Taapero erittäin herkkä ja arka jopa tuttujenkin parissa

[höyrymies]

Meillä 2,5 vuotias vesseli ja erittäin herkästi reagoi uusiin ihmisiin ja ujostelee tuttujenkin parissa, jos ei ole nähnyt moneen päivään. Naurua ei voi sietää alkaa heti itkemään. Äidiin syliin aina halutaan jos joku vieras tuleekaan kohti tai jopa tuttukin. Tulee aivan hätä ja pelkää. Muuten vesseli on perheen parissa tosi puhelias ja itsepäinen ja leikkii normaalisti. Onko teillä tosi tosi arkoja taaperoita ja miten tarhaan meno on yleensä mennyt? Onko aihetta huolestua vai oisko ohimenevää. Muskareissa ollaan käyty ja sielläkin aina taka-alalla ja arkana muiden seurasta. Ei mene leikkiin mukaan. Tuntuu vaan et normaalia arempi tämä meidän pikku vesseli ja yliherkkä.

 

[sama peli]

Meillä poika nyt 1,5v ja kun muskari taas kesän jälkeen jatkui, meni eka puolisko äidin sylissä itkiessä, sitten kyllä tarttui soittimiin ja oli ok. On muutenkin tosi herkkä ja aina kaikkeen pitää se 15 minuuttia tutustua kauempaa... Tutussa porukassa ja iloinen ja toimelias. Vierastus oli kanssa tosi voimakasta, mutta se on mennyt ohi, silti itkee tuntemattomille ja vähän tutummillekin alkuun hetken... Herkkä poika, en käsitä miten voin viedä vuoden päästä hoitoon - siitä ei tule kyllä mitään

 

[osapäivähoito?]

Kannattaisi varmaan enenemässä määrin alkaa käymään paikoissa, jossa on muitakin lapsia. Seurakunnan kerhoissa yms. Jotta lapsi tottuisi muihin lapsiin ja ääniin. Voi tietysti olla joku kausikin teidän lapsella, joka menee ohi, mutta jos on aina ollut todella arka niin totuttamista vaan. Myöskin ennen kokopäivähoitoon menoa suosittelisin aloittamaan vaikka 1-2 pv viikossa hoitoa, jotta lapsi tottuu pikkuhiljaa hoitopaikkaan. Tosin perhepäivähoitajaakin kannattaisi harkita, jos tilanne ei muutu.

 

[höyrymies]

Vein juuri hoitohakemukset vireille ja laitoin eka sijaksi perhepäivähoitaja, mutta tahtoo olla et kaikki on jo täynnä. Saas nähdä sitten kun on tarvis. Mutta ollaan aina välillä kun voidaan niin käyty toisten lasten tykönä ja niissä muskareissa. Mutta uskon et johtuu ihan luonteesta. Toivottavasti ei ole mitään autismiin viittaavaa. Niitäkin on niin monen eri asteisia..Ihmetyttää vaan tuo ylireagointi toisten nauruun ja arkuus tuttujenkin kanssa. No, seuraillaan tilannetta ja toivotaan parasta..

 

[sama peli]

Meillä ei tuohon nauruun reagoida, mutta tosi herkkä on muuten. Uskon kanssa että on luonnekysymys ja niin neuvolassakin oli puhe jo silloin kun vierastus oli tosi kovaa. Ei siinä kai paljon muskarit ja muut auta. Joku sanoi meillekin, että "te kun ootte vaan täällä kotona kaksin..." mutta kun ei olla! Tälle syksylle on jo muskari kerran viikossa ja on äiti-lapsi-jumppaa ja uimassakin käydään... Meidän lapsi kyllä rohkaistuu siis aina ja lopulta leikkii vaikka kenen kanssa kun äiti vaan pysyy maisemissa. Pienenä oli tosi herkkä kaikille äänille, ei onneksi enää vaan tykkää ainakin itse aiheuttaa meteliä.

Autismista on vaikea sanoa mitään, mutta eikös siinä yleensä ole muitakin oireita? Sosiaalisuushan tulee kehiin yleensä vasta tuossa 3 ikävuoden tienoilla muutenkin, toiset tietty ovat sosiaalia alusta asti.

 

[Lumette]

Meillä esikoinen 1,5- 2-vuotiaana oli tosi kova vierastamaan, kauheen ujo ja pelokas. Pikkusiskon syntymän jälkeen (esikko tuolloin 2v2kk) tapahtui muutos ja nyt neiti on sangen rohkea varsinki muden lasten kanssa tekemään tuttavuutta ja eipä tuo aikuisiakaan paljo ujostele. Joskus pikkusen, mutta hyvin vähän. Eli ihan ohimenevääkin voi mielestäni olla tuo tuommoinen kausi...

 

[silti onnellinen]

Onhan meitä ujoja. Itsekin olen ujo, ja varsinkin lapsena olin todella pelokas muita ihmisiä kohtaan. Vielä näin aikuisenakin väsyn nopeasti isommassa porukassa ja häiriinnyn metelistä. Hoitoon olen kuitenkin mennyt 10 kk ikäisenä ja pärjännyt ihan hyvin. Yritän tällä vain sanoa sitä, että ujolle voi hoidossa olo olla ehkä vähän rankempaa, mutta ainakin oma elämäni on ujoudesta huolimatta ollut todella onnellinen.

 

[höyrymies]

Onhan meitä ujoja. Itsekin olen ujo, ja varsinkin lapsena olin todella pelokas muita ihmisiä kohtaan. Vielä näin aikuisenakin väsyn nopeasti isommassa porukassa ja häiriinnyn metelistä. Hoitoon olen kuitenkin mennyt 10 kk ikäisenä ja pärjännyt ihan hyvin. Yritän tällä vain sanoa sitä, että ujolle voi hoidossa olo olla ehkä vähän rankempaa, mutta ainakin oma elämäni on ujoudesta huolimatta ollut todella onnellinen.

Niin toki kaikki ihmiset ovat erilaisia ja itsekin olen ollut erittäin ujo pienenä ja vieläkin ujostelen sosiaalisia tilanteita. Väsyn myös nopeasti isommassa tai pienemmässäkin porukassa. Sitä vaan aina huolestuu pienen lapsen puolesta ja toivoo tietenkin et kaikki olisi ok. Kaikki tuttavat vaan aina ihmettelee et onks se aina noin ujo ja sitä rataa..siksi ajattelin täällä vielä kysyä et onko aihetta huoleen vai ohimenevää vaihetta, mutta oli tai ei niin aina yhtä rakas lapsi se on

 

[temperamenttierot]

Lapsilla on erilaiset temperamentit... Jotkut ovat "hitaastilämpiäviä" eli haluavat ensin sivusta rauhassa tarkkailla tilannetta pitkäänkin, ennen kuin uskaltautuvat mukaan (jos uskaltautuvat). Tällaisille lapsille ei auta eikä ole hyväksi "karaiseminen" eli että tuupataan vaan menemään "rohkeasti" uuteen tilanteeseen. Vaan nimenomaan pitää antaa lapsen tarkkailla ja toimia omaan tahtiinsa.

Joskus keväällä oli jossain vauvalehdessä juttua näistä temperamenttieroista ja siinä sanottiin ylläolevaa...

 

[3v. tyttö]

Meillä 3-vuotias tyttö on vasta nyt muuttunut hieman rohkeammaksi. Vauvana oli todella kova vierastamaan ihan tuttujakin ihmisiä, ei mennyt mummosten ym. syliin, eikä oikeastaan mene vieläkään. Hän ei pidä vieläkään, että tutut saati vieraat ihmiset tulevat häntä halamaan tai edes jututtamaan. Muiden lasten kanssa on vasta nyt alkanut leikkimään, ennen vai seurasi vierestä. Noin 2-vuotiaana ei myöskään sietänyt nauramista, suuttui siitä, mutta tämä piirre on myös onneksi jäänyt pois, kuten moni muukin oikku. Meille ollaan myös aina taivasteltu lapsen arkuutta, mutta ne kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, kaikki me olemme erilaisia ja tosiaan nyt hiukan yli 3-vuotiaana tytöstä on tullut hiukan rohkeampi ja sosiaalisempi... Että eiköhän tässä ihan normaalit lapset omisteta!! =0)