Täällä kaikki haukutaan, nyt mä haukun itse itseni. teidän ei tarvitse.

[jup]

Tein lapset nuorena, olin 17v kun esikoinen syntyi. Petin miestäni kun esikoinen oli 1v, hain jotain ihme varmistusta sille että kelpaan.

Meni vuosia hyvin, sitten iski masennus, paha. Vakava. Olin kusipää miehelle. Mies kesti kaiken. Oli tukena.


Nyt 13-14v myöhemmin mietin eroa, en tunne mitään. Eksyin vieraaseen sänkyynkin. Juon liikaa. Olen vaikea. Epätasapainoinen.

En tiedä mitä enää tehdä. Pää aivan sekaisin. Erohan se tietty pitäisi ottaa kun pettämään olen mennyt, mutta ei elämä niin mustavalkoista ole. Mies ei halua erota. Minä haluan ja en halua.

Ja siis ikää nyt se 30+, ei pitäisi enään mitään teinijuttuja olla.

 

[tori]

Tuossa oli vasta faktat. Missä se haukkumaosuus?

 

[Mummeliisa]

Kuulostaa että elät haastellista elämänvaihetta.
Voimia siihen, että jaksat kunnialla seuraavaan vaiheeseen.

:hug:

 

["aapee"]

Tuossa oli vasta faktat. Missä se haukkumaosuus?

ne on samaa. eli se mitä kerroin pettämisestä ym etten tiedä rakastanko enää miestäni......... en pysty elämään itseni kanssa. olen jossain niin alhaalla tällä hetkellä...

 

["mama"]

Mitä jos lähtisit hakemaan keskusteluapua itsellesi ellet jo sitä ole tehnyt? Onhan sulla lääkitys masennukseesi? Mitä olen tuttavian kuunnellut niin hyvin moni joka on edelleen naimisissa elämänsä ensimmäisen poikaystävän kanssa, miettii onko jäänyt jostain paitsi kun on ollut vain yhden miehen kanssa esim sängyssä. Jos teillä muutoin on hyvä suhde niin turha sitä eroa on lähteä hakemaan. Sulla tuntuis olevan hyvä mies kun on seissyt rinnallasi läpi vaikeuksien. Yrittäkää saada suhteeseenne taas elinvoimaa. Kauan yhdessä olleilla monasti unohtuu se suhteen hoitaminen ja kaikki alkaa tuntua rutiinilta. Omaan puolisoonsa pystyy rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen jos vain on valmis tekemään töitä sen eteen.

 

["aapee"]

Kuulostaa että elät haastellista elämänvaihetta.
Voimia siihen, että jaksat kunnialla seuraavaan vaiheeseen.

:hug:

Kiitos.

Mä oon aina tykännyt sun kirjoituksista täällä. Sulla on ote elämään, ei mitään ihme ruusunpunaisia kuvitelmia asioista. ymmärrät vaikeitakin asioita.

 

["aapee"]

[QUOTE="mama";26019110]Mitä jos lähtisit hakemaan keskusteluapua itsellesi ellet jo sitä ole tehnyt? Onhan sulla lääkitys masennukseesi? Mitä olen tuttavian kuunnellut niin hyvin moni joka on edelleen naimisissa elämänsä ensimmäisen poikaystävän kanssa, miettii onko jäänyt jostain paitsi kun on ollut vain yhden miehen kanssa esim sängyssä. Jos teillä muutoin on hyvä suhde niin turha sitä eroa on lähteä hakemaan. Sulla tuntuis olevan hyvä mies kun on seissyt rinnallasi läpi vaikeuksien. Yrittäkää saada suhteeseenne taas elinvoimaa. Kauan yhdessä olleilla monasti unohtuu se suhteen hoitaminen ja kaikki alkaa tuntua rutiinilta. Omaan puolisoonsa pystyy rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen jos vain on valmis tekemään töitä sen eteen.[/QUOTE]

käyn terapiassa kerran viikkoon jo ties kuinka monetta vuotta. Kerron siellä ajatuksistani mutta en teoistani. hävettää liikaa.