Tää on ihan kamalaa...

[Tyyris Tyllerö]

seurata sivusta poikien isänkaipuuta :/ Tämän viikon mies ollu iltavuorossa eli aamulla nukkuu, kun pojat lähtee tarhaan ja illalla pojat jo nukkuu, kun isi tulee kotiin. Ja edelliset pari viikkoa (oikeastaan reilutkin) on menny niin, että miehellä ollut paljon menoja tai sit ei vaan oo saanu itestään irti olla lasten kanssa. Mun sydäntä särkee nähdä tuon kuopuksen surulliset, itkuiset kasvot tuolla sängyn pohjalla, kun ikävä isiä kohtaan on niin kova. Ja mähän en sitä iskää korvaa, vaikka kuinka olisin lähellä ja läsnä...

Onneks huomenna on jo perjantai ja vimppa ilta. Ja sit viikonloppuna mä vaikka pakotan miehen olemaan 100% läsnä lapsilleen. Jos se ei muuten onnistu, niin otan vaikka yhdeks päiväks ite ritolat täältä kotoa, niin sen on pakko ryhdistäytyä poikien kanssa.

 

[illuusia]

Karseelta kuulostaa jos isä täytyy pakottaa olemaan lastensa kanssa. :/
Mutta toivottavasti viikonloppu onnistuu kuitenkin!

 

[Tyyris Tyllerö]

Karseelta kuulostaa jos isä täytyy pakottaa olemaan lastensa kanssa. :/
Mutta toivottavasti viikonloppu onnistuu kuitenkin!

Niinpä. Mutta tosi se on, valitettavasti ainakin välillä. Mies on vaan niin mestari jumimaan mm. netin ihmeelliseen maailmaan (tuntikausiksi), tekemään omia juttujaan tai lukemaan lehtiä. Se tietää, että lapset on pieniä vaan hetken ja että kohta ne on jo omilla menoillaan kavereineen, mutta ei vaan tajua silti olla heille täysin läsnä nyt, kun kipeimmin sitä tarttevat. Ehkä johtuu osittain siitä, että on itse menettänyt isänsä noin kymmenvuotiaana (pitkälliseen sairauteen)eikä ole saanut mallia siitä, miten isät ja lapset toimivat keskenään...

 

[Darwinin leski]

Sama meno täällä meilläkin...

 

[illuusia]

Karseelta kuulostaa jos isä täytyy pakottaa olemaan lastensa kanssa. :/
Mutta toivottavasti viikonloppu onnistuu kuitenkin!

Niinpä. Mutta tosi se on, valitettavasti ainakin välillä. Mies on vaan niin mestari jumimaan mm. netin ihmeelliseen maailmaan (tuntikausiksi), tekemään omia juttujaan tai lukemaan lehtiä. Se tietää, että lapset on pieniä vaan hetken ja että kohta ne on jo omilla menoillaan kavereineen, mutta ei vaan tajua silti olla heille täysin läsnä nyt, kun kipeimmin sitä tarttevat. Ehkä johtuu osittain siitä, että on itse menettänyt isänsä noin kymmenvuotiaana (pitkälliseen sairauteen)eikä ole saanut mallia siitä, miten isät ja lapset toimivat keskenään...

Juu mä oon muistaakseni lukenut sun juttuja aikaisemminkin ja toivoinkin joskus että teillä asiat muuttuisivat, kurja kuulla ettei vissiin mitään suurempaa muutosta ole tapahtunut.
Mitä sun mies vastaa lapsille kun he pyytävät isää johonkin leikkiin tai vastaavaan mukaan? Sanooko aina että on parempaa tekemistä/ei ehdi?

 

[Tyyris Tyllerö]

Karseelta kuulostaa jos isä täytyy pakottaa olemaan lastensa kanssa. :/
Mutta toivottavasti viikonloppu onnistuu kuitenkin!

Niinpä. Mutta tosi se on, valitettavasti ainakin välillä. Mies on vaan niin mestari jumimaan mm. netin ihmeelliseen maailmaan (tuntikausiksi), tekemään omia juttujaan tai lukemaan lehtiä. Se tietää, että lapset on pieniä vaan hetken ja että kohta ne on jo omilla menoillaan kavereineen, mutta ei vaan tajua silti olla heille täysin läsnä nyt, kun kipeimmin sitä tarttevat. Ehkä johtuu osittain siitä, että on itse menettänyt isänsä noin kymmenvuotiaana (pitkälliseen sairauteen)eikä ole saanut mallia siitä, miten isät ja lapset toimivat keskenään...

Juu mä oon muistaakseni lukenut sun juttuja aikaisemminkin ja toivoinkin joskus että teillä asiat muuttuisivat, kurja kuulla ettei vissiin mitään suurempaa muutosta ole tapahtunut.
Mitä sun mies vastaa lapsille kun he pyytävät isää johonkin leikkiin tai vastaavaan mukaan? Sanooko aina että on parempaa tekemistä/ei ehdi?

Sanoo, että ihan kohta tai että isi katsoo tekee vielä tämän yhden jutun. Ja sit kestää ja kestää... kunnes pojat luovuttaa eikä enää kysy. Tai sit käy niin, että pojilla on jo uudet hommat menossa ja se asia on jo unohtunu. Mutta onneksi välillä huomioikin heitä ja joskus jopa touhuaa jotain.

 

[vieras]

Mut vielä pahempi on, kun lapset eivät enää kaipaa isäänsä, vaikka isä perheeseen kuuluukin.