Taantunut lapsenlapsi eron jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Huolestunut mummo
  • Ensimmäinen viesti
Huolestunut mummo
Lapsenlapseni vanhemmat erosivat lapsen ollessa 1-vuotias. Nyt hän on 1 v 9 kk. Hän oppi syömään itse 1-vuotiaana ja alkoi sanomaan samaan aikaan äiti, isi, hauva jne. Eron tultua, alkoi taantuminen ja nyt ei syö itse, ei puhu kuin ö-ö -kieltä. Potalla käynnin aloittivat liian myöhään eli istuu kyllä potalla, mutta ei ymmärrä, miksi siinä istutaan.
Lapsi on iloinen ja leikkisä, antaa halata ja halailee itse ihmisiä ja eläimiä
eli se puoli on kunnossa. Lapsi on yhteishuoltajuudessa: puolet ajasta äidillä/isällä, usein myös minulla mummolassa. Passiivinen sanavarasto on todella laaja: ymmärtää kaiken mitä puhuu (sanat, käskyt, pyynnöt jne), mutta ei puhumaan ei ole uudestaan alkanut eikä myöskään syömään. Vanhemmat tekivät kiireessä sen, minkä ehkä monet, eli syöttivät (jotta kävisi nopeammin), minkä takia lakkasi halu syödä itse. Miten tämän voisi palauttaa. Olen kokeillut sitäkin, että en syötä, mutta seurauksena alkaa leikkiminen lusikalla ja ruoan jäähtyminen. Auttakaa ja antakaa vinkkejä! Lapsi on menossa neuvolaan, ja pelkäänpä, että miniä ei tule kertomaan totuutta, jolloin saisi neuvoja neuvolasta. :snotty:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.11.2006 klo 14:46 Huolestunut mummo kirjoitti:
Lapsenlapseni vanhemmat erosivat lapsen ollessa 1-vuotias. Nyt hän on 1 v 9 kk. Hän oppi syömään itse 1-vuotiaana ja alkoi sanomaan samaan aikaan äiti, isi, hauva jne. Eron tultua, alkoi taantuminen ja nyt ei syö itse, ei puhu kuin ö-ö -kieltä. Potalla käynnin aloittivat liian myöhään eli istuu kyllä potalla, mutta ei ymmärrä, miksi siinä istutaan.
Lapsi on iloinen ja leikkisä, antaa halata ja halailee itse ihmisiä ja eläimiä
eli se puoli on kunnossa. Lapsi on yhteishuoltajuudessa: puolet ajasta äidillä/isällä, usein myös minulla mummolassa. Passiivinen sanavarasto on todella laaja: ymmärtää kaiken mitä puhuu (sanat, käskyt, pyynnöt jne), mutta ei puhumaan ei ole uudestaan alkanut eikä myöskään syömään.
Vanhemmat tekivät kiireessä sen, minkä ehkä monet, eli syöttivät (jotta kävisi nopeammin), minkä takia lakkasi halu syödä itse. Miten tämän voisi palauttaa. Olen kokeillut sitäkin, että en syötä, mutta seurauksena alkaa leikkiminen lusikalla ja ruoan jäähtyminen. Auttakaa ja antakaa vinkkejä! Lapsi on menossa neuvolaan, ja pelkäänpä, että miniä ei tule kertomaan totuutta, jolloin saisi neuvoja neuvolasta. :snotty:
heippa, ainakaan tuo potailu ei ole alkanut liian myöhään. nykyään ei istuttamista enää suosita, vaan annetaan lapsen virtsanpidätyskyvyn kypsyä rauhassa. potalle oppii kyllä, jos siitä ei tee numeroa vaan antaa luonnon hoitaa homman. itse aloitan aina pottailut sinä kesänä, kun lapsi on kaksivee. ja pojat saattavat kypsyä hitaammin.

meillä kuopus alkoi puhumaan hirmu varhain, mutta nyt opetellessaan kävelemään puhuu hänkin vaan öö-kieltä. eikä varmasti ole mitenkään tyhmentynyt tai taantunut, mutta on muutakin mielessä. ja jotkut lapset haluavat kuunnella ja oppia kieliopin kunnolla, ennen kuin alkavat itse solkkaamaan. ehkä sukuunne on kasvamassa perfektionisti?
:D monet kaksikieliset myös vaativat pidemmän ajan puheen kypsyttelemisessä. neuvolassa kyllä kiinnitetään tähän huomiota ja mahdolliset puhehäiriöt kyllä huomataan. ovatkohan vanhemmat olleet hiljaisia vaiko puheliaita lapsina?

ja mitä haittaa on ruuan jäähtymisestä? jos tulee hampaita, niin kuumaa ei edes kärsi syödä. ja jos energiapitoisia välipaloja (kiisselit, pullat, keksit?) tarjotaan paljon, niin ei varmaan ruoka maistu. ja lapsi haistaa tuputtamisen (aikuisten stressin) niin pottailussa kuin syömisessä. ei hän varmaan aliravittu ole kuitenkaan? neuvolassa kasvua kyllä tarkkaillaan, kuten varmaan muistat.

ei millään pahalla, mutta mitä jos tarkkailisit näitä vaikeuksissa jo muutenkin olevia vanhempia hieman vähemmän? vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsi ja isovanhempia tarvitaan vaan heitä tukemaan ja silloin tällöin auttamaan.

neuvola on neuvola, ja sieltä kyllä sataa neuvoja, jotka muuttuvat kokoajan. äiti ja isä tuntevat lapsensa parhaiten ja osaavat kyllä ihan omaan tunteeseensa, nykyaikaiseen tietoonsa ja järkeensä perustuen kyllä kasvattaa lapsensa. sinä, arvon isoäiti, olet jo oman kasvatustyösi tehnyt.

lähinnä tässä yritän sanoa, että tue sitä miehesi entistä vaimoa, hän ei ole enää sinun miniäsi (vanhentunut nimitys niiltä ajoilta kun nuorempi emäntä eli anoppilassaan ja oli tämän ikeen alla), vaan lapsenlapsesi täysivaltainen äiti. tue häntä, niin hän ilahtuu ja kokee itsensä varmemmaksi, mikä taas heijastuu lapseen positiivisesti. :hug:

jos miehesi entinen vaimo on väleissä kanssasi, niin myös lapsi pitää mummostaan. jos olet edelleen "se armoton anoppi", niin kyllä lapsikin vaistoaa jännitteen välillänne. tietysti lapsenlapsi edelleen rakastaa mummoaan, mutta kokee siitä syyllisyyttä, mikäli mummon ja sen tärkeimmän; äidin välillä on menossa jokin kivikautinen valtataistelu. se repii lapsen henkisesti rikki. älä tee lapsenlapsestasi taistelutannerta, kyllä hän loppupelissään kuitenkin vaikka sydän murtuneena valitsee äitinsä, jos siitä alette kisomaan.

ei ole mitään merkitystä sillä, kuka on oikeassa, jos lapsen hyvinvointi on tavoite. keskitty ja nauti lapsesta, unohda potat ja vastaava, ne eivät kuulu mummon toimialaan.

rakenna, älä hajoita. :heart: <br><br>
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.11.2006 klo 14:46 Huolestunut mummo kirjoitti:
Lapsenlapseni vanhemmat erosivat lapsen ollessa 1-vuotias. Nyt hän on 1 v 9 kk. Hän oppi syömään itse 1-vuotiaana ja alkoi sanomaan samaan aikaan äiti, isi, hauva jne. Eron tultua, alkoi taantuminen ja nyt ei syö itse, ei puhu kuin ö-ö -kieltä. Potalla käynnin aloittivat liian myöhään eli istuu kyllä potalla, mutta ei ymmärrä, miksi siinä istutaan.
Lapsi on iloinen ja leikkisä, antaa halata ja halailee itse ihmisiä ja eläimiä
eli se puoli on kunnossa. Lapsi on yhteishuoltajuudessa: puolet ajasta äidillä/isällä, usein myös minulla mummolassa. Passiivinen sanavarasto on todella laaja: ymmärtää kaiken mitä puhuu (sanat, käskyt, pyynnöt jne), mutta ei puhumaan ei ole uudestaan alkanut eikä myöskään syömään. Vanhemmat tekivät kiireessä sen, minkä ehkä monet, eli syöttivät (jotta kävisi nopeammin), minkä takia lakkasi halu syödä itse. Miten tämän voisi palauttaa. Olen kokeillut sitäkin, että en syötä, mutta seurauksena alkaa leikkiminen lusikalla ja ruoan jäähtyminen. Auttakaa ja antakaa vinkkejä! Lapsi on menossa neuvolaan, ja pelkäänpä, että miniä ei tule kertomaan totuutta, jolloin saisi neuvoja neuvolasta. :snotty:
Rakastat varmasti lasta, kun olet noin huolestunut. Olisi varmaan kuka tahansa, jonka lapsen elinolosuhteet muuttuvat radikaalisti. Mietin vain, että minusta 1 v 9 kk ei ole ikä eikä mikään pottatouhuja ajatellen. Meillä esikoinen vasta noilla tietämillä alkoi edes hitusen ymmärtää potasta. Että ehkä sen suhteen olet turhaan huolissasi.
Puhehommiinkaan ei tuossa iässä ole mikään hätä. Tietenkin se, että lapsi on puhunut enemmän pienenä, on jännää, mutta varmaan tuo sama juttu olisi voinut sattua ilman eroakin. Onko lapsi oppinut tässä välissä esim. kävelemään, jolloin puhuminen on jäänyt taka-alalle? Varmasti se puhe sieltä palautuu ajan myötä. Meidän nuorimmainen 1v 6 kk ei sano kuin poppa, ja siinä kaikki.
Vanhin lapseni ei syönyt juurikaan itse alle kaksivuotiaana. Ehkä sitä esikoistaan paapoo enemmän... olisiko poikasi ja miniäsi koettaneet hyvittää eroaan lapselle passaamalla? Ja onko se nyt niin vaarallista? Meillä lapsi rupesi syömään täysin itse vasta kun kolmevuotiaana meni tarhaan. Nyt ei kukaan SAA auttaa. Että eiköhän se teilläkin siitä. Ja se ruoan kans leikkiminen kuuluu kaikkien lasten vaiheisiin, sitä pitää vain jaksaa katsoa jos haluaa että lapsi lopulta syö itse. Sillä uutuudenviehätystähän se on, "jee, tuntuu jännältä kun litsaa pottua näin". Kun pottua on litsannut viikon, ei se enää olekaan niin jännää.
Jäitä hattuun, kuulostaa siltä ettei ole lopultakaan mitään pahasti vialla. Jos lapsi vaikka onkin taantunut eron seurauksena, niin sille ei mahda mitään. Kyllä se kehitys siitä taas harppaa eteen päin kun ympärillä on monta rakastavaa ihmistä ja lapsi aistii, ettei ole mitään hätää.
 
Huolestunut mummo
Kiitos vastauksistanne! Välit miniään ja poikaani ovat läheiset ja hyvät (olivat ennen eroa ja eron jälkeen). Olen hoitanut omani ja lukuisat hoitolapset, joten kokemusta erilaisista lapsista ja kehityseroista olen nähnyt. Ehkä tämä on pienen lapsen tapa reagoida eroon. Pääasia, että rakkautta on riittämiin.Poikani oppi myös aikaisin puhumaan ja kävelemään, joten sikäli alku oli samanlainen kuin lapsenlapsella. Olen myös pyrkinyt antamaan neuvoja vain pyydettäessä ja ollut läsnä/tukena silloin kun ovat pyytäneet. Punaisena lankana lähinnä sama kuin itsellä nuorena äitinä ollessa, saada itse oppia ja tehdä omat virheensä ja päätöksensä. Näinhän sitä itse kasvettiin vanhempina oman lapsen myötä. Tiedän vain kokemuksesta, että lapsi oppii nopeammin puhumaan, mitä enemmän hänelle puhutaan, luetaan, leikitään. Ilmeisesti eroprosessi vie mehut heistä molemmista, eikä jakseta arkitoimien jälkeen paneutua tähän. No, aika näyttää ja parantaa vai mitä?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.11.2006 klo 20:44 Huolestunut mummo kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne! Välit miniään ja poikaani ovat läheiset ja hyvät (olivat ennen eroa ja eron jälkeen). Olen hoitanut omani ja lukuisat hoitolapset, joten kokemusta erilaisista lapsista ja kehityseroista olen nähnyt. Ehkä tämä on pienen lapsen tapa reagoida eroon. Pääasia, että rakkautta on riittämiin.Poikani oppi myös aikaisin puhumaan ja kävelemään, joten sikäli alku oli samanlainen kuin lapsenlapsella. Olen myös pyrkinyt antamaan neuvoja vain pyydettäessä ja ollut läsnä/tukena silloin kun ovat pyytäneet. Punaisena lankana lähinnä sama kuin itsellä nuorena äitinä ollessa, saada itse oppia ja tehdä omat virheensä ja päätöksensä. Näinhän sitä itse kasvettiin vanhempina oman lapsen myötä. Tiedän vain kokemuksesta, että lapsi oppii nopeammin puhumaan, mitä enemmän hänelle puhutaan, luetaan, leikitään. Ilmeisesti eroprosessi vie mehut heistä molemmista, eikä jakseta arkitoimien jälkeen paneutua tähän. No, aika näyttää ja parantaa vai mitä?
näinhän se on. :hug: anteeksi, että vastasin vähän kärkkäästi. peliin taisi mennä omatkin tunteet, sillä oma äitini ja anoppinsa olivat aina törmäyslinjalla, josta seurasi monta sotkua ja paljon mielipahaa. on tainut lyödä lähtemättömän leimansa minun ajatteluuni. pahoittelen, jos tuli loukattua. :ashamed:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.11.2006 klo 20:44 Huolestunut mummo kirjoitti:
Tiedän vain kokemuksesta, että lapsi oppii nopeammin puhumaan, mitä enemmän hänelle puhutaan, luetaan, leikitään. Ilmeisesti eroprosessi vie mehut heistä molemmista, eikä jakseta arkitoimien jälkeen paneutua tähän. No, aika näyttää ja parantaa vai mitä?
Ihan normaalilta alle kaks vuotiaalta lapsi minusta kuulostaa. Kehityshän on sykäyksittäistä ja välillä voi tulla takapakkia ihan "normaalioloissakin". Toi minkä lainasin ... meillä ei ainakaan päde.
Vietin 1 v ja 8 kk lapseni kanssa kotona, käytiin jumpassa, muskarissa uimassa, luettiin kirjoja ja puhua pölpötin kaiket päivät, mutta silti ei vieläkään juurikaan puhu vaikka on 2 v ja 2 kk.
Tuolloin 1 v ja 8 kk syntyi pikkusisko. Neuvolassa eivät olleet huolissaan puheesta, joten odotellaan =) .
Ois ihanaa jos ois noin huolehtivainen mummo meidänkin pienillä :hug: .
 
hiukan toisenlainenkin näkökulma täällä....ystävälläni on lapsi joka myös hiukan 1-v synttäreiden jälkeen söi,puhui sanoja jne .Reilu 1.5v iässä jäi puhuminen,tai siis ne yksittäiset sanat jne muutakin takapakkia ilmaantui.
Reilu 2v diagnosoitiin autismi,äidin vaadittua tarkeampia tutkimuksia kun pienempi sisar alkoi kuroa kehityksessä kiinni.
NS.tavallisia (katsekontaktin puute/vaikeus,keinuttelu;kontaktin saantivaikeudet;eristäytyneisyys)oireita lapsella ei ollut.
Tänään lapsi käy ja kukkuu loistavasti,puhuukin kyllä.Ja ihana pikkumies onkin.
Äidin havainnointia taantumasta ei otettu kovinkaan tosissaan alkuun,vaan tarjottiin selityksiä lasten eritahtisesta/oman tahtisesta kehityksestä.
 
Huolestunut mummo
hiukan toisenlainenkin näkökulma täällä....ystävälläni on lapsi joka myös hiukan 1-v synttäreiden jälkeen söi,puhui sanoja jne .Reilu 1.5v iässä jäi puhuminen,tai siis ne yksittäiset sanat jne muutakin takapakkia ilmaantui.
Reilu 2v diagnosoitiin autismi,äidin vaadittua tarkeampia tutkimuksia kun pienempi sisar alkoi kuroa kehityksessä kiinni.
NS.tavallisia (katsekontaktin puute/vaikeus,keinuttelu;kontaktin saantivaikeudet;eristäytyneisyys)oireita lapsella ei ollut.
Tänään lapsi käy ja kukkuu loistavasti,puhuukin kyllä.Ja ihana pikkumies onkin.
Äidin havainnointia taantumasta ei otettu kovinkaan tosissaan alkuun,vaan tarjottiin selityksiä lasten eritahtisesta/oman tahtisesta kehityksestä

Olin juuri vastikään katsonut TV:stä MRSA (meniköhän oikein) rokotuksesta,josta oli tosiasioihin perustuvat ohjelma. Siinä lapsia, joille rokotus ei sopinut, sairastui autismiin ja näissä tapauksissa juuri lapsen taantuminen alkoi rokotuksen jälkeen, parani hiukan, mutta tehosterokotteen saatuaan, taantui kokonaan. Aika järkyttävä dokumentti. Tämä samainen tri jatkaa tutkimuksiaan USA:ssa, oman maan lääketeollisuus kun ei pitänyt hänen tutkimustuloksistaan. Hänhän
ei kritisoinut itse rokotusta, vaan sitä, että kolmoisrokotteista pitäisi luopua ja antaa ne yksitellen, niin immunologisia vaikutuksia ei syntyisi.
Onneksi lapsenlapsellani ei näyttäisi sellaista olevan.
=)
 
Huolestunut mummo
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.12.2006 klo 21:46 vieras kirjoitti:
Niin tarkoittiko huolestunut mummo MPR rokoitetta? Se on kolmoisrokote. En ole ohjelmaa nähnyt enkä tiedä koko aiheesta mitään. MRSA on todellakin sairaalabakteeri.
Kiitos! Tarkoitin nimenomaan MPR-kolmoisrokotetta.
 
Huolestunut mummo
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.12.2006 klo 19:11 vieras kirjoitti:
HUOLESTUNUT MUMMO:mrsa ei ole rokote vaan on sairaala bakteeri
alat jo kuulostaa mun lapsen mummolta jä mä tuun hullux kun hän spekuloi että mikäs on lapsella vikana
Toisella nimellä tuota kutsutaan välittämiseksi. :hug: En tiedä millaiset välit itselläsi on äitisi/mummosi/anoppisi kanssa, mutta meidän perheyhteisössä on puhallettu yhteen hiileen ja autettu toinen toisiamme. Iän ja ammatin
tuomaa kokemusta voi hyödyntää rakentavasti, kuten meillä on tehty.
Ei olekaan tarkoitus syyllistää ketään, vaan etsiä keinoja, jolla lasta voidaan auttaa. Nyt ilokseni voinkin kertoa, että lapsenlapsi alkaa pikku hiljaa
"palaamaan" ennalleen, puhuminen lähtenyt uudestaan vauhtiin. Ero on näköjään kova paikka pikkuisellekin, vaikka ei itse tapahtumaa varmaan ymmärräkään. Onneksi kaikki kävi parhain päin. =)
 
äippä4x
mukava kuulla että puhe alkanut tulla takas ja lapsellaki näkyy "valoa tunnelin päässä".uskoisin että lapselle se ero on myös kova paikka.onhan se kuiteskin jo konkreettisesti sillä "nähtävissä" olosuhteet ennen ja jälkeen eron kun ei olekkaan äiti ja isä "saman katon alla"...lapset huomaavat/reakoivat yllättävän helposta muutoksiin!harva edes uskoo kuinka lapset oikeesti vaistoo :/
tuli tuossa semmonen mieleen kun uskon että teillä on toisiin hyvät välit ja välität lapsestasi ja lapsenlapsesta ja ennenkaikke myös miniästä(!) että auttaisiko se että sinä lukisit lapselle kirjoja/satuja kun uskoisin ettei äitillä/isällä ole aina aikaa/voimia panostaa siihen....
 
Ihan hyvä, että olet kantanut huolta lapsen lapsestasi. Anna tosiaan tukea lapsen vanhemmille ja pidä lämpimiä välejä yllä. Taantuma tuossa erovaiheessa voi hyvinkin olla normaalia, mutta kannattaa tarkkailla, ettei taantuminen etene, silloin kyse voi olla jostain muusta. On olemassa mm. yksi harvinainen sydrooma, jossa lapsi kehittyy normaalisti n. 1v ikään asti ja alkaa sen jälkeen taantua pikku hiljaa eli ensi lähtee sanat sitten taidot pikku hiljaa ja lopussa hymy. Lapsi kuolee n. 10 iässä.
Tuskin tästä on kyse (olen itse nähnyt elämässäni 2 kertaa tällaisen lapsen, mutta ajattelin nyt pistää tämänkin mahdollisuuden esille, kun monessa viestissä vain parjattiin lapsen huolestunutta mummia.
 
Huolestunut mummo
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.12.2006 klo 10:41 vierailija kirjoitti:
pistää tämänkin mahdollisuuden esille, kun monessa viestissä vain parjattiin lapsen huolestunutta mummia.
Olin aika yllättynyt itsekin muutamista aika kärkevistäkin viesteistä,
mutta panin ne sen piikkiin, että itsellä on huonoja kokemuksia väleistä omaan äitiin/anoppiin/mummoon. Onneksi meillä ei siitä ole kyse.
Mukava muutenkin nähdä, että lapsi on palannut entiselleen.
:xmas:
 
niinpä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.11.2006 klo 14:46 Huolestunut mummo kirjoitti:
Lapsenlapseni vanhemmat erosivat lapsen ollessa 1-vuotias. Nyt hän on 1 v 9 kk. Hän oppi syömään itse 1-vuotiaana ja alkoi sanomaan samaan aikaan äiti, isi, hauva jne. Eron tultua, alkoi taantuminen ja nyt ei syö itse, ei puhu kuin ö-ö -kieltä. Potalla käynnin aloittivat liian myöhään eli istuu kyllä potalla, mutta ei ymmärrä, miksi siinä istutaan.
Lapsi on iloinen ja leikkisä, antaa halata ja halailee itse ihmisiä ja eläimiä
eli se puoli on kunnossa. Lapsi on yhteishuoltajuudessa: puolet ajasta äidillä/isällä, usein myös minulla mummolassa. Passiivinen sanavarasto on todella laaja: ymmärtää kaiken mitä puhuu (sanat, käskyt, pyynnöt jne), mutta ei puhumaan ei ole uudestaan alkanut eikä myöskään syömään. Vanhemmat tekivät kiireessä sen, minkä ehkä monet, eli syöttivät (jotta kävisi nopeammin), minkä takia lakkasi halu syödä itse. Miten tämän voisi palauttaa. Olen kokeillut sitäkin, että en syötä, mutta seurauksena alkaa leikkiminen lusikalla ja ruoan jäähtyminen. Auttakaa ja antakaa vinkkejä! Lapsi on menossa neuvolaan, ja pelkäänpä, että miniä ei tule kertomaan totuutta, jolloin saisi neuvoja neuvolasta. :snotty:
Kun noin kirjoittaa, tulee lukijalle se käsitys, ettet oikein luota miniääsi. Että ei mikään ihme, jos joku kommentoi kärkevästikin. Kyllä minusta tuntuisi oudolle ja pahalle, jos anoppini arvioisi minua noin. Ei millään pahalla. :xmas:
 
Huolestunut mummo

[/quote]

Kun noin kirjoittaa, tulee lukijalle se käsitys, ettet oikein luota miniääsi. Että ei mikään ihme, jos joku kommentoi kärkevästikin. Kyllä minusta tuntuisi oudolle ja pahalle, jos anoppini arvioisi minua noin. Ei millään pahalla. :xmas:
[/quote]

Väärin. En ole mitään sanonut miniälleni, vaan itsekseni miettinyt, mitä voisi tehdä. =)
 

Yhteistyössä