausien päästä lapsesi on taas kasvanut sen verran, että on jo reippaampi ja kaipaa toisenlaista virikettä.

p.s omanikaan ei ole koskaan ollut yökylässä.
 
Äippä: No en mä perhepäivähoitajaksi todellakaan halua alkaa. Ei ole oikein mun homma. Ammattikin ihan pikkasen eri... :) Ja vakkarityö odottaa.

Tinttu: Toivotaan, että menee hyvin teidän aloitus. Yritän ajatella, että joskus se lapsi on hoitoon laitettava. Mun mies on ollut kotihoidossa ja mennyt suoraan kouluun ja sanonut, että se se vasta kamalaa oli. Joten jossain vaiheessa lapselle on hyväksi oppia olemaan muiden hoidossa ja muiden kanssa, jotta oppii olemaan ryhmässä ja istumaan paikallaan ja keskittymään. Onnea huomiseen!
 
Mä olen pph eikä mulla ole yksikään lapsi itkenyt kahta viikkoa, ei lähellekään. Jotkut ovat kaksi ekaa päivää itkeneet ja silloinkin vain tuontivaiheessa. Kun ovi on mennyt äidin perästä kiinni, on itku loppunut.
 
1,7v kaipaa muita lapsia, tuleeko mun lapsesta siis jotenkin outo kun äiti leikkii sen kanssa kunnes on kaksi? Tarhaan pääsee vasta sitten. Pihalla ei toisia lapsia juuri ole, kerran viikkoon nähdään kaveriperheen lapsia.
 
Ajatelkaas te pelosta kankeat äidit, ettei teidän nuppusenne ole suinkaan ensimmäisiä päivähoitoon lähtijöitä! Helpottaako se tieto yhtään, että melkein 100 prosenttisesti joka tenava tottuu, jopa yllättävän nopeasti. Melkein voisi sanoa että hipoo sataa prossaa tuo luku, muutamia poikkeuksia joukossa tietty on.
 
Meidän pieni 1v 3kk aloitti juuri päiväkodissa pehmeän laskun kautta. oli sama tilanne, ettei ollut ollut huden hoidossa kuin ehkä kerran pari tuntia. Äidistä tuntui kamalalta, mutta tuo kaksi viikkoa pehmeää laskua ennen töiden alkua ,auttoi tilanteeseen hurjasti. Tuli sekä äidille että pienelle paikka ja rutiinit tutuksi. Nyt pieni haluaisi mennä päiväkotiin viikonloppuaamuisinkin :) Meillä ei itkua lapsi vääntänyt, mutta onkin sosiallinen ja viihtyy toisten lasten seurassa. Äiti tirautti parit itkut eka kerroilla, kun pieni jäi päiväkotiin ja itse lähti lyhyesti pois. Sitten sekin loppui, kun äiti tottui, että muutkin voivat pienestä pitää huolta :)
Eli suosittelen tuota pehmeää laskua! Auttaa molempia, mutta etenkin äitiä ;)
 
Millainen se pehmeä lasku toteutetaan? Olen viemässä ensi vuoden alkupuolella 1 v 2 kk vanhan lapsen hoitoon ja luultavimmin pph:lle. Haluaisin todellakin että olisi kunnollinen tutustumisaika vaikka just pari viikkoa ennen kuin mun työt alkaa.
 
Eri paikoissa on erilaiset tavat, mutt tuolla se toteutettiin niin, että pari eka päivää olin siellä pienen kanssa pari tuntia. Sitten kolme tuntia (aamupiiristä lounaaseen), josta puolisen tuntia käväisin muualla. Seuraavana päivänä sitten olin poissa pidempään, ja viimein perjantaina pieni oli itsekseen koko kolme tuntia. Seuraavalla viikolla sitten kokeiltiin nukkumistakin, eli vein aamu yhdeksään ja hain kahdelta, ja kun se meni hyvin, eli pieni helposti nukahti päikkäreille, sillä jatkettiin loppuviikko. Ideana, että jos kauhea hepuli olisi tullut, niin äiti olisi päässyt tulemaan hakemaan vaikka sitten aikaisemmin pois. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, ja toisen viikon perjantaina alkoikin työt, ja pieni olikin jo koko päiväisesti hoidossa ilman mitään ongelmia.

Lapset ovat tosin yksilöllisiä, toinen tarvitsee pidempää tutustumista, toiselle riittää lyhyempikin aika. Tämä oli minun pienelle sopiva, kun itse ei osaa vielä puhua ja on monia juttuja, mitä pitää ottaa huomioon esim. ruokailussa, jotka oli helpompi käydä läpi käytännössä. Isommille lapsille tilanne on varmaan vähän eri, kun ymmärtävät jo puhettakin.
 
No mulla tuli itku parina ekana päivänä ja sitten jo helpotti, päätät, että suljet lapsesi ajatuksistasi työpäivän ajaksi, toisaalta on kuule hienoakin mennä töihin, nähdä muita aikuisia ja saada muuta ajateltavaa, sitten jaksat täysipainoisesti taaperon kanssa illat ja viikonloput. Se menee ihan varmasti hyvin :hug:
 
Meillä ainakin sujuu paremmin niin, että isä vie lapset hoitoon, 1v8kk ikäinen taapero on niin äitissä kiinni viedessä, mutta isän perään vähemmän, joten reippaammin sujuu hoitoon jättäminen.
 
Meidän nappula aloitti hoidon 1v3kk ja ihan mukavasti meni koko homma. Mies vei aamuisin ja minä sitten hain tytön. Ensimmäisenä aamuna pikkuinen jäi nyyhkimään, mutta muina aamuina jo vilkutteli isille :)

Viikon verran käytiin joka päivä tutustumassa paikkaan reilun tunnin ajan ja samaan aikaan aloitti toinenkin pikkutyttö suurinpiirtein samaa ikäluokkaa. Minusta ainakin hoitajat otti mahtavasti huomioon pikkuiset aloittelijat ja tämä toinen tyttö simahteli alkuun kesken aamutouhujen hoitajien syliinkin. Ja sai siinä ottaa pikku torkut rauhassa lämpimässä sylissä <3

Olisko mennyt se pari viikkoa, että meidän pikkuinen tottui hoitohommiin ja sen jälkeen vauhti onkin ollut huimaa :) Kovasti touhottaa ja menee muiden mukana, eikä toisella todellakaan ole mitään hätää. Tykkää, kun saa puuhastella toisten kanssa!

Kyllähän sitä alussa mietti pitkin työpäiviä, että miten se pikkuinen siellä pärjää, mutta ihan turhaa sitä semmoisia stressasi. Meilläkin tosiaan toimii paremmin se, että isi vie. Äitille nyt pitää vaikka ihan periaatteesta vähän kapinoida :) Mutta harvoinpa sitä ite tarvii tyttöä viedäkään, vain sillon, kun on iltavuoro. Silloin yleensä vien suoraan pihalle ja hengailen vähän aikaa mukana, niin vältytään noilta kapinoilta :) Niin ja hoitouraa takana 5kk.

Onneksi lokakuussa saa jäädä taas mammalomalle! Kyllä sitä jo odottaakin :)
 
Huonostihan se menee ellet osa pitää omaa ahdistustasi poissa. Äidille on aina kova paikka aloittaa hoito ja se valitettavasti heijastuu lapseen. Jos sä jo nyt valvot öitä ja podet tuota niin miten lapsi voisi ajatella että tarhassa voi olla kivaa? Sehän on joku ihan kamala kammottava paikka kun kerran äitikin itkee ja pelkää! Eli vaikka hampaat irvessä olet iloinen ja hymysuin. Kyllä sä ehdit parkumaan sittenkin kun lapsi sinne hoitoon on jäänyt ja sä olet poissa silmistä.

Eli nyt ensimmäiseksi käännät omat ajatukset positiivisiksi. Sitten alat jättää lasta hoitoon enemmän. Käytte siellä tarhan pihalla viikonloppuisin ja iltaisin leikkimässä, jos siis tiedätte mihin luultavasti pääsee, jotta paikka tulee tutuksi. Lähempänä hoidon aloitusta alat siirtää lapsen rytmejä hoitopäivien rytmiin. Ulkoilu aamulla, ruoka klo 11.30-12, päiväunet 12-14, iltapäivällä ulkoilu jne.

 
Meillä sama tilanne marraskuussa,jolloin tyttö on juuri 1,3kk.:( 1 kerran on ollut hoidossa mun äidillä 5h. 9kk. ja huusi koko sen ajan kuin syötävä:( Sen jälkeen mun äiti ei ole saanut ottaa edes syliin,puhumattakaan muista ihmisistä. veljensä ovat olleet jo yöhoidossa siinä 6kk. ja muutaman kerran pvä. , Ei mitään ongelmaa heillä mun äidin kanssa. Ihan outoa et tyttö vierastaa noin paljon. PPh:lle ois menossa siis ja ihan tutulle, mut silti ei ole kiva viedä kun edes mun oma äitikään ei "kelpaa". Et kyllä munkin sydän itkee ja kovaa:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja siis?:
1,7v kaipaa muita lapsia, tuleeko mun lapsesta siis jotenkin outo kun äiti leikkii sen kanssa kunnes on kaksi? Tarhaan pääsee vasta sitten. Pihalla ei toisia lapsia juuri ole, kerran viikkoon nähdään kaveriperheen lapsia.

minustakin tuon yhden kommentti oli aika hassu :)
ei todellakaan tarvii!
meidän 2.5 vuotias aloittaa hoidon syyskuussa ja hyvin on pärjätty, ja normaalisti on kehittynyt :)
 
Siis 1v7kk:han on jo iso taapero. Hyvin se menee. Asennoidu itse asiaan positiivisesti, totuttele valmiiksi päiväkodin rytmiin (ateria-ajat ja uniajat), puhu huolestuttavista asioista heti hoitajien kanssa, rakenna molemminpuolinen luottamus hoitajien kanssa ja tee illoista ja aamuista mahdollisimman rauhallisia ja anna iltaisin ja viikonloppuisin aikaasi lapselle. Näillä eväillä meillä on mennyt hyvin molempien kanssa, ja päiväkodissa ovat aloittaneet 10kk ikäisinä.
 
ja minä olin sen kamalin äiti, kun vein lapseni hoitoon jo 10 kk iässä. Sydän meinas särkyä, mutta onneksi on maailman parhaalla perhepäivähoitajalla! Jos sillä saa yhtään lohduttua kamalaa tilannetta.
 

Yhteistyössä