Synnytyskertomusta Eli maanantai aamuyöllä 5.00 aikaan heräsin kun alkoi supistella ja nippailla mahan pohjasta suunnilleen 10min.välein välillä harvemminkin.
En saanu enää nukuttua ja kävin suihkussa kaikessa rauhassa ja sheivasin sääret ja laitoin ripsaria kun oli se neuvolaan meno 10.00...vaikka supisti ni jotenki oli nii epätodellinen olo tän syntymisestä...
Ajoin neuvolaan ja takasin ja neukkarikin sanoi että kyllä se varmaan on synnytys käynnissä.
Tulin kotiin ja kauhee arpominen että lähteekö mies nyt iltavuoroon vai ei ja että soitetaanko miehen isälle että lähtee tulemaan.Aattelin että niin noloa jos turhaan kaikki hälyytetään paikalle ja että Jorviin en lähde turhaan...
No aattelin että lähen käveleen tunniks ja sit ku tuun takasi ni katotaan mikä tilanne.
Kävin kävelemässä ja suppailut ehkä hivenen kipeyty ja alko olla sen 5min. välein.
Ja sit tulin sisälle ni tuli vedet ja äkkiä juoksin vessaan ja oli vähän vihertävää...jäin siihen pöntölle kärvistelemään ja annoin miehelle "luvan" soittaa lapsenvahdin paikalle ja soitti pomolleen että aloittaa isyysloman...sitten en mainannu enää pöntöltä ylös päästäkkään ja sanoin että soittaa lapsenvahdille uudelleen että ottaa taksin julkisten sijaan,kun oli supistelujen väli enää 2-3min.
Sitten pakkasin viel hammasharjan ja tahnat sun muuta ja hinkkasin esikoisen huoneen matolta muovailuvahan (?) ja muutenki pyörin siinä sekasorrossa että onko kaikki nyt esikoisella mukana kassissa...
Vedet meni siis 13.15 ja miehen iskä oli tässä 13.45 ja otti pojan lennossa ja lähettiin ajaa jorviin,huolehdin vielä että mulla oli pyyhkeitä ja jätesäkki pyllyn alla ettei mene auton penkit...
Ja koska olen uskollinen Michael Jackson fani ni laitoin vielä Bad:in soimaan taustalle.
Roikuin kauhukahvassa ja matka kesti sen reilun vartin(pienellä ylinopeudella kuin elokuvissa)
Ja joku rekan perhanakin oli edessä tukkimassa.
Mietittiinkin jälkeenpäin että jos ois ollu ruuhka -aika ni tää ois varmaan syntyny siihen kehä 3 varteen koska loppumatkasta alkoi jo painaa tonne peräsuoleen siihen malliin...
Mies heitti mut oven eteen ja lähti viemään autoa parkkiin ja mä puuskutin luukulle ja annoin neuvolakortin ja sit virkailija(ihan ku jossain pankissa)alkoi kyselemään sivilisäätyä ja muita tietoja...
Mä vaan että tää syntyy ihan just...
Sitten tuli mies siihen ja vihdoin 2 kätilöä joista toinen harjoittelija-aivan ihania olivat molemmat.
Kattoivat kohdunsuun kontrolli huoneessa joka oli reilu 6cm auki ja pyysin puudutusta ja ois pitäny mennä käyrille selälleen ni en pystynykkään ni roikuin sit miehen kaulassa ja kuuntelivat vatsan päältä ja sydänäänet oli ok ja sit siirryttiin saliin.
Kello oli jotain puol kolme kun alko ponnistuttaa ja otin kätilöiden kehoituksesta ilokaasua josta viimeksi tuli huono olo,paitsi että ehkä se ei tullutkaan siitä koska nyt ei ainakaan tullut vaan auttoi sen kipeimmän supistuspiikin yli tosi hyvin ja mä kiipesin siihen sängylle puol istuvaan ja silmät kiinni miehen pitäessä toisesta kädestä ja maski toisessa kädessä ponnistelin 10 minuutissa neidin maailmaan.
Ja hän siis syntyi 14.58 :heart:
Jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä että en kerennyt saamaan mitään puudutteita ja sain kokea luomuna tuon ihanuuden.
Koska nyt ponnistusvaihe sujui nopeasti ja koko ajan tiesin ja tunsin mitä pitää tehdä ja kätilöt auttoivat joka supistuksella ja kehottivat hengittämään syvään nenän kautta ja ulos suun kautta hitaasti hengittäen.
Olin koko ajan jalkeilla ja keikutin lanteita puolelta toiselle ja puhaltelin.
Ja niitä kipeitä supistuksia ei montaa kerennyt tulla ennenkuin jo ponnistutti ja itse ainakin koin tuon ponnistamistarpeen helpottavana ja kun työntö työnnöltä tunsi kuinka toinen sieltä on tulossa.
Repeämiä ei varsinaisesti tullut eikä epparia tarvinnut leikata.Jonku tikin sain tuonne syvemmälle.
Ainut takapakki oli se että istukka ei irronnutkaan itsestään ja kun tunnin olin siinä pötkötellyt vauva sylissä ja imetellyt ja olivat yrittäneet käsin vatsan päältä tipan avulla irroittaa ni sit vauva lähti isin kanssa osastolle ja mut kärrättiin leikkaussaliin ja nukutettiin pikaisesti istukan käsin irroitusta varten.
Heräämössä meni sitten pari tuntia ja pääsin miehen ja tytön luo siinä kahdeksan maissa.
Sitten pääsin vasta kunnolla ihmettelemään pikkuista ja yö menikin valvoessa ja nuuhkiessa tuota ihmeellistä olentoa :heart:
Jotenkin ekasta en samalla tavalla tuntenut heti vaan tunne kasvoi ajan kanssa mutta nyt pääsi kyllä vauvakuume yli äyräiden!
Katedrin ja verenhukan(1,5l) vuoksi en saanut nousta kun vasta seuraavana aamupvänä sängystä ja sain eka kerran syödä silloin-ja kyllä muuten maistui!
Jälkisupistuksia oli ja vähän tuntuu vieläkin mutta panadolilla pärjäsin.
Buranaa ei verenhukan takia ilmeisesti saanut ja jotain kolmiolääkettä en halunnut.
Vaikka hemppa laski alle sadan ni olo oli heti hyvä ja kun ei leikattu tai muuta tuolta alhaalta ni oli ihana ku pysty heti istumaan ja liikkumaan.
Kotiin päästiin eilen eli 2vrk. oltiin sairaalassa.
Vaikka jorvissa oli ollut haipakkaa viime viikkoina ni juuri maanantaina oli ollut eka hiljainen pvä.
Kaikki palvelu ja henkilökunta oli aivan mahtavaa ja sain vielä lähtöaamuna hen.koht.imetysohjausta imetysgurulta joka vieraili osastolla silloin.
Maito nousi eilen illalla ja mukava itkukin pääsi siinä sitten kun tultiin kotiin.
Poika pussailee ja halii vauvaa minkä kerkee mutta toki sai semmoisen kohtauksen kun tultiin ja siinä itki sitten niin äiti kuin poikakin... =)
Nukkuminen on mitä on ja 2-3 tunnin välein neiti syö ja omaan sänkyynsä ei sitten suostu jäämään lainkaan joten kainalossa mun ja miehen välissä nyt sitten tuhisee...
Jään taustailemaan ja siirryn sitten pikku hiljaa tuonne syntyneitten puolelle.
Varmaan tulee mieleen vielä jotain lisättävää joten palailen siihen sitten myöhemmin.
Paljon onnea myös muille nyyttinsä saaneille! :flower:
Ja kerkeshän se
DD ensin!
Mutta hauskaa että sama syntymäpäivä tuli !
Ja kärvistelijöille voimia-se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kypsää mutta onneksi odotus palkitaan ja lopputulos on "vaivansa väärti"!
Ja kiitos onnitteluista!
Jouskari & "Ines"-neiti 3 vrk :heart: