Ap:n teksti on ihan kuin mun kynästä. Mun äidillä on kakssuntainen mielialahäiriö ja päihteidenkäyttöä, hirviö kännissä ja aivan ihana selvinpäin. Nyt joutui psyk.osastolle pääsiäiseksi, kun oli ollut pari viikkoa kännissä ja uhkaili itsemurhalla, sillä on useita hoitojaksoja jo takana... Välillä tajuaa oman sairautensa, ottaa lääkkeensä ja kaikki on hyvin 1-2 kk, sit taas karkaa mopo käsistä, ryyppää kaikki rahansa ja yrittää kuolla ja kiistää sairautensa... Mä olen myös ainoa lapsi, ja äitini mukaan kaiken pahan alku ja juuri (siis silloin kun on kännissä), syyllinen vanhempieni avioeroon, äitini yksinäisyyteen, ihan kaikkeen... Selvinpäin ihana ja mahtava mummi mun lapsille, mutta ei kovin luotettava hoitaja, koska koskaan ei tiedä milloin hyvä kausi loppuu...
Ja välien poikki pistäminen ei vaan ole niin helppoa, joku kun sellaista ehdotti. Koska ei tosiaan ole jatkuvasti hirviö, vain päissään ollessaan. Ja jotenkin itse haluaa uskoa, että toinen pystyy muuttumaan, vaikka tietääkin paremmin, mut mut... Hirveän rankkaa se kyllä on, kun roolit ovat vaihtuneet ja oman perheen lisäksi saa huolehtia äidistään, soitella velkojille ja pyytää lisää maksuaikaa, maksaa tarvittaessa vuokra, viedä ruokaa kun ei enää kestä sitä soittelua kuinka on niin nälkä jne...
Jos ei ole tällaisen vanhemman kanssa elänyt, niin ei vaan voi tietää miten kuluttavaa se on ja samalla kuinka vaikeaa on katkaista välit, koska kyseessä on kuitenkin oma ÄITI. Jotenkin ymmärränmyös niitä, joilla mies pahoinpitelee humalassa, jos on selvinpäin kiltti, se usko siihen, että rakas ihminen voi muuttua on joskus älyttömän sokea... Kauheen sekava sepostus mutta siis ymmärrän sua ap, enkä voi muuta toivottaa kuin jaksamisia ja voimia!!!
