Syysfiilistelijät 2021

biozell-
Ja huomenna on jo syyskuu! En enää meinaa edes muistaa, milloin täällä puut muuttivatkaan väriään, kun olen niin monta syksyä viettänyt Saksassa. Selkeästi aiemmin ainakin kuin Saksassa - siellä marraskuussa näytti suomalaiselta syksyn väriloistolta, ja aurinkokin porotti koko kuukauden läpi.

Päätin tänä vuonna uusia muutamia juttuja parvekkeelle syksyä ajatellen. Jo viime vuonna sain aikaiseksi melko kivan syksyparvekkeen, mutta nyt pitää hankkia uudet valopallot, kun ne jotenkin heikkenivät teholtaan viime vuonna (kenties Ikea-laadulla oli osuutta asiaan). Kanervat ovat must, ja pienet syksyiset koristeet, joita tykkään laittaa parvekepöydälle. Kynttilöinä on ollut LEDejä lyhdyissä.

Onkos muilla joitakin tällaisia syksyn hankkeita, kuten kanervien laittaminen ovensuuhun tai vastaavaa?
 
Illan taivas tummenee,
jo syksy maille hiipii.
Tuuli kolkko kohisee
ja lehdon puita riipii..
Ja niinpoispäin jollotettiin, kuka enemmä, kuka vähemmän ammuvainaan nuotilla, ennenvanhaan, tarkemmin määriteltynä kansakoulun ekalla ja tokalla luokalla, Elli-open polkiessa hikipäin sitä epävireistä harmooninsohloa.
Tuossa viisussa, kuten kaikissa muissakin tuonaikaisissa annettiin syksystä todella masentava ja luotaantyöntävä kuva.
En ymmärtänyt sitä silloin, en ymmärrä vieläkään ja tuskin elän niin vahaksi, että oppisinkaan ymmärtämään.
Miksi syksyn pitäisi olla kolkko, synkkä, masentava ja mitä kaikkea ihmiset nyt sitten ovatkaan tuota vuodenaikaa kuvailemaan keksineet?
No onhan toki totta, että päivät lyhenevät, on kylmää ja joskus sateistakin. Kaikki näyttää kuolevan ja sitten tulee se paljon odotettu ja pelätty lumikin, huonot ajokelit, loskaiset tiet ja kadut.
On se totta. Mutta miksi siitä halutaan antaa sellainen kuva, että se olisi jollakin tapaa huono juttu, epäluonnollista ja jopa pelottavaa?
Ei tässä nyt enää puun oksalla istuta käpyä järsimässä, ei edes luolisssa tai maakuopissakaan. On keksitty monta tapaa pitää itsensä lämpimänä ja valoakin on ihan riittävästi.
Olen koko ikäni asunut käytännöllisesti metsän ympäröimänä. Ne muutamat peltotilkut tässä ympärillä eivät asiaa muuksi muuta. Suhteeni luontoon ja sen ilmiöihin ei siis ole mikään siti-ihmisen romantisoitu ja todellisuudesta vieraantunut. Ja varsinkin näin syksyisin, kun on aikaa peltotöiltä, vietän vapaa-aikaani paljon metsässä. Kunhan syksy tästä hiukan vielä etenee, muuttuu metsä taas kokonaan työympäristökseni.
Syksyinen metsä on aivan omalaatuisensa, sen valo-, ääni-, väri- ja tuoksumaailma ovat vallan muuta, mitä muihin vuodenaikoihin. Kaikki on jollakin tavoin pehmeämmän oloista, valo tulee jo melko viistosti, lintujen ääntely rajoittuu satunnaiseen muuttolintujen toitotukseen ja tuulikin kohahtelee latvuksissa toisin, varsinkin sitten, kun lehtipuut ovat pudottaneet kesäpukunsa.
Värit, jotka syksyisin ovat muutenkin rauhoittavan hillittyjä, näyttäytyvät tuossa viistossa vallossa vieläkin utuisenpina ja jokus jopa suorastaan nukuttavina. Niiden katsominen ei saa pulssia nousemaan, pikemminkin päinvastoin.
Myös tuoksut ovat hyvin hillttyjä. Pois ovat keväinen tuoreen pihkan ja kasvavan havun tuoksu, niin myös kesäisen helteen kulonkatku muurahaishapolla vahvistettuna. Jäljellä on vain aavistus näistä kaikista kuin uninen luonto muistelisi mennyttä vuottaan, raukeana ja hyväntahtoisena, ennen lopullista nukahtamistaan talviseen lepoonsa.
 
Nyt oli syksymökkeillessä jo oikeasti kylmä, mutten antanut sen laskea tunnelmaa. Ja vielä aiotaan ainakin kerran yöpyä, vaikka avotakan lisäksi mitään lämmitystä ei olekaan, ja eihän tuo takkakaan juuri varaa.
On kuitenkin hyvä aina karaista itseään välillä. Kyllä ihminen pärjää matalammassakin lämpötilassa, ja hyvät unethan silloin saa.
 
Nyt oli syksymökkeillessä jo oikeasti kylmä, mutten antanut sen laskea tunnelmaa. Ja vielä aiotaan ainakin kerran yöpyä, vaikka avotakan lisäksi mitään lämmitystä ei olekaan, ja eihän tuo takkakaan juuri varaa.
On kuitenkin hyvä aina karaista itseään välillä. Kyllä ihminen pärjää matalammassakin lämpötilassa, ja hyvät unethan silloin saa.
Todella!

Ajellaan juuri kotiin vuokramökiltä. Unta riitti joka yö kymmenen tuntia. Ja saunominenkin on kivaa, kun voi pulahtaa viileään veteen.
 
Hei kaikille! Syyskuukin jo pitkällä. Kävin kotikotona ja sain mummilasta jättimäisen korin omenoita. Eilen tein niistä monta litraa hilloa, mutta eivät omenat huvenneet mihinkään! Tänään siis varmaankin piirakkahommiin vielä, vaikka eihän siihen omenaa kulu kuin nimellisesti... Onneksi ilmat ovat viileitä, niin ne säilyvät hyvin ulkona.

Pihlajat ovat alkaneet punertaa ja aamuisin on nurmi ollut kuurassa. Tilasin ison kasan kukkasipuleita istutettavaksi. Niiden pitäisi alkaa vähitellen kolahtaa lähipostiin. Normaalisti olen syksyksi laittanut kanervia ja niin ajattelin tässä lähiviikkoina tehdä jälleen. Ensi kuussa sitten pitää kaivaa esille keraamiset kurpitsalyhdyt, ne ovat kerrassaan mainiot!
 
Pihlaja ei kahta kuormaa kanna, sanottiin täälläpäin siihen aikaan, kun vanhat merkit vielä pitivät paikkansa. Sillä tarkoitettiin, että kun pihlajissa on paljon marjoja, ei tule kovinkaan paljon lunta talvella.
Muistan joitakin vuosia, kun pihlajat ovat notkuneet marjoista, mutta ihan tavallinen on talven lumisuus ollut siitä huolimatta.
Voidaan siis sanoa entisen sääennustajan tavoin, että ennustus oli kyllä hyvä, mutta merkit prenkkaa.
Mutta joo, tänä vuonna, ainakin näillä seuduin on ihan älyttömästi pihlajanmarjoja. Tuskin niin pientä pihlajanrisua metsästä löytyykään, ettei se latvuksensa marjataakan alla olisi painunut luokille. Jostakin kumman syystä kaikenkarvaiset (vasi pitäisikö sanoa -höyheniset) siipiveikotkaan eivät ole niistä kiinnostuneet.
Jos pihlajien syysväritys yleensä on tuollainen punaruskean harmaa, on se tänä vuonna oranssiin vivahtava punainen.
Muistan, miten joskus pentuna isä komensi tällaisena marjavuonna meidät mukulat keräämään niitä ja kertyihän niitä melko helpostikin pari saavillista. Saavi tarkoitti siihen aikaan vielä samaa kuin puolikko, eli puoli tynnyriä, siis kuudenkymmenen litran hujakoilla.
Ne survottiin sitten pienen sokerimäärän kanssa hilloksi ja sikäli tujua tavaraa siitä tulikin, että se säilyi hyvin ihan sinänsä, avonaisessa astiassa. Maku ei ollut niitä kaikkein houkuttelevinpia, mutta ilmeisesti se oli hyvinkin terveellistä, sillä koko seuraavan talven ajan kaikenlaiset räkätaudit pysyivät loitolla meidän huushollista.
Sen jälkeen en ole mainittua herkkua maistanutkaan.
Tämän syksyn ensimmäinen hallayö on sitten takanapäin. Melko tirheästi se nipistikin, vaikkei asteita ollut kokonaistakaan.
Puolet kurkkuhuoneesta on mustana, kurpitsamaa kokonaan, samoin perunan varret. Maissit siinä kiikunkaakun ja emännän leikkokukat suuriommaksi osaksi. No, säästihän tuo minut perunan varsien niitolta, joka piti tulevalla viikolla olla yhtenä vähemmän miellyttävänä työnäni.
Mutta kurpitsan kohtalo hiukan jurnuttaa, koristekurpitsat olivat vielä aivan keskenreäisiä ja muillakin oli vielä hyvä kasvunpuhti.
Tänään on ollut lämmin, aurinkoinenkin päivä, on ollut mukavaa tehdä näitä alkusyksyn ajankohtaisia juttuja. Syksyhän on ajankohtaisten puuhien aikaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Kaksi vanhaa,vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa..Sataa.Syksy on.

”Kurkikin jo lähti”,veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar;lähti”, sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy.
Sataa, hiljaista on. Hämärtyy.
Yli pellon mustan kynnöksen
tuntuu riihen tuoksu, etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.

”Täytyy tästä....”toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
”Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata”

Tämä Pohjanpään ”Syksy”runo olkoon johdantona tämänkertaiseen jorinaani.
Minulle tuo runo on aina, niin pitkältä kuin vain voin muistaa, ollut yksi parhaita. Opin sen ulkoa jo ennenkuin opin lukemaan ja lukemaankin opin jo ennen kouluunmenoa, joten ensimmäiset kuvat tuosta runosta liittyvät johonkin 2-6 vuoden ikään.
Vaikka olimmekin ( ja kai vieläkin olemme) oppimattomia ja sivistymättömiä maanviljelijöitä, meidän perheessä on muutaman sukupolven ajan ollut eräs omituinen piirre: kirja on aina kiinnostanut. En tiedä miten siihen aikaan yleensä oli, mutta meillä kaikki vähäinen vapaa-aika kului lukien. Samantekevää, mitä luettiin, mutta painettua sanaa piti olla. Edes radion tulo 60-luvun alussa ei järkyttänyt kirjan asemaa, ja telkkaria ei tässä huushollissa ole vieläkään.
Enimmäkseen käytettiin kirjastoa, mutta omiakin kirjoja sentään oli joitain. Omat kirjat olivat etupäässä vanhenpieni koulukirjoja; muistan veljeni opetelleen lukemaan teoksesta, jonka nimi oli ”Kotieläin terveenä ja sairaana” Taisipa olla isän maanviljelyskoulussa lukema kirja, muistaakseni.
Oli toki meillä sitten jotakin viihteellisenpääkin lukemista, sen joukossa muuan kannettomaksi ja alku-ja loppulehdettömäksi luettu runokirja, jonka nimeä ei kukaan tiennyt. Tiesimme vain sen sisältävän Pohjanpään runoja.
Näiltä varhaisimmilta vuosiltani on mieleeni jäänyt kuvia, kuinka isä, joskus pimeinä syksy- ja talvi-iltoina luki tuota kirjaa meille. Tunnelma on jäänyt mieleen, ei oikeastaan muuta. Silloisesta näkövinkkelistä katsoen suuri, hämärä, vain yhden ”kuuskymppisen” valaisema huone, isä istumassa keinutuolissa kirja polvillaan, me ringissä ympärillä, kuka mitenkin mutta jokainen kuitenkin hiirenhiljaa ja tarkkaavaisesti kuunnellen. Huoneen lämpö ja läpitunkematon pimeys ikkunoiden takana, ”säijärin” verkkainen raksutus seinällä, siinäpä ainekset rauhallisen myöhäisillan rauhaan.
Isä oli kyllästymiseen asti pedanttinen ihminen, niinpä luetuinpia runoja olivatkin ”Harakanpesä”, ”Yhteisvoimin”, ”Susien puoluekokous”, ”Käräjillä” ja muut sentapaiset. Minä muistan lähinnä ahdistuneeni moisesta saarnaamisesta. Senverran tuosta jäi mieleen ilmeisesti kaikille, että kirjaa meidän lasten kesken sanottiin vallan ”Harakanpesäkirjaksi”
Ilmeisesti tuo ”Syksy” oli liian herkkä ja ”turhanaikainen” jämerälle hämäläismiehelle, koskapa sitä ei koskaan luettu muutakuin pyynnöstä.
Minulla oli pikkupoikana yhtä ilmiömäinen muisti,mitä minulla nykyään on kyky unohtaa asioita. Niinpä opinkin tuon runon muutaman kerran kuultuani ulkoa. Muistan edelleen elävästi, miten aina tuota runoa kuullessani tuli tunne kuin lämmin pehmeä huopa olisi kääritty ympärilleni.
Joskus seitsemänkymmenluvun puolivälissä poikkesin paikallisen kirjakaupan Kirjakellariin ja tietysti sinne vanhemman kirjallisuuden osastolle. Sieltä löytyi Pohjanpään kirja. Selailin sen alkupäätä ja entuudestaan tuttuja runoja löytyi heti. Vilkaisin vasta nyt kantta ja totesin ”Harakanpesäkirjan” olevan viralliselta nimeltään Valitut runot. Kun sitten aikanaan lampsin kassalle oli kainalooni tarttunut Leinon Laulun lahja, Akseli Gallen-Kallelan kuvittama Kalevala ja Pohjanpään Valitut.
Joskus, paljon myöhemmin jouduin erään tuttavani kanssa pikku kinaan kyseisestä runosta. Hän väitti, että sen ankeanpaa tunnelmaa ei maailmasta löydykään, minkä tuo runo välittää.
Siihen mennessä olin kuitenkin jo ehtinyt, oppikoulun suomentunnilla, pitämään esitelmän Pohjanpäästä ja hänen ”maalaisrunoistaan”, joten suurena viisaana en voinut jättää asiaa silleen. Väittely meni lopulta niin tiukaksi, että hain kirjan ja runon sieltä ja lykkäsin sen hänen nokkansa alle ja käskin lukea säe kerrallaan. Sitä mukaa, kun hän luki, selitin hänelle, mitä minä mistäkin säkeestä sain irti.
Päästyämme loppuun hän oli jonkun aikaa vaiti, kunnes totesi, että eiväthän kaikki ole tuollaisia....maalaisia. Tuo viimeinen sana lausuttiin niin leveän virnistyksen kera, ettei siitä mitenkään voinut loukkaantua.
Miksi kerroin tämän teille...en oikein tiedä...ehkä kerroin sen lähinnä itselleni...ehkä tarvitsen jonkin lämpimän muiston kaukaa...tuekseni tämän päivän varalle.......
Niin, tänään on kuudestoista syyskuuta...tänä päivänä kolmekymmentä vuotta sitten …kaksikuukautinen tyttäremme Anni siirtyi ajasta ikuisuuteen...kätkytkuolema, sanoivat lääkärit...
Hän jätti jälkeensä surun...masennuksen...kaipauksen...mutta niiden kautta ja läpi kuljettuani olen nähnyt monenmoista...ei pelkästään pahaa, vaan täysin uuden elämänkin. Olen oppinut etten omista totuutta, mutta myös hyväksymään sen.
Tällaiset tunnelmat tänä syyskuisena iltana,toisella kertaa taas toisenlaiset.

R.I.P. Anni
 
Täällä on kylmä! Ja eiliset tuulet puhalsi ainakin yhden puskan kauniit ruskalehdet jo maahan. Ei enää montaa viikkoa, niin haravointi hommat odottavat.
Täällä myös meren rannalla on jo oikein kunnolla kylmä. Oli pakko laittaa sormikkaat eilisen iltalenkin ajaksi.

Viikonlopuksi taas menossa luontoon ja mökille, tällä kertaa meinattiin laittaa paikka ihan talviteloille.

On myös niin kotoinen ja mukava fiilis läikähtänyt sisällä, kun on nähnyt kaupoissa jo joulukalentereita ja somessa mainostettavan tämän vuoden kalenteriuutuuksia. :) Itseäni alkoi houkuttaa jostakin syystä eniten se annospuurokalenteri. Pääsisi hyvin testailemaan eri makuja.

Parveke on hiljalleen puettu syysasuun. Siellä on nyt ihana istuskella vilvoittelemassa saunan jälkeen, kun uudet kausivalot loistavat ja viereinen pihlaja on täydessä syysloistossa punaisine marjoineen.
 
vierailija
Muuttolinnut ovat kerääntyneet.
Taivaankansi täyttyy aaltoilevista lintuauroista. Hakevat muodostelmaa ja, yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin, jättävät taivaan - sivuuttaessaan maisemat - odottavan hiljaiseksi.
Jalkojeni alla rapisee kahisten jo puista tipahdelleet lehdet. Kaikkialla okran keltaista, läikähdyksiä pirteän punaisista sävyistä, ruskeaa ja vihreän montaa eri astetta. Juhlapuvuissaan kaikki puut syksyn kunniaksi.
Tuoksuu mullalle, kosteudelle, kuulakkuudelle. Tuuli on viileän raikas.
Jos ensi viikolla puolukkaan. Punaiset kumisaappaat odottavat eteisessä ulkoilutusta. Puikoille voisin luoda uusien lapasten silmukat.
Syksy on❤.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Lullaby_
Minun perinteisin syksyni on saapunut, kun katson ulos ja näen puut väriloistossaan ja samalla kirjoitan Syysfiilistelijöihin kuten jo monen monta vuotta olen tehnyt, ja selailen sopivaa kanavaa Accuradiosta : ) Muistan, kun keskustelun jäsenet joskus 2012 olivat superinnostuneita Accuradiosta, ja sen jälkeen en ole sitä ilman syksyjäni viettänyt.

Eilen istuin mökin portailla ja katsoin metsää kohti. Koivut olivat jo täysin keltaisia, ja niiden välistä loisti ihana syysaurinko. Tuli mieleen siinä, että tällä tavalla on varmasti ideoitu niitä Vallilan koivikko-kuoseja :)
Olen tosi kiitollinen, että pystymme käymään näin paljon luonnossa, vaikka olemme töiden ja arjen osalta niin superkaupunkilaisia.

Mitäs kuuluu muille - kilsikka, Lullaby, Rosemarie, PepsiTwist ja muut tutut (varmasti unohdin jonkun mainita, kun pitäisi samanaikaisesti pystyä selaamaan taaksepäin, kun kirjoittaa)

Vastikään oli 100 päivää jouluun. Muistan kun tätäkin päivää joku vanha joulufriikki aikanaan aina muisti tuoda esille. Tänä vuonna näin siitä maininnan somessa. Mies sitten tekikin juuri seuraavana päivänä riisipuuron, syksyn ensimmäisen.

Toivottavasti keskustelumme nyt tässä kunnon syksyn myötä vilkastuu ja palaa entiselle mallilleen! Voin itse ainakin sanoa käyväni joka päivä vilkaisemassa, onko uusia juttuja tullut, mutta en ehkä kehtaa laittaa useita viestejä peräkkäin.
 
Syyskiireet ovat myös töissä nyt totaalisen päällä. Koitan nauttia illoistani kotona, mutta monesti työt jatkuvat pitkään kuuteen-seitsemään asti. Olen ehkä hieman hidas esimerkiksi suunnittelemaan palavereja ja kyhäämään niitä kasaan, ja siihen se aika sitten kuluu.
Ympärivuotiset parvekekasvit ovat nyt myös pudottaneet lähes kaikki lehdet - ja ne vähäisetkin roikkuu hädin tuskin mukana, keltaisina ja ruskeina. Ajattelin nyt kerrankin vaihtaa niihin talveksi uudet mullat, vaikka lehtiä ei olekaan. Normaalisti en koskaan ole jaksanut tehdä sitä.
 
Huhhuh, eilen oli jo syyspäiväntasauskin. Tämä syksy tuntuu menevän todella nopeasti, osittain varmaan siksi, että päivät ovat olleet todella harmaita ja parhaaseen ruska-aikaan oli vain muutama aurinkopäivä. Edellisenä yönä oli jo viisi astetta pakkasta. Auto oli tietenkin töihin lähtiessä aivan jäässä, kun en ollut muistanut ajastaa lämmitintä. Pureva yöpakkanen sai myös pihan komeat pihlajat ja syreenit tiputtamaan kaikki lehtensä kerralla. Pian tosiaan pääsee haravointihommiin! :D

Yritän taas aktivoitua parhaani mukaan, jotta saadaan keskustelu pidettyä hengissä.
 
  • Tykkää
Reactions: Lullaby_
Hei, hyvää tänne kuuluu. Masun kasvattelua, liikaa töitä ja tunnelmallisia iltoja. Kylmä alkaa kämpässä olla, ja asutaan siis omakotitalossa (vuokralla), jossa on suora sähkölämmitys. Kääk! Sähkölaskujen määrä ei paljoa naurata, joten elämme mahdollisimman pitkään hyvin kylmässä kämpässä. Neuleet, viltit ja villasukat ovat hyvin ahkerassa käytössä.

Minäkin toivoisin aktiivista keskustelua ja paljon vanhoja tuttuja syysfliisitelijöitä tänne. Itsekin yritän kirjoitella usein. :)
 
  • Tykkää
Reactions: kilsikka
Hei, hyvää tänne kuuluu. Masun kasvattelua, liikaa töitä ja tunnelmallisia iltoja. Kylmä alkaa kämpässä olla, ja asutaan siis omakotitalossa (vuokralla), jossa on suora sähkölämmitys. Kääk! Sähkölaskujen määrä ei paljoa naurata, joten elämme mahdollisimman pitkään hyvin kylmässä kämpässä. Neuleet, viltit ja villasukat ovat hyvin ahkerassa käytössä.

Minäkin toivoisin aktiivista keskustelua ja paljon vanhoja tuttuja syysfliisitelijöitä tänne. Itsekin yritän kirjoitella usein.
Alkaa todella viiletä!

Meillä laitettiin eilen (öljy)lämmitys päälle. Jotensakin tuskaista joo, kun talo on vanhanaikainen eikä pidä lämpöä eikä lämmittäminen ole öljylläkään edulista.

Mutta onneksi pari kynttilää, villasukat, teemukillinen ja se, että voi käpertyä sohvannurkkaan viltin alle, lämmittää.
 
Ah, mulle tuli eilen iso laatikollinen kukkasipuleita pihalle piilotettavaksi! Tulppaaneja, narsisseja ja sitten oli jokin sekoitus toisiinsa sointuvia kukkia. Vielä ei kannata haravoida, sillä salavat ovat vielä täydessä lehdessä...

Vilpoista alkaa todella olla! Vaihdoin kevyen kesätäkin super lämpimään untuvaiseen ja ai että miten olenkaan nauttinut siihen kääriytymisestä iltaisin. Myös uunia on saanut lämmittää joka päivä, muuten varpaat alkavat kylmettyä ihan kunnolla. Pian alkaa olla varmaan aika siirtyä myös talvitakkiin, mutta ihan vielä en malttaisi.

Perjantai taas. Aika menee todella nopeasti! Ei toki ihmekään, sillä eilen huomasin todella syksyn saapuneen ja nukuin töiden jälkeen koiran ja kissan kanssa kolmen tunnin päiväunet. Hupsista! Onneksi mulla ei päiväunet vaikuta yöuniin ollenkaan, joten tehtiin sitten vain iltahommat ja jatkettiin yöunilla.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle fiilistelijälle!
 
Täällä on vilakka sadepäivä. Uuniin pitäisi raapaista taas tämän päivän tulet ja varmaan vetää villasukat jalkaan. Harmaan aamun tuikut alkavat olemaan ihan pian sammuneita. Viimeisten sammuttua laitan surutta seuraavat palamaan. Huomenna tulee ystävä käymään keskeneräisen neulomuksensa kanssa. Vahingossa syntyi kahden naisen käsityökerho, jossa neulotaan tai ommellaan ja katsellaan Netflixistä jotakin sarjaa puolihuolimattomasti eteenpäin. Ihan parasta!

Tapana on ollut tehdä ensimmäinen taatelikakku lokukuussa ja vähitellen alan jo odottaa sitä. Tänä vuonna haluan kokeilla myös Kentuckyn kakkua. Maistoin sitä viime jouluna serkuillani ja se oli todella hyvää. Josko siitä uusi joulupöydän perinneherkku meille. Kuten huomata saattaa, niin ajatukset alkavat pikkuhiljaa karata myös jouluun ja sen valmisteluun. Aika ihanaa sekin.
 
  • Tykkää
  • Rakkaus
Reactions: Lullaby_ ja Echo
Ah, mulle tuli eilen iso laatikollinen kukkasipuleita pihalle piilotettavaksi! Tulppaaneja, narsisseja ja sitten oli jokin sekoitus toisiinsa sointuvia kukkia. Vielä ei kannata haravoida, sillä salavat ovat vielä täydessä lehdessä...

Vilpoista alkaa todella olla! Vaihdoin kevyen kesätäkin super lämpimään untuvaiseen ja ai että miten olenkaan nauttinut siihen kääriytymisestä iltaisin. Myös uunia on saanut lämmittää joka päivä, muuten varpaat alkavat kylmettyä ihan kunnolla. Pian alkaa olla varmaan aika siirtyä myös talvitakkiin, mutta ihan vielä en malttaisi.

Perjantai taas. Aika menee todella nopeasti! Ei toki ihmekään, sillä eilen huomasin todella syksyn saapuneen ja nukuin töiden jälkeen koiran ja kissan kanssa kolmen tunnin päiväunet. Hupsista! Onneksi mulla ei päiväunet vaikuta yöuniin ollenkaan, joten tehtiin sitten vain iltahommat ja jatkettiin yöunilla.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle fiilistelijälle!
Kiitos tulppaanisipuli-muistutuksesta! En ole niitä koskaan istuttanu, pitääpä ostaa pari pussillista. :)

-Tosin tuo kukkapenkki on tupaten täynnä istutuksia kun innostun aina liikaa...:D
 
  • Tykkää
  • Vau!
Reactions: m1es ja kilsikka
@Echo mä nakkelen sipuleita myös nurmikon sekaan! Nuo aikaisimmat kuitenkin kukkii ennen kuin nurmi alkaa kasvaa ja pitää ensimmäisiä kertoja leikata niin teen reiät rautakangella ja tiputan sipulit koloihin. Tietty jos on myyriä, niin tämä tuskin toimii ja sipulit katoaa parempiin suihin... :D
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
@Echo mä nakkelen sipuleita myös nurmikon sekaan! Nuo aikaisimmat kuitenkin kukkii ennen kuin nurmi alkaa kasvaa ja pitää ensimmäisiä kertoja leikata niin teen reiät rautakangella ja tiputan sipulit koloihin. Tietty jos on myyriä, niin tämä tuskin toimii ja sipulit katoaa parempiin suihin...
Haa, oiskin hauska tehdä nurmikosta semmoinen hollantilainen tulppaanimeri. :)
 
  • Tykkää
Reactions: kilsikka

Yhteistyössä