P
Punastus
Vieras
Olen ollut tekemisissä erään ihmisen kanssa vuoden verran yhteisen työprojektin kautta. Heti alusta asti on kaikki sujunut hyvin. Tämä ihminen on hyvin hyvin karismaattinen, kaikin puolin miellyttävä, kaikille. Erittäin pätevä työssään, eritoten. Tiedän, että työporukasta yksi jos toinen aina välillä "hihittelee" hänen seurassaan ihastuneena; itse en, olenhan varattu, en kuitenkaan ihan immuuni minäkään ole hänen karismalleen, se myönnettäköön. Mitään en ole kuitenkaan koskaan antanut ymmärtää, ei toki hänkään. Kenellekään.
Nyt hän on kokoajan lisännyt yhteistyötä minun kanssani ja ihan työasioista keskustellessamme (kun mainitsin olevani tietynlainen luonteeltani blaa blaa blaa) niin hän yllättäen sanoi, että siksi hän minusta just tykkääkin, älä vaan ikinä muutu, ethän.
Häkellyin tästä niin paljon, että en tiedä miten päin olisin nykyään. Huomaan olevani ihan teini, kun mietin tarkoittiko vain työhön liittyen tätä, vai mikä vihjaisu tuo nyt oli?!
No, onneksi on viikonloppu, ehdin kerätä itseni ennen työviikkoa. Eikä minulla muutenkaan ole elämässä tarvetta muutoksiin, mutta ihmettelen vain, miten keski-ikäinen voi näin sekaisin mennä yhdestä ihmisestä, ilman mitään perusteita
Sanokaan tekin nyt jotain viisasta tähän
Nyt hän on kokoajan lisännyt yhteistyötä minun kanssani ja ihan työasioista keskustellessamme (kun mainitsin olevani tietynlainen luonteeltani blaa blaa blaa) niin hän yllättäen sanoi, että siksi hän minusta just tykkääkin, älä vaan ikinä muutu, ethän.
Häkellyin tästä niin paljon, että en tiedä miten päin olisin nykyään. Huomaan olevani ihan teini, kun mietin tarkoittiko vain työhön liittyen tätä, vai mikä vihjaisu tuo nyt oli?!
No, onneksi on viikonloppu, ehdin kerätä itseni ennen työviikkoa. Eikä minulla muutenkaan ole elämässä tarvetta muutoksiin, mutta ihmettelen vain, miten keski-ikäinen voi näin sekaisin mennä yhdestä ihmisestä, ilman mitään perusteita
Sanokaan tekin nyt jotain viisasta tähän
