Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Syysfiilistelijät 2021
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="diogenes 57, post: 33882569, member: 148881"]</p><p>Kaksi vanhaa,vanhaa varista</p><p>nuokkuu hiljaa pellon aidalla.</p><p>Ruskea on rinta kaisliston,</p><p>taivas harmaa..Sataa.Syksy on.</p><p></p><p>”Kurkikin jo lähti”,veljelleen</p><p>toinen virkkaa niinkuin itsekseen</p><p>Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin</p><p>”niin maar;lähti”, sanoo takaisin.</p><p></p><p>Sitten vanhukset taas vaikenee.</p><p>Järven pintaan sade soittelee.</p><p>Sukii siivenselkää toisen pää.</p><p>Toinen joskus silmää siristää.</p><p></p><p>Höyhenihin niskat kyyristyy.</p><p>Sataa, hiljaista on. Hämärtyy.</p><p>Yli pellon mustan kynnöksen</p><p>tuntuu riihen tuoksu, etäinen.</p><p></p><p>Kaksi märkää, vanhaa varista</p><p>nuokkuu aatoksissaan aidalla.</p><p></p><p>”Täytyy tästä....”toinen havahtuu,</p><p>lentoon verkkaisesti valmistuu.</p><p>”Käyhän taaskin tarinoimassa.</p><p>Oli oikein hauska tavata”</p><p></p><p>Tämä Pohjanpään ”Syksy”runo olkoon johdantona tämänkertaiseen jorinaani.</p><p>Minulle tuo runo on aina, niin pitkältä kuin vain voin muistaa, ollut yksi parhaita. Opin sen ulkoa jo ennenkuin opin lukemaan ja lukemaankin opin jo ennen kouluunmenoa, joten ensimmäiset kuvat tuosta runosta liittyvät johonkin 2-6 vuoden ikään.</p><p>Vaikka olimmekin ( ja kai vieläkin olemme) oppimattomia ja sivistymättömiä maanviljelijöitä, meidän perheessä on muutaman sukupolven ajan ollut eräs omituinen piirre: kirja on aina kiinnostanut. En tiedä miten siihen aikaan yleensä oli, mutta meillä kaikki vähäinen vapaa-aika kului lukien. Samantekevää, mitä luettiin, mutta painettua sanaa piti olla. Edes radion tulo 60-luvun alussa ei järkyttänyt kirjan asemaa, ja telkkaria ei tässä huushollissa ole vieläkään.</p><p>Enimmäkseen käytettiin kirjastoa, mutta omiakin kirjoja sentään oli joitain. Omat kirjat olivat etupäässä vanhenpieni koulukirjoja; muistan veljeni opetelleen lukemaan teoksesta, jonka nimi oli ”Kotieläin terveenä ja sairaana” Taisipa olla isän maanviljelyskoulussa lukema kirja, muistaakseni.</p><p>Oli toki meillä sitten jotakin viihteellisenpääkin lukemista, sen joukossa muuan kannettomaksi ja alku-ja loppulehdettömäksi luettu runokirja, jonka nimeä ei kukaan tiennyt. Tiesimme vain sen sisältävän Pohjanpään runoja.</p><p>Näiltä varhaisimmilta vuosiltani on mieleeni jäänyt kuvia, kuinka isä, joskus pimeinä syksy- ja talvi-iltoina luki tuota kirjaa meille. Tunnelma on jäänyt mieleen, ei oikeastaan muuta. Silloisesta näkövinkkelistä katsoen suuri, hämärä, vain yhden ”kuuskymppisen” valaisema huone, isä istumassa keinutuolissa kirja polvillaan, me ringissä ympärillä, kuka mitenkin mutta jokainen kuitenkin hiirenhiljaa ja tarkkaavaisesti kuunnellen. Huoneen lämpö ja läpitunkematon pimeys ikkunoiden takana, ”säijärin” verkkainen raksutus seinällä, siinäpä ainekset rauhallisen myöhäisillan rauhaan.</p><p>Isä oli kyllästymiseen asti pedanttinen ihminen, niinpä luetuinpia runoja olivatkin ”Harakanpesä”, ”Yhteisvoimin”, ”Susien puoluekokous”, ”Käräjillä” ja muut sentapaiset. Minä muistan lähinnä ahdistuneeni moisesta saarnaamisesta. Senverran tuosta jäi mieleen ilmeisesti kaikille, että kirjaa meidän lasten kesken sanottiin vallan ”Harakanpesäkirjaksi”</p><p>Ilmeisesti tuo ”Syksy” oli liian herkkä ja ”turhanaikainen” jämerälle hämäläismiehelle, koskapa sitä ei koskaan luettu muutakuin pyynnöstä.</p><p>Minulla oli pikkupoikana yhtä ilmiömäinen muisti,mitä minulla nykyään on kyky unohtaa asioita. Niinpä opinkin tuon runon muutaman kerran kuultuani ulkoa. Muistan edelleen elävästi, miten aina tuota runoa kuullessani tuli tunne kuin lämmin pehmeä huopa olisi kääritty ympärilleni.</p><p>Joskus seitsemänkymmenluvun puolivälissä poikkesin paikallisen kirjakaupan Kirjakellariin ja tietysti sinne vanhemman kirjallisuuden osastolle. Sieltä löytyi Pohjanpään kirja. Selailin sen alkupäätä ja entuudestaan tuttuja runoja löytyi heti. Vilkaisin vasta nyt kantta ja totesin ”Harakanpesäkirjan” olevan viralliselta nimeltään Valitut runot. Kun sitten aikanaan lampsin kassalle oli kainalooni tarttunut Leinon Laulun lahja, Akseli Gallen-Kallelan kuvittama Kalevala ja Pohjanpään Valitut.</p><p>Joskus, paljon myöhemmin jouduin erään tuttavani kanssa pikku kinaan kyseisestä runosta. Hän väitti, että sen ankeanpaa tunnelmaa ei maailmasta löydykään, minkä tuo runo välittää.</p><p>Siihen mennessä olin kuitenkin jo ehtinyt, oppikoulun suomentunnilla, pitämään esitelmän Pohjanpäästä ja hänen ”maalaisrunoistaan”, joten suurena viisaana en voinut jättää asiaa silleen. Väittely meni lopulta niin tiukaksi, että hain kirjan ja runon sieltä ja lykkäsin sen hänen nokkansa alle ja käskin lukea säe kerrallaan. Sitä mukaa, kun hän luki, selitin hänelle, mitä minä mistäkin säkeestä sain irti.</p><p>Päästyämme loppuun hän oli jonkun aikaa vaiti, kunnes totesi, että eiväthän kaikki ole tuollaisia....maalaisia. Tuo viimeinen sana lausuttiin niin leveän virnistyksen kera, ettei siitä mitenkään voinut loukkaantua.</p><p>Miksi kerroin tämän teille...en oikein tiedä...ehkä kerroin sen lähinnä itselleni...ehkä tarvitsen jonkin lämpimän muiston kaukaa...tuekseni tämän päivän varalle.......</p><p>Niin, tänään on kuudestoista syyskuuta...tänä päivänä kolmekymmentä vuotta sitten …kaksikuukautinen tyttäremme Anni siirtyi ajasta ikuisuuteen...kätkytkuolema, sanoivat lääkärit...</p><p>Hän jätti jälkeensä surun...masennuksen...kaipauksen...mutta niiden kautta ja läpi kuljettuani olen nähnyt monenmoista...ei pelkästään pahaa, vaan täysin uuden elämänkin. Olen oppinut etten omista totuutta, mutta myös hyväksymään sen.</p><p>Tällaiset tunnelmat tänä syyskuisena iltana,toisella kertaa taas toisenlaiset.</p><p></p><p>R.I.P. Anni</p><p>[URL unfurl="true"]https://youtu.be/U4K7Sjlc-_U[/URL]</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="diogenes 57, post: 33882569, member: 148881"] Kaksi vanhaa,vanhaa varista nuokkuu hiljaa pellon aidalla. Ruskea on rinta kaisliston, taivas harmaa..Sataa.Syksy on. ”Kurkikin jo lähti”,veljelleen toinen virkkaa niinkuin itsekseen Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin ”niin maar;lähti”, sanoo takaisin. Sitten vanhukset taas vaikenee. Järven pintaan sade soittelee. Sukii siivenselkää toisen pää. Toinen joskus silmää siristää. Höyhenihin niskat kyyristyy. Sataa, hiljaista on. Hämärtyy. Yli pellon mustan kynnöksen tuntuu riihen tuoksu, etäinen. Kaksi märkää, vanhaa varista nuokkuu aatoksissaan aidalla. ”Täytyy tästä....”toinen havahtuu, lentoon verkkaisesti valmistuu. ”Käyhän taaskin tarinoimassa. Oli oikein hauska tavata” Tämä Pohjanpään ”Syksy”runo olkoon johdantona tämänkertaiseen jorinaani. Minulle tuo runo on aina, niin pitkältä kuin vain voin muistaa, ollut yksi parhaita. Opin sen ulkoa jo ennenkuin opin lukemaan ja lukemaankin opin jo ennen kouluunmenoa, joten ensimmäiset kuvat tuosta runosta liittyvät johonkin 2-6 vuoden ikään. Vaikka olimmekin ( ja kai vieläkin olemme) oppimattomia ja sivistymättömiä maanviljelijöitä, meidän perheessä on muutaman sukupolven ajan ollut eräs omituinen piirre: kirja on aina kiinnostanut. En tiedä miten siihen aikaan yleensä oli, mutta meillä kaikki vähäinen vapaa-aika kului lukien. Samantekevää, mitä luettiin, mutta painettua sanaa piti olla. Edes radion tulo 60-luvun alussa ei järkyttänyt kirjan asemaa, ja telkkaria ei tässä huushollissa ole vieläkään. Enimmäkseen käytettiin kirjastoa, mutta omiakin kirjoja sentään oli joitain. Omat kirjat olivat etupäässä vanhenpieni koulukirjoja; muistan veljeni opetelleen lukemaan teoksesta, jonka nimi oli ”Kotieläin terveenä ja sairaana” Taisipa olla isän maanviljelyskoulussa lukema kirja, muistaakseni. Oli toki meillä sitten jotakin viihteellisenpääkin lukemista, sen joukossa muuan kannettomaksi ja alku-ja loppulehdettömäksi luettu runokirja, jonka nimeä ei kukaan tiennyt. Tiesimme vain sen sisältävän Pohjanpään runoja. Näiltä varhaisimmilta vuosiltani on mieleeni jäänyt kuvia, kuinka isä, joskus pimeinä syksy- ja talvi-iltoina luki tuota kirjaa meille. Tunnelma on jäänyt mieleen, ei oikeastaan muuta. Silloisesta näkövinkkelistä katsoen suuri, hämärä, vain yhden ”kuuskymppisen” valaisema huone, isä istumassa keinutuolissa kirja polvillaan, me ringissä ympärillä, kuka mitenkin mutta jokainen kuitenkin hiirenhiljaa ja tarkkaavaisesti kuunnellen. Huoneen lämpö ja läpitunkematon pimeys ikkunoiden takana, ”säijärin” verkkainen raksutus seinällä, siinäpä ainekset rauhallisen myöhäisillan rauhaan. Isä oli kyllästymiseen asti pedanttinen ihminen, niinpä luetuinpia runoja olivatkin ”Harakanpesä”, ”Yhteisvoimin”, ”Susien puoluekokous”, ”Käräjillä” ja muut sentapaiset. Minä muistan lähinnä ahdistuneeni moisesta saarnaamisesta. Senverran tuosta jäi mieleen ilmeisesti kaikille, että kirjaa meidän lasten kesken sanottiin vallan ”Harakanpesäkirjaksi” Ilmeisesti tuo ”Syksy” oli liian herkkä ja ”turhanaikainen” jämerälle hämäläismiehelle, koskapa sitä ei koskaan luettu muutakuin pyynnöstä. Minulla oli pikkupoikana yhtä ilmiömäinen muisti,mitä minulla nykyään on kyky unohtaa asioita. Niinpä opinkin tuon runon muutaman kerran kuultuani ulkoa. Muistan edelleen elävästi, miten aina tuota runoa kuullessani tuli tunne kuin lämmin pehmeä huopa olisi kääritty ympärilleni. Joskus seitsemänkymmenluvun puolivälissä poikkesin paikallisen kirjakaupan Kirjakellariin ja tietysti sinne vanhemman kirjallisuuden osastolle. Sieltä löytyi Pohjanpään kirja. Selailin sen alkupäätä ja entuudestaan tuttuja runoja löytyi heti. Vilkaisin vasta nyt kantta ja totesin ”Harakanpesäkirjan” olevan viralliselta nimeltään Valitut runot. Kun sitten aikanaan lampsin kassalle oli kainalooni tarttunut Leinon Laulun lahja, Akseli Gallen-Kallelan kuvittama Kalevala ja Pohjanpään Valitut. Joskus, paljon myöhemmin jouduin erään tuttavani kanssa pikku kinaan kyseisestä runosta. Hän väitti, että sen ankeanpaa tunnelmaa ei maailmasta löydykään, minkä tuo runo välittää. Siihen mennessä olin kuitenkin jo ehtinyt, oppikoulun suomentunnilla, pitämään esitelmän Pohjanpäästä ja hänen ”maalaisrunoistaan”, joten suurena viisaana en voinut jättää asiaa silleen. Väittely meni lopulta niin tiukaksi, että hain kirjan ja runon sieltä ja lykkäsin sen hänen nokkansa alle ja käskin lukea säe kerrallaan. Sitä mukaa, kun hän luki, selitin hänelle, mitä minä mistäkin säkeestä sain irti. Päästyämme loppuun hän oli jonkun aikaa vaiti, kunnes totesi, että eiväthän kaikki ole tuollaisia....maalaisia. Tuo viimeinen sana lausuttiin niin leveän virnistyksen kera, ettei siitä mitenkään voinut loukkaantua. Miksi kerroin tämän teille...en oikein tiedä...ehkä kerroin sen lähinnä itselleni...ehkä tarvitsen jonkin lämpimän muiston kaukaa...tuekseni tämän päivän varalle....... Niin, tänään on kuudestoista syyskuuta...tänä päivänä kolmekymmentä vuotta sitten …kaksikuukautinen tyttäremme Anni siirtyi ajasta ikuisuuteen...kätkytkuolema, sanoivat lääkärit... Hän jätti jälkeensä surun...masennuksen...kaipauksen...mutta niiden kautta ja läpi kuljettuani olen nähnyt monenmoista...ei pelkästään pahaa, vaan täysin uuden elämänkin. Olen oppinut etten omista totuutta, mutta myös hyväksymään sen. Tällaiset tunnelmat tänä syyskuisena iltana,toisella kertaa taas toisenlaiset. R.I.P. Anni [URL unfurl="true"]https://youtu.be/U4K7Sjlc-_U[/URL] [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 6, 7, 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Erittäin hyvää huomenta vaan kaikille!!!
15 min sitten
Rätti Väsynyt
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
NIPT Testi
Tänään 09:06
vierailija
1 Viestiä
Lapsen saaminen
3.
Nyt se helvetin raja auki tai se avataan
Tänään 08:15
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Mari Rantanen poliisi?
Tänään 08:08
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Sosiaalityöntekijät tienaavat 1300 euroa päivässä!
Tänään 08:03
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Voice of Europe ja Venäjän propaganda
Tänään 07:41
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Vanhempi mies hoitoon
Tänään 05:20
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Nyt se on akateemisesti todistettu: intersektionaalisuus on pseudotiedettä"
Tänään 00:43
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Naiset, jos lastenne isä on muslimi, niin varautukaa tähän vauvaan tai varhaisteiniin kohdistuvaan rikokseen
Started by vierailija
Maanantai klo 12:27
Luettu: 6K
Aihe vapaa
2.
Mikä on sun ikä ja verenpaine?
Started by vierailija
Maanantai klo 21:37
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Nykyisellä syntyvyydellä suomalaisia on 90 vuoden kuluttua enää vain yksi (1) miljoona
Started by vierailija
Maanantai klo 08:39
Luettu: 880
Aihe vapaa
4.
Eikö rahat riitä? Ota vinkki heti käyttöön.
Started by vierailija
Keskiviikko klo 15:03
Luettu: 714
Aihe vapaa
5.
Minne täältä hävisi se joku mies?
Started by vierailija
Tiistai klo 11:32
Luettu: 612
Aihe vapaa
6.
Ay-mafia taas niin mielensä pahoitti totuudesta
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:05
Luettu: 580
Aihe vapaa
7.
Älykäs ja upean kova putlerin vastustaja, ulkoministerimme Valtsu-Ellu hakkaa pian maailmansuosioansioillaan jopa Marinin Sannan. Upeeta 👍
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:47
Luettu: 554
Aihe vapaa
8.
"Ammattiosaston kassa tyhjänä – SDP:n kansanedustajan Paula Werningin puolison epäillään kavaltaneen rahat"
Started by vierailija
Keskiviikko klo 23:12
Luettu: 475
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Nyt se helvetin raja auki tai se avataan
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
3.
Haaveena vauva 2025
Latest: Noups
8 min sitten
Lapsen saaminen
4.
Marraskuiset 2024
Latest: mamarski
9 min sitten
Lapsen saaminen
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
6.
Erittäin hyvää huomenta vaan kaikille!!!
Latest: Rätti Väsynyt
15 min sitten
Aihe vapaa
7.
synnytys, ALASTI???????
Latest: vierailija
17 min sitten
Lapsen saaminen
8.
Mari Rantanen poliisi?
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Syysfiilistelijät 2021
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu