Täällä nuori homopariskunta. Kysy mitä haluat! Tylsääääää :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja homppelit
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja miltä se "hoksaaminen" tuntui, kun kuitenkin joka puolella puhutaan naisesta ja miehestä pariskuntana. Telkkarit, lehdet jne. Ajattelen vain että miltä se mahtaa ala-asteikäisestä tuntua, kun huomaa olevansa ihan erilainen tuossa asiassa. Homoudesta puhutaan kuitenkin todella vähän noin nuorten keskuudessa.
Mietin vain omaa 12-vuotiastani, jolta kovin kysellään että onko jo tyttöystävää jne, miltä sellainen tuntuu, jos tiedät tykkääväsi pojista?
 
Olihan se ahdistavaa. Vanhempi oli ihastunut luokkansa poikaan eikä tajunnut silloin että se on epänormaalia. Esim. hän puhui kavereilleen tästä ihastuksesta ja saattoi jopa mainita äidilleenkin tästä. Kummankin vanhemmat (varsinkin äidit) tuntuivat tietävän, että mitä on meneillään niin he eivät painostaneet mihinkään. Totta kai se kuuluu normaalisti nuoren arkeen että kysytään onko tyttö - tai poikaystävää. Vaikka kummallekin meistä sanottiin kaapista tulon jälkeen, että "kyllä minä tiesin sen" silti meiltä kysyttiin aina "noh, onko tyttöystävää". Joten oli se ehkä sillain ahdistavaa, kun joka tuutista tuli sama kysymys vaikka mielessä olikin joku poika ja vaikkei ollutkaan. Itsekin kyllä kyselen nuoremmilta sisaruksilta samaa kysymystä, kai se tulee luonnostaan. :D
 
Olihan se ahdistavaa. Vanhempi oli ihastunut luokkansa poikaan eikä tajunnut silloin että se on epänormaalia. Esim. hän puhui kavereilleen tästä ihastuksesta ja saattoi jopa mainita äidilleenkin tästä. Kummankin vanhemmat (varsinkin äidit) tuntuivat tietävän, että mitä on meneillään niin he eivät painostaneet mihinkään. Totta kai se kuuluu normaalisti nuoren arkeen että kysytään onko tyttö - tai poikaystävää. Vaikka kummallekin meistä sanottiin kaapista tulon jälkeen, että "kyllä minä tiesin sen" silti meiltä kysyttiin aina "noh, onko tyttöystävää". Joten oli se ehkä sillain ahdistavaa, kun joka tuutista tuli sama kysymys vaikka mielessä olikin joku poika ja vaikkei ollutkaan. Itsekin kyllä kyselen nuoremmilta sisaruksilta samaa kysymystä, kai se tulee luonnostaan. :D

No aika luontevasti sit kuitenkin mennyt kaapista tulo :)
Toivottavasti joskus vielä tää maailma olis sellainen, että se olis ihan luontevaa tulla sieltä kaapista, eikä tarvitsis miettiä että mitä muut ajattelee
 
Näinpä! Meillä sattunut hyväksyvät vanhemmat vaikkei se vanhemmus olekaan aina ollut sitä parasta. :) Olen kuullut monia tarinoita ystäviltäni, missä heidän vanhempansa eivät hyväksy heitä sellaisina kuin he ovat. :/ Silloin viimeistään muistuu se mieleen, että on onnellinen siitä minkälaiset vanhemmat itsellä on.
 
Voisko olla niin, että sellaiset vanhemmat ei hyväksy, joille se on tullut ihan yllätyksenä? Jos lapsena jo ollut ihastusta samaan sukupuoleen kuten teillä, niin vanhemmat kerkeevät tottumaan ajatukseen. Jos taas vanhemmat on pitäneet ihan heterona 25 v poikaansa ja yhtäkkiä tää kertookin olevansa homo, niin vaikeampi varmasti hyväksyä.
 
Jaa'a no sitä en kyllä osaa sanoa. :) Tuo on varmasti niin henkilökohtaisia eroja että se ei vaikuta siihen onko aikasempia merkkejä tullut vai ei. Toisaalta jos ajattelee niin olisihan se helpompi hyväksyä jos merkit tulisivat jo nuorena esiin, mutta eihän sitä voi tietää. Tämä taitaa olla niin vaikeaa psykologiaa meille ettei pää oikein raksuta. :D Mutta hyvä pointti!
 

Yhteistyössä