Taapero ja aggressiivinen koira

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Pelottaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Pelottaa"

Vieras
Onko täällä ketään koira-asiantuntijaa paikalla? Mummolla ja papalla on hyvin aggressiivinen koira. Koira on mm. karannut metsään ja käynyt marjastajaa nilkkaan kiinni. Marjastaja oli tilanteessa selvinnyt omin avuin eikä jalkaankaan jäänyt oikein jälkiä, sen verran oli vaatetus ja korkeavartiset kengät suojanneet. Koira on näykkässyt minuakin kerran kädestä, kun istuin sohvalla koiran vieressä ja kohotin kättä puhuessani. En siis aikonut edes koskea koiraan. Ohi kulkeviin ihmisiin se käy myös kiinni,jos vaan pääsee pihasta karkuun. Kaikkiin tuntemattomiin ja joihinkin tuttuihin se käy kiinni, jos he aikovat silittää koiraa tai vaan lähestyvät sitä. Ketään se ei ole vielä tappanut, mutta pienelle lapselle tuon koiran käsittely voi ollakin kohtalokas. Pappa ei suostu luopumaan koirasta enkä minä halua enää taaperoni kanssa kyläillä siellä, kun koko ajan saa pelätä koiraa,että milloin se pääsee yllättämään. Pappa sanoo, että lapsen ja koiran pitää tutustua kunnolla, että koira hyväksyisi lapsen eikä haluaisi sitten enää purra lasta. Minä olen keskittynyt opettamaan lapselle, että se koira on vaarallinen eikä siihen saa koskea eikä yksin mennä sen luo. Pappa tuo koiraa aina lapsen luo haistelemaan lasta. Tommonen taapero on kuitenkin vielä niin arvaamaton, että voi nostaa kättään ihan milloin vain ja koira käy siihen kiinni. Miten tämmösessä tilanteessa pitäisi oikein toimia??
 
vaikka itsellänikin on koira, haluaisin silti, että pureva koira olisi vaikkapa ulkona pihalla vierailuiden ajan. Toki koira on heille perheenjäsen, enkä ketään painostaisi koirastaan luopumaan minun ja lapseni takia, mutta eikö järjenkin pitäisi jo sanoa, että aggressiivinen, ihmisiä provosoimatta purrut koira eristetään pienistä lapsista. Vaikkei mistään tappamisesta puhuttaisikaan, kyllä tuossa on pahan vahingon ainekset.
 
No en suosittele lähempää kontaktia.
Monet koirat, jotka eivät pidä aikuisista, pitävät kuitenkin lapsista tai ainakin sietävät heitä. Mutta riski on silti liian suuri. Jos koira on sinuakin purrut, vaikka "tuntee" oletettavasti, niin mitä siinä auttaa se tuntemaan oppiminenkaan.

Oma koira ei pidä vieraista aikuisista ollenkaan, ja sen tiedostaen se pysyy kytkettynä. Kaikista lapsista se pitää kyllä, tutuista ja tuntemattomista.
 
Koiran käytöksen perimmäistä syytä on vaikea arvailla tapausta tuntematta. "Moottorina " saattaa toimia joko epävarmuus tai vartointi.Kuitenkin koira on arvaamaton, eikä tuollaisessa tilanteessa koiran ja lapsen tutustuminen ole ratkaisu. Jos tilanne on ollut kauan kuvailemasi kaltainen, suosittelisin että lapsi ja koira ovat erillään vierailujenne aikana.
 
No en suosittele lähempää kontaktia.
Monet koirat, jotka eivät pidä aikuisista, pitävät kuitenkin lapsista tai ainakin sietävät heitä. Mutta riski on silti liian suuri. Jos koira on sinuakin purrut, vaikka "tuntee" oletettavasti, niin mitä siinä auttaa se tuntemaan oppiminenkaan.

Oma koira ei pidä vieraista aikuisista ollenkaan, ja sen tiedostaen se pysyy kytkettynä. Kaikista lapsista se pitää kyllä, tutuista ja tuntemattomista.

Papan koira ei pidä lapsistakaan. Pelasti kerran reilun vuoden vanhan lapsen koiran hyökkäykseltä. Koira kävi hampaat irvessä lasta kohden, kun lapsi oli karannut vanhemmiltaan ja oli menossa koiraa kattomaan. Onneksi satuin viime tipassa paikalle. Koira oli narussa ulkona ja lapsi ehti mennä jo vaara-alueelle. Koira kyllä tuntee minut, mutta silti kävi silloin kiinni. Siellä oli silloin paljon porukkaa ja kova häly. Koira oli ehkä hermostunut siitä hälystäkin, kun yleensä siellä on ihan hiljaista ja rauhallista.
 
Jos pappa haluaa välttämättä yrittää tutustuttaa niitä, eikä ymmärrä järkipuhetta, eikö koiralla voisi pitää varmuudeksi puremisen estävää kuonokoppaa taaperovierailujen aikana, ettei mitään vahinkoja pääse mitenkään tapahtumaan?
 
Koiran käytöksen perimmäistä syytä on vaikea arvailla tapausta tuntematta. "Moottorina " saattaa toimia joko epävarmuus tai vartointi.Kuitenkin koira on arvaamaton, eikä tuollaisessa tilanteessa koiran ja lapsen tutustuminen ole ratkaisu. Jos tilanne on ollut kauan kuvailemasi kaltainen, suosittelisin että lapsi ja koira ovat erillään vierailujenne aikana.

Olen ollut samaa mieltä ja halunnut pitää lapsen ja koiran erillään, mutta papan mielestä ne vaan pitää tutustuttaa. Pappa on sellainen jääräpää, ettei siihen järkipuhe auta. Sitten vasta uskoo, kun koira puree jonkun sairaalakuntoon.
 
[QUOTE="hmm";22779061]Jos pappa haluaa välttämättä yrittää tutustuttaa niitä, eikä ymmärrä järkipuhetta, eikö koiralla voisi pitää varmuudeksi puremisen estävää kuonokoppaa taaperovierailujen aikana, ettei mitään vahinkoja pääse mitenkään tapahtumaan?[/QUOTE]

Tuohan voisi ollakin hyvä ajatus! Pitää vaan yrittää puhua pappa ympäri. Tältä istumalta voisin sanoa, että pappa ei hyväksy ihan noin vain ajatusta, mutta minusta se olisi kanssa hyvä.
 
[QUOTE="pelottaa";22779080]Tuohan voisi ollakin hyvä ajatus! Pitää vaan yrittää puhua pappa ympäri. Tältä istumalta voisin sanoa, että pappa ei hyväksy ihan noin vain ajatusta, mutta minusta se olisi kanssa hyvä.[/QUOTE]

Jos sä käyt itse hankkimassa eläintarvikekaupasta juuri papan rodulle sopivan mukavan kuonokopan, ei kai pappa voi kieltää sitä kokeilemasta. Ja koppaa on hyvä harjoitella ilman että taapero on lähistöllä, ettei se yhdistä niitä toisiinsa, ja miksei agressiivisella koiralla voisi pitää koppaa kun on vieraita tai koira-arkoja ja jos se yrittää muutenkin napsia vieraita. Ja kyllä koira tottuu nopeasti koppaan kunhan sitä palkitaan runsaasti kun koppaa pidetään.
 
Jos pappa ei usko että lapsi ja koira pidetään erillään, en minä veisi lastani sinne kylään. Jälkikäteen ei tuota asiaa voi enää korjata. Omassa lapsuuden kodissani oli minulle ostettu koira joka oli pariin kertaan purrut vieraita ja siis arvaamaton. Se sai käydä haistamassa lapsen ja vieraat hihnassa ja kuonosta kiinni pitäen, sen jälkeen vietiin koira toiseen huoneeseen - riskejä ei sen kanssa otettu. Itse kävin tietenkin koiran luona ilman lastani ja tein sen kanssa myös pitkiä lenkkejä kahdelleen. Hyvin sujui, lapsi uskoi ettei koiran luo mennä kun näki että aikuiset olivat myös tosissaa, mutta ei lapselle silti mitään koirapelkoja syntynyt kun asia selitettiin hänelle.
 

Yhteistyössä