Huh, olipa kahlaaminen, kun piti lukea kaikki sitten viime kirjoituksen. Nyt on kierretty sukulaisissa viikon verran ja onkin tosi ihanaa olla täällä uudessa kodissa ihan rauhassa. Nettikin toimii, se on tärkeintä tälle nörtille...
Kelan papruja en oo saanut vielä aikaiseksi laittaa, tällä viikolla ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja miten tässä nyt ois kerinnytkään, kun on pitänyt suhata pitkin maata
Vaunut käytiin mun isän kanssa ostamassa, päädyttiin teutonian spiriteihin, vaikka olinkin sillä mielellä ensin, ettei todellakaan mitään kolmipyöräistä mallia meille huolita. No, se vaikutti kumminkin niin kätevältä ja sirolta, että mieli muuttui. Ja mä oon just sellanen, että jos sanon, ettei sellaista ainakaan ni päädyn sit kumminkin ostamaan just sen
Tuskin oltais noita ostettu ilman sponsoria kuitenkaan, iso kiitos ja kumarrus isälle, meinas melkein itku päästä, kun se on niin ihana. Ja niin onnellinen tulevasta lapsenlapsestaan.
Ihan
höyrähtäneitä noi sukulaiset on muutenkin. Anopit melkeen valmiiks tappelee hoitovuoroista ja kaikki hehkuttaa, kuinka ihanaa on, että meille tulee vauva. Pienet enot ja tädit on niin ylpeitä titteleistään ja vinkuu kans kilpaa hoitovuoroja. Kaikista söpöin on mun liikuntavammainen veli, joka ei puhu mutta viittoen juttelee vauvasta ja moikkas mahan eli vauvan joka kerran, kun nähtiin. Se antoi vauvalle jo vanhan pehmolelunsa, jonka on joskus saanut multa synttärilahjana. Se pitkään selvitti sitä, että se pehmolelu pitää sitten antaa vauvalle unileluksi. Näin luvattiin toimia.
Onkos muiden sukulaisissa ihan vauvaan höpsähtäneitä?
Tsemppiä kaikille, joilla supistelee tai muuten kipuilee. Mä oon voinut aika hyvin mutta yöt on etenkin vähän vaikeita, kun paikkoja puuduttaa ja hyvää asentoa on vaikea löytää. Lisäks pissalla pitää juosta ja jos istun pitkään paikallaan, taaperran kuin ankka. Alkaa olla valasolo, vaikkei maha ole edes iso. Vaikuttaa se kumminkin eloon ja oloon, kun ei nyt normaalisti oo tommosta kumpua tossa!
Vauva
potkii ja liikkuu paljon, luin just vau.fi:n uutiskirjeestä, mitä kaikkea vauva voi kohdussa tehdä ja naureskelin sitä miehellekin. Mies sitten sanoi, ettei ihme sitten, kun joskus kiljahtelen, että
mitähän se nyt tekee! Ihan kummalta tuntuu välillä, joskus kipeältäkin. Hirvee pörriäinen tuo vauveli tuntuu olevan ja tosiaan koko ajan enemmän liikkeessä. Mun mielestä potkut näkyy jo ulospäin ja oon yrittänyt miestä saada näkemään ne kanssa. On vaan hassua, kun sanon, että kato nyt, kun se potkii päällepäin ja mies katsoo ni vauva lopettaa liikkumisen heti. Sit on sellanen "no en mä sitä päästäni keksinyt"-olo
Kukas kyseli energisestä keskiraskaudesta? En millään muista mutta kuitenkin, mä oon kans ootellut, koska se alkaa ja kai tässä nyt on ehkä pari viikkoa mentykin vähän pirteempänä
Onhan tää silti helpompaa aikaa ollut kuin alkuraskaus, joten ehkä se energisyys on sitten sitä, ettei oo tarttenut oksentaa eikä välttämättä nukkua päiväunia
Ja vissiin alkaa olla myöhäistä ootella mitään tosi reipasta vaihetta, kun taidan olla jo kohta vikalla kolmanneksella.
Millä viikolla se muuten virallisesti alkaa? Oon vähän sekaisin ja huono laskemaan, vaikka tyhmältä tuntuu kysyä
Hyvistä sokerirasitustuloksista onnittelut! Mulla se ois edessä parin viikon päästä, jännittää. No, ei kai silti katastrofi oo, vaikkei tulokset hyviä oliskaan.
Iloisia päiviä kaikille!
Sannimarja ja perillinen 25+1