Nyt ehdin sitten (ehkä) kirjoittamaan tännekin. Ihana päivä ollut vauvan kanssa, jotenkin niin helppo. Yö oli karsea, vauva on niin tukkoinen taas. Lopulta neljän aikaan otin keittosuolatipat ja kätilöletkun käyttöön, niin helpotti. Näistä unettomista öistä kyllä jotenkin selviäsi vielä henkisesti, mutta fyysisesti näköjään ei. Mulla on kauhea kurkkukipu ja lämpöä. Aina käy näin, kun tulee univaje. Muita? Tosi tuskainen olo, onneksi mies tulee kohta kotiin. Toiv. vauva ei sairastu, se olis kauheaa... Luotan näihin äidinmaidon vasta-ainestooreihin, mutta pitää tyttöä silti toki tarkkailla, ettei tule kuumetta yms.
Inhottavaa, kun pitää olla ns. kaukana vauvan kasvoista, kun toinen on just alkanut "sosialisoitumaan". Aamulla taas hymyili kuin mikäkin, ja meidän tyttö oikeasti NAUROI nyt päivällä, kun näytin sille kieltä moneen kertaan.
Ei siltä kauheasti ääntä päässyt, mutta sellaista omituista hihkuntaa. Lelujakaan ei muita tarttis olla kuin äippäpakkauksen helistin, se on niin hieno toisen mielestä, samoiten se Nestlen hymynaama.
Zalsa, mäkin ajattelin ehdottaa tapaamista, mutta mikäs sen kivempaa, ku et muitakin halukkaita löytyy. Mulla on lapsekkaita tuttavia ja siskoja (tytön serkku 15 h vanhempi
), mutta kiva on saada aina uusiakin tuttuja. Eli Sanomatalon Waynes' joskus?
Meillä kanssa löytyy muskaria ja mammakahvitteluja, mutta ehkä myöhemmin. Naapurissa asuu muutama pikkuvauva myös: suoraan yläkerrassa 5kk kaksoset ja heidän seinänaapurilla just laskettu aika käsillä. Kovasti aina sovitaan kahvitteluista...
Höpöti: aivan ihan nimi! Mä tykkään erityisesti Iinasta, mutta kun oma sisko on Iina, niin ei viitsi oikein tälle nimeksi antaa...
Vauvan jättäminen hoitoon: Mä en kykene varmaan puoleen vuoteen
Oikeasti, mulle tekee välillä vierailla pahaa, kun vauva hyppää sylistä syliin, siinä jo tulee ikävä. Lauantaina oltiin mun äidillä syömässä ja saunomassa, ja vauva oli maamonsa kanssa sillä välin, kun miehen kanssa saunottiin. Oli niin vaikeaa olla 20 min toisesta erossa. Lauteilla koko ajan kyselin, että itkeekö. Ja kun kuulin pienenkin inahduksen, niin eihän siinä voinu rentoutua. Nää on varmaan näitä esikoisjuttuja, eihän se vauva mihinkään katoa, tiedän. En halua myöskään tulla liian takertuvaksi, mutta ehkä kohta pikku hiljaa voi alkaa opetella olemaan erossa hetkiä.
Juhlimisesta: vähän fiilis kuin edellisessä. Ei oikein innosta. Ja jos pitäisin vapaa illan, niin mielummin lähtisin hyvään paikkaan syömään ja vaikka kattoisin jonkun kivan leffan kotisohvala ja nukkuisin kunnon unet. Vaikka kyllä sitä joskus miettii haikeudella yöelämääkin...
Ääh, mikä päänsärky. Voiko muuten Strepsillsiä syödä imetysaikana?
Musta on muuten niin ihanaa, et tyttö on päässyt tutin makuun. Tuttu pelastaa kaiken, jopa vatsan väänteet menee nykyään ilman itkua, kunhan on tutti suussa. Ja kauppareissut hieman iloisemmin, kun ei tarvii pelätä, milloin toinen päättää herätä.
Ainiin, vielä loppuun näitä neuvolamittoja. Tyttö oli 3vk 6pv tämän kokoinen: 55,5cm (50cm), 4500g (3600g) ja 37,5cm (35cm). Eli kasvaa tasaisen varmasti. Inhottavaa vain jo nyt luopua osasta vaatteita, nyt jo monessa 62 -koko käytössä.
Nyt lepoa ja kuumaa teetä...
Cora ja rakasihanakultamussukkavauveli tasan 1kk
:heart: