Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
SYYSMASSUT '07 syyskuussa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Miuski00, post: 8301930, member: 1686"]</p><p>Onnea Maarja!!! </p><p></p><p>Mejalla on varmaan jo nyytti sylissään :heart: </p><p></p><p>Nyt en enää pysy kärryillä, että kuka täällä on saanut jo vauvan ja kuka synnyttämässä... Matias vienyt niin huomioni, että en pahemmin ole koneella käynyt joten <strong>ISOT HALITUKSET JOKAISELLE VAUVAUTUNEELLE!!!! </strong></p><p></p><p>Mikään ei ole ihanampaa, kuin oma tuoksuva nyytti.... *hormoonien kourissa*</p><p></p><p>Synnytyskertomusta samalla, yhteenpötköön kirjoitettuna....:</p><p></p><p>Lauantaina 25.8.07 olimme kaveriperheen luona kaffettelemassa. Ihailtiin kestovaippoja ja syötiin kakkua ja kaverin mies naureskeli mun kenkien laittoa tyyliin: "Eikös olekkin mukavaa, kun on niin helppoa?" ja naureskeltiin päälle. Mä siihen totesin, että vois oikeasti toi matonen tuolta tulla. Kotona sitten laitettiin lapset yöpuulle ja itse sitten päädyttiin tähän ihanaan ässään.... ja ai että teki terää enemmän kuin koko raskauden aikana. Ei tullut supan suppaa, mutta itsellä tuli yhtäkkiä olo, että huomenna olisi hyvä päivä synnyttää ja nukahdin ennen kuin ehdin sen miehelle sanoa...</p><p>Aamuyöstä viiden aikoihinko se oli, heräsin ihme tunteeseen, että ihan kuin olisin kuullut jonkin plop-äänen ja samassa tunsin miten housuihin valui lämmintä ja kipsutin vessaan jossa se jatkui ja jatkui. Siellä sitten laittelin kestositeen pökelöihin ja kipitin miehelle kuiskaamaan: "Kulta, mä en oo nyt ihan varma, mut multa tais mennä osa vesistä, mut ei mitään hätää et nuku vaan..." ja mies siihen: "okei...tuu sit hei sanomaan jos pitää lähteä" ja mä siirryin alakertaan. Samassa alkoi taas lirisemään ja juoksin alakerran vessaan. Side oli ylitäynnä välittömästi ja aloin jo epäilemään tosissani, että kyse voisi olla lapsivedestä... Taittelin froteepyyhkeen housuihin ja soitin sitten TYKSiin kysyäkseni, että kuinka kauan uskallan olla kotona, kun ei suppaa ollenkaan ja siellä sanottiin, että kunhan aamupäivän aikana käyn ainakin näytillä, että mikäs on alakerran tilanne. No tietysti heti kun laskin luurin, alkoivat supat ja kunnolla joten soitin ja herätin äitini rauhallisesti sanoen, että "Nyt voisi alkaa harkitsemaan tänne tuloa, että mulla meni vedet" ja äiskä sai hepulin... Isä siinä vieressä myös. Mä olin viileä kuin viilipytty, olo niin rauhallinen ja tyyni. Menin herättämään mieheni ja hän bongasi aivan uskomatonta vauhtia sängystä ylös. Kyseli, että ehtiikö kahvia keittämään ja mä sanoin et tietty, en lähde mihinkään ilman et saan kahvia, kun synnärillä en kuitenkaan saa. Sitten soitin vielä siskolleni joka tuli mukaan synnytykseen, ei tosin H-hetkeen, mutta sitä edeltävään aikaan.</p><p>Äiskä, isukki ja sisko saapuivat sangen nopsaan. Mä olin vielä yöpaita päällä ja äiti se hätäili, että mä synnytän pian kotona ellen lähde ja mä yritin rauhoitella sitä. Supparit vaan tihenivät ja kipeytyivät. Väli oli 4minuuttia, mutta mä tunsin, että ei ole mitään kiirettä ja mä luotin siihen tunteeseen ja mies muhun. Sitten iski isohätä ja oli pakko mennä vessaan. Äiti panikoi oven takana, että entä jos vauva syntyy, olenko varma ettei se nyt synny ja meinas jo soitta 112... Mä tokaisin vaan, että kai mä nyt hajusta erotan, että kumpi sieltä tulee, peeaskaa vai vauva ja tää on sitä ihteään... ja mies repesi sellaiseen nauruun, että alta pois. Sitten mä puin ja pesin vielä hampaat ja äiti panikoi edelleen. Päätin päästää äidin piinasta ja lähdettiin kohti synnäriä, isäni kuskina ja me kyydissä. Äiti jäi lasten kanssa joita ei herätetty.</p><p>Klo 6:30 saavuttiin synnärille. Vastassa ihan järkyttävä hapannaama-kätilö. Valitti heti mun siskoni läsnäolosta johon mä tiukkana totesin, että mun siskoni on mukana ja piste jonka jälkeen täti luovutti. Mulle pätkäistiin toivomukseni mukaisesti peräruiske ja laitettiin käyrälle. Edelleen tympeä kohtelu. Sitten mä hälytin kätilön paikalle, kun kivut alkoivat olemaan sitä luokkaa, että pakko saada ilokaasua. Mun paperit oli löytyneet ja varmaankin siellä oleva valitus-asia vaikutti niin, että samainen kätilö tuli hymyillen paikalle ja saatteli saliin toivotellen onnea. Teki sisätutkimuksen ja todettiin, että 4cm auki pehmeästi ja kanavaa ihan hitusen jäljellä. Salissa aloin naukkaamaan ilokaasua minkä ehdin ja ah sitä olotilaa. Siskoni poistettiin vain tutkimuksen ajaksi toivomukseni mukaan. Kätilö muuten vaihtui sopivasti saliin tallustaessani ja tämä uusi oli aivan mahtava!!! Luki mun paperit, kyseli toivomuksia ja ennen kuin lähti huoneesta, opasti ilokaasun saloihin ja sitten kyseli, että onko vielä jotain mitä voisi tehdä mun hyväksi. Kiitin ja totesin, että tällä edetään. Mä olin ihan pihalla, naureskelin tyhmänä ja mies ja sisko ravasivat kahvilla, tupakalla ja käytävällä ja mua katsomassa ja jututtamassa välillä. Sitten iski kipu niin lujaa, että halusin epiduralin ja siinä ei kauaa nokka tuhissut kun mua valmisteltiin jo. Tutkittiin ja todettiin, että sentti pari auennut lisää eli hyvin etenee. Anestesialääkäri tuli nopeasti, tai ainakin musta tuntui siltä. Olin ihan pöllyssä. Vedin ilokaasua urakalla. Sitten kaikki kävi niin nopeasti ja kivuttomasti, että alta pois ja pian alkoivat supparikivut hellittämään ja sain irroitettua ilokaasumaskista. Ah sitä olotilaa. Epidurali meni niin hyvin kohdilleen kerralla, että mulle jäi suppareiden tullessa häntäluun paikkeille paineentunne joka viestitti mulle koko ajan, että etenee kyllä. Vaikutusta kesti sellaiset vajaa pari tuntia ja pyysin lisää. Tutkittiin ja hups, olinkin jo 9cm auki ja reunakin lähes kadonnut. Sain silti annoksen ja sovittiin, että odotan ponnistamisen tarvetta jota ei ollut. Sitten alkoi pikkuhiljaa tuntua, mutta vauva ei ollut täydellisesti laskeutunut ja mä sanoin, että odotetaan, en halua samaa kuin esikoisen kanssa vaan annetaan luonnon hoitaa ja kätilö oli samaa mieltä. Sydänkäyrälaite alkoi hälyttelemään liikaa ja päädyttiin pinniin vauvan päähän. Laiton aikana vyöryivät loput vedet ja ei mennyt kuin hetki niin vauva oli paikoillaan. Samoin oli mun ponnistamisen tarve. Siinä sitten aloin harjoittelemaan ponnistamisen paikkaa ja kätilö kävi ottamassa uuden synnyttäjän vastaan ja sitten alkoi tositoimet...</p><p>Se oli jotain hirmuista. Musta tuntui, että en saa vauvaa mihinkään ja esikoisen synnytyksen aiheuttama pelko hiipi mukaan. Jännityin niin, että ponnistin 2 kertaa ihan pieleen ja sain todella räikeät verenpurkaumat naamaan, kaulaan ja rintakehään ja mies rauhoitteli ja kätilö. Mies kannusti, kätilö kannusti. Mies pyyhki mun hikeä ja helpotti kylmällä kääreellä oloa aina ponnsitusten välissä. Kätilö öljysi alapäätä ja hieroi välilihaa. Vauva liikahti pieninä sykäyksinä eteenpäin - itse väsyin ja väsyin... Sitten vaihtui kätilö. Tilalle tuli toinen aivan IHANA kätilö, ulkomaalaissyntyinen, mutta täysin suomea puhuva nainen, tai voi olla, että vain vanhemmat ovat ulkomaalaissyntyisiä ja tämä sitten elänyt koko elämänsä täällä...no aivan sama, mahtava hän oli!</p><p>Kannusti ja kannusti, tuki jalkaa ja öljysi alakertaa ja venytti ja hieroi välilihaa. Musta tuntui, että en jaksa ja kannusti vaan, käski huutaa jos auttaa ja sitten hiljenemään etten väsy liikaa. Sain kun sainkin voimaa. Hän näytti jokaisen ponnistuksen jälkeen kuinka paljon enää siihen, että pää tulee hollille ja se kannusti. Mies kannusti sanomalla, että en ole ennenkään luovuttanut enkä kyllä tee sitä nyttenkään. Ja mä vaikersin, että ottakaa pois se sieltä...leikatkaa vaikka... ja kätilö siihen, että ei todellakaan, pieni mahtuu tulemaan ja mä pystyn siihen kyllä. Mies sanoi, että hiuksia näkyy jo... Ja sitten kuin ihmeen kaupalla en saanut enää ponnistamista loppumaan ja sentti sentiltä tunsin miten pää tuli esille ja sain sen pihalle. Mä meinasin pillahtaa itkuun kun näin pienen mustan hiuspehkon ja aivan käsittämätön tarve saada pieni ulos iski. Kätilö käski olla ponnistamatta ja toinen kätilö tuli huoneeseen. Napanuora oli kaulan ympärillä. Sitten se saatiin höllättyä ja sain ponnistaa ja niin teinkin. Tein kaikella sillä voimalla mitä meihin naisiin ollaan isketty. Päätin etten anna periksi ja ponnistin vaikka ei supistanut. NYT kuuntelin vain ja ainoastaan oma kroppaani, ei mitään hajua mitä huoneessa tapahtui. Ja sitten....se lämmin solahdus kun vauva syntyi...se tunne, kun kaikki kipu kaikkosi. Vauva nostettiin ylös, näytettiin kaikki kalleudet ja mä itkin... Äidin ensimmäiset sanat uuelle vauvalleen: Kai noi tosta herttinen sentään pienenee??? Odotus ensihuudosta, pelko, kun näin miten sininen ja veltto vauva on... Silmät auki ja pientä ääntä...Elossa, poika on elossa. Isä leikkasi napanuoran. Ja hetkessä kätilö otti pojan ja hänet vietiin lämpökaappiin virkoamaan ja itse tulin levottomaksi. Toinen kätilö lohdutti, että ei mitään hätää. Napanuoran takia väri mikä oli ja kyllä poju hengitti, oli vain flaati ja sitten tulikin toinen kätilö kertomaan, että kaikki on erittäin hyvin ja että annetaan vauvan vähän levätä ja häntä maskitettiin 5 kertaa ja se oli siinä. Sitten mut paikattiin, vain 3 tikkiä ja nekin enemmän ulkonäön vuoksi ja pian tulikin ylpeä isä poika sylissä mua katsomaan. Siinä välissä juoksi isä kameran kanssa salin ja hoitohuoneen väliä näyttämässä mulle kuvia meidän pojasta... ja itkuhan siinä tuli. Sitten olikin aika syödä ja nautoskella maljat, myös siskoni sai maljan ja kilistettiin meidän pojalle... ja itse nostin maljan isälle, jota ilman en olisi selvinnyt!</p><p></p><p>Ponnistin yhteensä 59minuuttia, puolet vähemmän kuin esikoista.</p><p>Sairaalasta päästiin tiistaina, muutamaa tuntia ennen kuin poika täytti 2 vrk. Nyt nautitaan kotona vauva-arjesta ja äiti tihrustaa onnenkyyneliä vähän väliä... Matias... Niin täydellinen...äidin oma Elvis pulisonkien kera :heart: </p><p></p><p>Tuleva nimi: Erkki Aarne <u>Matias</u> xxxxxx</p><p>Syntyessään 3625g ja 53cm, pipo 36,5cm</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Miuski00, post: 8301930, member: 1686"] Onnea Maarja!!! Mejalla on varmaan jo nyytti sylissään :heart: Nyt en enää pysy kärryillä, että kuka täällä on saanut jo vauvan ja kuka synnyttämässä... Matias vienyt niin huomioni, että en pahemmin ole koneella käynyt joten [b]ISOT HALITUKSET JOKAISELLE VAUVAUTUNEELLE!!!! [/b] Mikään ei ole ihanampaa, kuin oma tuoksuva nyytti.... *hormoonien kourissa* Synnytyskertomusta samalla, yhteenpötköön kirjoitettuna....: Lauantaina 25.8.07 olimme kaveriperheen luona kaffettelemassa. Ihailtiin kestovaippoja ja syötiin kakkua ja kaverin mies naureskeli mun kenkien laittoa tyyliin: "Eikös olekkin mukavaa, kun on niin helppoa?" ja naureskeltiin päälle. Mä siihen totesin, että vois oikeasti toi matonen tuolta tulla. Kotona sitten laitettiin lapset yöpuulle ja itse sitten päädyttiin tähän ihanaan ässään.... ja ai että teki terää enemmän kuin koko raskauden aikana. Ei tullut supan suppaa, mutta itsellä tuli yhtäkkiä olo, että huomenna olisi hyvä päivä synnyttää ja nukahdin ennen kuin ehdin sen miehelle sanoa... Aamuyöstä viiden aikoihinko se oli, heräsin ihme tunteeseen, että ihan kuin olisin kuullut jonkin plop-äänen ja samassa tunsin miten housuihin valui lämmintä ja kipsutin vessaan jossa se jatkui ja jatkui. Siellä sitten laittelin kestositeen pökelöihin ja kipitin miehelle kuiskaamaan: "Kulta, mä en oo nyt ihan varma, mut multa tais mennä osa vesistä, mut ei mitään hätää et nuku vaan..." ja mies siihen: "okei...tuu sit hei sanomaan jos pitää lähteä" ja mä siirryin alakertaan. Samassa alkoi taas lirisemään ja juoksin alakerran vessaan. Side oli ylitäynnä välittömästi ja aloin jo epäilemään tosissani, että kyse voisi olla lapsivedestä... Taittelin froteepyyhkeen housuihin ja soitin sitten TYKSiin kysyäkseni, että kuinka kauan uskallan olla kotona, kun ei suppaa ollenkaan ja siellä sanottiin, että kunhan aamupäivän aikana käyn ainakin näytillä, että mikäs on alakerran tilanne. No tietysti heti kun laskin luurin, alkoivat supat ja kunnolla joten soitin ja herätin äitini rauhallisesti sanoen, että "Nyt voisi alkaa harkitsemaan tänne tuloa, että mulla meni vedet" ja äiskä sai hepulin... Isä siinä vieressä myös. Mä olin viileä kuin viilipytty, olo niin rauhallinen ja tyyni. Menin herättämään mieheni ja hän bongasi aivan uskomatonta vauhtia sängystä ylös. Kyseli, että ehtiikö kahvia keittämään ja mä sanoin et tietty, en lähde mihinkään ilman et saan kahvia, kun synnärillä en kuitenkaan saa. Sitten soitin vielä siskolleni joka tuli mukaan synnytykseen, ei tosin H-hetkeen, mutta sitä edeltävään aikaan. Äiskä, isukki ja sisko saapuivat sangen nopsaan. Mä olin vielä yöpaita päällä ja äiti se hätäili, että mä synnytän pian kotona ellen lähde ja mä yritin rauhoitella sitä. Supparit vaan tihenivät ja kipeytyivät. Väli oli 4minuuttia, mutta mä tunsin, että ei ole mitään kiirettä ja mä luotin siihen tunteeseen ja mies muhun. Sitten iski isohätä ja oli pakko mennä vessaan. Äiti panikoi oven takana, että entä jos vauva syntyy, olenko varma ettei se nyt synny ja meinas jo soitta 112... Mä tokaisin vaan, että kai mä nyt hajusta erotan, että kumpi sieltä tulee, peeaskaa vai vauva ja tää on sitä ihteään... ja mies repesi sellaiseen nauruun, että alta pois. Sitten mä puin ja pesin vielä hampaat ja äiti panikoi edelleen. Päätin päästää äidin piinasta ja lähdettiin kohti synnäriä, isäni kuskina ja me kyydissä. Äiti jäi lasten kanssa joita ei herätetty. Klo 6:30 saavuttiin synnärille. Vastassa ihan järkyttävä hapannaama-kätilö. Valitti heti mun siskoni läsnäolosta johon mä tiukkana totesin, että mun siskoni on mukana ja piste jonka jälkeen täti luovutti. Mulle pätkäistiin toivomukseni mukaisesti peräruiske ja laitettiin käyrälle. Edelleen tympeä kohtelu. Sitten mä hälytin kätilön paikalle, kun kivut alkoivat olemaan sitä luokkaa, että pakko saada ilokaasua. Mun paperit oli löytyneet ja varmaankin siellä oleva valitus-asia vaikutti niin, että samainen kätilö tuli hymyillen paikalle ja saatteli saliin toivotellen onnea. Teki sisätutkimuksen ja todettiin, että 4cm auki pehmeästi ja kanavaa ihan hitusen jäljellä. Salissa aloin naukkaamaan ilokaasua minkä ehdin ja ah sitä olotilaa. Siskoni poistettiin vain tutkimuksen ajaksi toivomukseni mukaan. Kätilö muuten vaihtui sopivasti saliin tallustaessani ja tämä uusi oli aivan mahtava!!! Luki mun paperit, kyseli toivomuksia ja ennen kuin lähti huoneesta, opasti ilokaasun saloihin ja sitten kyseli, että onko vielä jotain mitä voisi tehdä mun hyväksi. Kiitin ja totesin, että tällä edetään. Mä olin ihan pihalla, naureskelin tyhmänä ja mies ja sisko ravasivat kahvilla, tupakalla ja käytävällä ja mua katsomassa ja jututtamassa välillä. Sitten iski kipu niin lujaa, että halusin epiduralin ja siinä ei kauaa nokka tuhissut kun mua valmisteltiin jo. Tutkittiin ja todettiin, että sentti pari auennut lisää eli hyvin etenee. Anestesialääkäri tuli nopeasti, tai ainakin musta tuntui siltä. Olin ihan pöllyssä. Vedin ilokaasua urakalla. Sitten kaikki kävi niin nopeasti ja kivuttomasti, että alta pois ja pian alkoivat supparikivut hellittämään ja sain irroitettua ilokaasumaskista. Ah sitä olotilaa. Epidurali meni niin hyvin kohdilleen kerralla, että mulle jäi suppareiden tullessa häntäluun paikkeille paineentunne joka viestitti mulle koko ajan, että etenee kyllä. Vaikutusta kesti sellaiset vajaa pari tuntia ja pyysin lisää. Tutkittiin ja hups, olinkin jo 9cm auki ja reunakin lähes kadonnut. Sain silti annoksen ja sovittiin, että odotan ponnistamisen tarvetta jota ei ollut. Sitten alkoi pikkuhiljaa tuntua, mutta vauva ei ollut täydellisesti laskeutunut ja mä sanoin, että odotetaan, en halua samaa kuin esikoisen kanssa vaan annetaan luonnon hoitaa ja kätilö oli samaa mieltä. Sydänkäyrälaite alkoi hälyttelemään liikaa ja päädyttiin pinniin vauvan päähän. Laiton aikana vyöryivät loput vedet ja ei mennyt kuin hetki niin vauva oli paikoillaan. Samoin oli mun ponnistamisen tarve. Siinä sitten aloin harjoittelemaan ponnistamisen paikkaa ja kätilö kävi ottamassa uuden synnyttäjän vastaan ja sitten alkoi tositoimet... Se oli jotain hirmuista. Musta tuntui, että en saa vauvaa mihinkään ja esikoisen synnytyksen aiheuttama pelko hiipi mukaan. Jännityin niin, että ponnistin 2 kertaa ihan pieleen ja sain todella räikeät verenpurkaumat naamaan, kaulaan ja rintakehään ja mies rauhoitteli ja kätilö. Mies kannusti, kätilö kannusti. Mies pyyhki mun hikeä ja helpotti kylmällä kääreellä oloa aina ponnsitusten välissä. Kätilö öljysi alapäätä ja hieroi välilihaa. Vauva liikahti pieninä sykäyksinä eteenpäin - itse väsyin ja väsyin... Sitten vaihtui kätilö. Tilalle tuli toinen aivan IHANA kätilö, ulkomaalaissyntyinen, mutta täysin suomea puhuva nainen, tai voi olla, että vain vanhemmat ovat ulkomaalaissyntyisiä ja tämä sitten elänyt koko elämänsä täällä...no aivan sama, mahtava hän oli! Kannusti ja kannusti, tuki jalkaa ja öljysi alakertaa ja venytti ja hieroi välilihaa. Musta tuntui, että en jaksa ja kannusti vaan, käski huutaa jos auttaa ja sitten hiljenemään etten väsy liikaa. Sain kun sainkin voimaa. Hän näytti jokaisen ponnistuksen jälkeen kuinka paljon enää siihen, että pää tulee hollille ja se kannusti. Mies kannusti sanomalla, että en ole ennenkään luovuttanut enkä kyllä tee sitä nyttenkään. Ja mä vaikersin, että ottakaa pois se sieltä...leikatkaa vaikka... ja kätilö siihen, että ei todellakaan, pieni mahtuu tulemaan ja mä pystyn siihen kyllä. Mies sanoi, että hiuksia näkyy jo... Ja sitten kuin ihmeen kaupalla en saanut enää ponnistamista loppumaan ja sentti sentiltä tunsin miten pää tuli esille ja sain sen pihalle. Mä meinasin pillahtaa itkuun kun näin pienen mustan hiuspehkon ja aivan käsittämätön tarve saada pieni ulos iski. Kätilö käski olla ponnistamatta ja toinen kätilö tuli huoneeseen. Napanuora oli kaulan ympärillä. Sitten se saatiin höllättyä ja sain ponnistaa ja niin teinkin. Tein kaikella sillä voimalla mitä meihin naisiin ollaan isketty. Päätin etten anna periksi ja ponnistin vaikka ei supistanut. NYT kuuntelin vain ja ainoastaan oma kroppaani, ei mitään hajua mitä huoneessa tapahtui. Ja sitten....se lämmin solahdus kun vauva syntyi...se tunne, kun kaikki kipu kaikkosi. Vauva nostettiin ylös, näytettiin kaikki kalleudet ja mä itkin... Äidin ensimmäiset sanat uuelle vauvalleen: Kai noi tosta herttinen sentään pienenee??? Odotus ensihuudosta, pelko, kun näin miten sininen ja veltto vauva on... Silmät auki ja pientä ääntä...Elossa, poika on elossa. Isä leikkasi napanuoran. Ja hetkessä kätilö otti pojan ja hänet vietiin lämpökaappiin virkoamaan ja itse tulin levottomaksi. Toinen kätilö lohdutti, että ei mitään hätää. Napanuoran takia väri mikä oli ja kyllä poju hengitti, oli vain flaati ja sitten tulikin toinen kätilö kertomaan, että kaikki on erittäin hyvin ja että annetaan vauvan vähän levätä ja häntä maskitettiin 5 kertaa ja se oli siinä. Sitten mut paikattiin, vain 3 tikkiä ja nekin enemmän ulkonäön vuoksi ja pian tulikin ylpeä isä poika sylissä mua katsomaan. Siinä välissä juoksi isä kameran kanssa salin ja hoitohuoneen väliä näyttämässä mulle kuvia meidän pojasta... ja itkuhan siinä tuli. Sitten olikin aika syödä ja nautoskella maljat, myös siskoni sai maljan ja kilistettiin meidän pojalle... ja itse nostin maljan isälle, jota ilman en olisi selvinnyt! Ponnistin yhteensä 59minuuttia, puolet vähemmän kuin esikoista. Sairaalasta päästiin tiistaina, muutamaa tuntia ennen kuin poika täytti 2 vrk. Nyt nautitaan kotona vauva-arjesta ja äiti tihrustaa onnenkyyneliä vähän väliä... Matias... Niin täydellinen...äidin oma Elvis pulisonkien kera :heart: Tuleva nimi: Erkki Aarne [u]Matias[/u] xxxxxx Syntyessään 3625g ja 53cm, pipo 36,5cm [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 8, 5, 5
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Ruotsissa maan hallitus on hylännyt yhtä vaille kaikki anomukset 14 tuulivoimapuiston rakentamisesta Itämerelle. Perusteena on turvallisuus."
33 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Ollaanko me joku Yhdysvaltojen osavaltio?
Tänään 08:17
vierailija
18 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Tänään 5.11.2024 amerikkalaiset äänestävät Donald Trumpin presidentikseen
Tänään 00:32
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Historiallinen muutos: Yhdysvaltain muslimit ja arabit voivat kääntyä republikaanien kannalle"
Tänään 00:30
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Seksihaluissa on eroja sukupuolten välillä
Eilen 22:43
Johnny Appleseed
32 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Virolaiset eivät halua Venäläisten äänestävän kuntavaaleissa
Eilen 22:35
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Trumpin onnitteluketju 2024🇺🇸
Eilen 20:42
vierailija
12 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Nyt Suomi voisi ottaa mallia länsinaapurista: Ruotsin ammattiliitot vaativat tuntuvia korotuksia palkkoihin
Eilen 19:42
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Setis lienee ainoa mies palstalla, joka on saanut naiseltaan tämän hauskan ja vihjailevan videon. (Ekko ja Alepa voivat sivuuttaa tämän ketjun 🤣)
Started by vierailija
Eilen 00:02
Luettu: 596
Aihe vapaa
2.
Trump: ”Minua ei haittaisi, jos joku ampuisi kampanjatilaisuudessa paikalla olevia toimittajia”. Palstan Trump-fanit, onko OK sanoa noin?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:27
Luettu: 387
Aihe vapaa
3.
"Taloustieteilijöillä on nyt suomalaisille hyviä uutisia"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:17
Luettu: 289
Aihe vapaa
4.
Miten oikeasti pärjäisitte pidemmän sähkökatkon yli?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:23
Luettu: 246
Aihe vapaa
5.
Seksihaluissa on eroja sukupuolten välillä
Started by Johnny Appleseed
Eilen 22:43
Luettu: 218
Aihe vapaa
6.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Ousman Ceesayn, 33, viideksi vuodeksi vankeuteen lapsenrai.skauk.sesta
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:42
Luettu: 190
Aihe vapaa
7.
Trumpin onnitteluketju 2024🇺🇸
Started by vierailija
Eilen 20:42
Luettu: 181
Aihe vapaa
8.
Käytättekö nykyään lapsilla kuravaatteita muuten kuin jossain päiväkodissa? Ei me ainakaan.
Started by vierailija
Sunnuntai klo 16:18
Luettu: 166
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Tänään 5.11.2024 amerikkalaiset äänestävät Donald Trumpin presidentikseen
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Seksihaluissa on eroja sukupuolten välillä
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Ollaanko me joku Yhdysvaltojen osavaltio?
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Maa järisee, tulvii ja syöksee tulta
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
5.
Ilmankos on levoton olo eikä väsytä!
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
6.
"Historiallinen muutos: Yhdysvaltain muslimit ja arabit voivat kääntyä republikaanien kannalle"
Latest: vierailija
22 min sitten
Aihe vapaa
7.
"Ruotsissa maan hallitus on hylännyt yhtä vaille kaikki anomukset 14 tuulivoimapuiston rakentamisesta Itämerelle. Perusteena on turvallisuus."
Latest: vierailija
33 min sitten
Aihe vapaa
8.
Toukokuiset 2025
Latest: polulla
49 min sitten
Lapsen saaminen
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
SYYSMASSUT '07 syyskuussa
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
