Syysfiilistelijät 2021

Viime yönä tuuli tuiversi talon nurkissa niin, että pelkäsin pihan puiden kaatuvan. Ruskan rippeet se riipi puista kokonaan. Sadepäiviä on ollut taas useita eikä loppua sääsovelluksen mukaan taida näkyä. Jokin pieni ihme saatiin kuitenkin ja juuri hetki sitten aurinko murtautui viime säteillään läpi pilviverhosta. Varsin kaivattua vaihtelua.

Parin viikon kuluttua täällä alkaa kouluissa syysloma. Ihan vastahan koulut alkoivat ja syksyn alkua vasta fiilisteltiin ja nyt ollaan jo tässä kohtaa! Tuntuu myös siltä, että koko ajan on perjantai. Elämä lienee siis ihan mallillaan. :D
 
Ruska oli täälläpäin "lyhkönen ja levvee kun Hurun joulu" Vajaan viikon syysauringossa hohtaneet lehtipuut ovat jo lähes kaljuja ja missä lehtiä vielä on, esiintyy etupäässä sairaan kellanruskeaa sävyä. Kun vielä sääkin muuttu tuhruisen harmaaksi, hävisi koko loisto taas kerran kuin katkaisijasta napsauttaen.
Mutta mukavan lämmin ja kuivahkokin syyssää on ihan mukiinmenevä näinkin.
Puuskittainen tuuli riepottaa kahisevaa lehtipeittoa vielä jonkin aikaa paikasta toiseen, kunnes jokunen sadepäivä liimaa sen paikoilleen, missä se vähitellen palaa kiertoon antaen talveksi suojaa yhdelle jos toisellekin pikkuelävälle.
Viime päivien tuulet ovat tiputelleet hevoskastanjasta hedelmiä. Tuo puu on äitini 60- vuotisjuhlapuu, eli sillä on ikää komekymmentä kahdeksan vuotta, plus tietysti vuodet, jotka se taimistossa oli kasvanut ennen meille joutumistaan. Se alkoi kukkia ja tehdä hedelmää vasta pari vuotta takaperin.
Toissa syksynä keräilin siitä siemeniä ja kylvin. Kuudesta kylvetystä siemenestä tuli yksi taimi ja sekin kärventyi viime kesän helteissä. Eilen kylvin ensimmäiset kaksitoista siementä, tässä syksyn vanhetessa niitä varmasti tullee vielä paljon lisää. Katsellaan sitten ensi keväänä, moniko on itänyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Lullaby_
vierailija
"Taas pitäisi virittäytyä uuteen viikkoon. Ajattelin juoda vielä kupillisen teetä ja lukea kirjastosta lainaamaa Enni Mustosta. Tuikkujen tuikkeessa ja viltteihin kääriytyneenä totta kai."
Lainaus Kirsikan viestistä.

Luin muutama päivä sitten Enni Mustosen kirjan Martan tarina. Kirjan sain ilmaiseksi kirjakauppaostoksilla. Mukavaa kerrontaa, jota voisin lukea lisää.
Selasin tätä ketjua ja luin viestejä. Aika kuluu tosiaan nopeasti. Monesta asiasta on jo vuosikymmeniä aikaa.
Järjestelin aamulla kirjahyllyä. Siirsin kuivakukat toiseen paikkaan. Laitoin valokuvat hieman eri järjestykseen. Lukutuolissa on mukava katsoa nuoruuskuvaani.
On ihana olla lauantaiaamuna tyttäreni lahjoittama italialainen villapusero yllä.
Mietin mitä tekisin tänään. Kävin eilen Prismassa ja otin tuoksunäytteen. Kassalla nuori tyttö sanoi, että tuoksun ihanalle. Tuoksu tuntui vielä aamulla ihollani.
Olen luontoihminen ja olin työelämässä luonnontutkimuksen parissa. Keräsimme tammen terhoja luonnosta ja tutkimme niiden perimää. Eläkkeellä olen jo päässyt vähemmälle puiden tarkkailussa. Ihailen vain väriloistoa ja lehtien kahinaa kaduilla. Sellainen ihmiselämäkin on. Kasvaa siemenestä. Loistaa aikansa ja sitten hiipuu hiljalleen.
Demi ja Anna lakkauttivat keskustelupalstansa. En ole koskaan ollut Facebookissa.
Olen syntynyt lokakuussa. Ehkä sen takia pidän joulun aluskuukausista.
 
Kilsikka, oliko muuten siis nyt niin, että teet sillä omalla toiminimelläsi töitä ja aikataulutat päiväsi itse? Tätä suunnittelit viime vuonna, mutta pohdin onko homma jo lähtenyt käyntiin.

Enni Mustosen ystäville, tykkään myös tosi paljon siitä historian ajankuvan piirtämisestä, se on jotenkin niin elävää. Olen lukenut Kesän korkea taivas -kirjan ja Pohjatuulen tarinoita -trilogian häneltä, ja tykkäsin näistä aivan valtavasti, mutta jostain syystä kaikki muut on olleet aina hieman näitä vähemmän koukuttavia, että ovat jääneet kesken. Pitää varmaan vaan kokeilla useita, koska kyllähän niitä riittää.

Juanita88:lle muuten sen verran, että itselläni on myös ollut varsin epätavallinen ja tavallaan rankkakin syksy - kerron tästä ehkä tarkemmin hieman myöhemmin. Mutta onneksi kuitenkin tämä on vasta ollut tämä syksyvaihe loppuvuotta, ja joulun aika voi vielä olla ihan toisenlainen ja täysin hyvä :)

Sellainen rutiini on nyt ilmestynyt loppuvuoteen, että olen alkanut kuunnella Lucinda Rileyn Seven Sisters -saagaa äänikirjana alkuperäisversioina englanniksi. Tämä on jotenkin aivan hurjan ihanaa, koska kuten monet ovat näistä kirjoista sanoneet, ne oikeasti kuljettavat elävästi maailman eri kolkkiin. Normaalisti tähän aikaan kuuntelen aina tiettyä musiikkia kävellessäni töistä kotiin, mutta nyt se on korvautunut äänikirjalla.

Ensimmäisen joululeffan tulin myös katsoneeksi Netflixistä. En yleensä katso niitä kaikista tunnelmallisimpia ennen kuin joulukuussa tai ihan marraskuun lopussa, mutta nuo hömpät yhden tähden leffat, jotka pyörii sopivasti taustalla vaikka crosstrainerissa heiluessa on juuri täydellisiä tänne lokakuun puoleenväliin. Ne eivät tosiaan ole kovin hartaita, vaikka niistä saa kuitenkin kivan fiiliksen, että joulu on pian tulossa.
 
Pahoittelut hiljentymisestä, hetki viime viikkoisen viestini jälkeen sain suru-uutisen kotipuolesta ja sitä on tässä pitänyt nakerrella hiljaksiin. Vähitellen siirrytään kuitenkin neutraalimpaan mielenmaisemaan.

@Biozell yrityksestä tuli lopulta osakeyhtiömuotoinen, mutta päiviini ja työtahtiin voin kyllä vaikuttaa varsin pitkälle! Olen ollut todella tyytyväinen yrittäjäksi siirtymisestä ja ilmeisesti se kannatti, koska asiakkaat/heidän läheisensä ovat kovasti suositelleet meitä muille. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Biozell
Pahoittelut kilsikka suru-uutisista. Sitä kieltämättä miettii, että kun joillain meistäkin on jo yli kymmenen vuotta enemmän ikää kuin silloin kuin aloitettiin, alkaa kaikki tällainen vain muuttua hieman yleisemmäksi, ajan myötä.. Mutta hyvä, jos hieman ainakin jo helpottaa.

Jälleen uusi viikko, ja lämpötilatkin taas hieman pudonneet. Huomaa kyllä, että vaikka olen nyt taas vanhemmilla käymässä eli vain noin 200km pohjoisempana omasta kodistani, on täällä paljon kylmemmän tuntuinen keli. Viikonloppuna oli todella kaunis sää - aurinko paistoi vaikkakin viileä ilma piti naaman kylmänä, kun haravoin mökkimme pihapiiriä talviteloille. Muuten ei sitten ollutkaan kylmä, kun haravointi on niin kokonaisvaltaista ja koko kehoa lämpimänä pitävää puuhaa. Muistan kun lapsena aina suorastaan toivoin, että pian pääsee taas haravoimaan. Ja on siinä toki nytkin kerrostaloasukkaana jotakin ihan kiinnostavaa vaihtelua, kun aihe ei ole päässyt missään vaiheessa pakkopullan asemaan.

Ajattelin mennä lähiaikoina klassisen musiikin konserttiin. Tykkään erityisesti Bachin teoksista. Niitä soittavat monesti ihan ei-ammattiorkesteritkin, yleensä tuolloin kirkoissa (ilmeisesti edullinen tilavuokra) ja siellähän se akustiikka onkin aivan mahtava. Nyt on monenlaisia konsertteja tulossa Helsingissäkin. Tarvisi todellakin saada vaihtelua arkeen, kun päivät on vähän liiankin usein samanlaisia, etenkin kun teen yhä etätöitä aina poljon.
 
Kiitos Biozell. <3 Tuo on ihan totta ja muutoinkin aiheet ovat ainakin vakkareilla hiljalleen muuttuneet. Opiskelut on muuttuneet töiksi ja joidenkin jouluihin on tullut lapsien tuomaa joulutaikaa. Aika ihanaa lopulta, vaikka kuuluuhan tähän sitten näitä surujakin. Joulun aikaan alkaa muuten olla paljon erilaista tarjontaa musiikin ja konserttien ystäville! Toivottavasti pääset johonkin kauniiseen konserttiin loppuvuoden aikana.

Isä oli käymässä viikonloppuna ja meillä oli aivan kauhea ilma. Koko viikonloppu satoi vettä ja räntää. Nyt kaikki valkoinen on jo sulanut, mutta ilmeisesti perjantaina saadaan kunnolla lunta. Tomerasti isä lähti apukäsiksi vaihtamaan autooni talvirenkaat alle miehen kanssa. Viikonloppu oli surkeasta ilmasta huolimatta ihana ja tunnelmaa keventävä.

Nyt pitäisi vielä vähän huhkia rästissä olevia työjuttuja ja sitten kotiin lämmittämään uunia ja leikittämään kissoja ja koiraa. Ihanaa viikkoa!
 
Täälläkin alkaa olla kylmä ja ensi yöksi ja aamuksi on luvattu jo pientä pakkasta. Mies lähti juuri talvirenkaiden vaihtoon...

Viikonloppuna ostin piiitkät jouluvalot omenapuuhun, viime vuonna viritimme valot Halloweenin aikoihin. Talvella oli niin paljon lunta, että jänikset ylsivät jyrsimään ne poikki. Vaikka rakastin viime talvena sitä, että lunta oli, niin kyllä sitä oli liikaa. Töitten jälkeen ei ehtinyt muuta tehdä kuin kolata. Myöskin sähkölaskujen suuruus oli melkoisen ahdistavaa.

Glögiä tekisi jo mieli, mutta vielä en ole viitsinyt ostaa. Maltan ehkä hetken.
 
  • Tykkää
Reactions: kilsikka
Täällä on maa valkoisena. Eilen tuli lunta varmaan lähemmäs 10 cm, mutta nyt se on jo reilusti painunutta. Huomenna lunta pitäisi taas tulla kunnolla ja viikonloppuna olla pakkasta, joten maisema on varmasti viikonloppuna henkeäsalpaavan kaunis! Koira oli aamulla aivan villinä lumesta. Ei meinannut höpsö tulla ollenkaan sisälle, vaan kirmasi vain pitkin tiluksia kunnon vauhtirallia.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Ai että kun te asutte niin pohjoisessa, että sateet tuli lumena. Täällä on kaatanut vettä aivan saavista, ja nyt se meri sitten alkoi jo tulvia. Olen potenut melkoista ilmaston lämpenemisen ja sateiden lisääntymisen aiheuttamaa stressiä jo pitkään, ja postaillut facebookinkin täyteen erilaisia tutkimuksia, joissa on tarkasti pystytty simuloimaan erilaisia merenpinnan nousuun liittyviä skenaarioita. Nyt kun ensimmäisen kunnon sateen jälkeen eräs asuinalue tulvii täällä etelärannikolla jo, tuntuu että vihdoin muutkin tajuavat. Asun itse aivan meren rannalla, ja kun venekerhot lähettivät varoituksia eilen, olin jo aivan varma, että tämä oma pihatie on aamulla veden alla. Jostakin syystä tämä kolkka Helsinkiä nyt kuitenkin säästyi, vaikka kotioveni on ihan metrien päässä merenrannasta.
No mutta, eipäs synkistellä tämän enempää. Viime talvenahan täälläkin oli ihana luminen talvi, eli onhan sekin mahdollista. Ainakin joinain vuosina. Tosin meidän normimäärä lunta taitaa tarkoittaa pohjoisempien kolkkien supermäärää lunta, päätellen Lullabyn tekstistä.
Tuli mieleen noista autojen renkaiden vaihdosta myös, miten elän kyllä aika omanlaisessa kuplassani täällä.. Menen oikeastaan kaikkialle jalan tai ratikalla, ja en oikein näe tilannetta, missä alkaisin ajaa autoa taas. Nyt meillä on auto lainassa, mutta mies ajaa sitä ehkä kerran kuukaudessa, kun menemme käymään vanhemmilla. Jostain tämä helppous ja urbaanius sitten kuitenkin aina pakottaa luopumaan, ja se on tässä tapauksessa varmaan sellainen hitaampi elämä ja tietyt nostalgiajutut - kuten potkukelkalla meneminen kauppaan (oikeasti, tätä tein lapsena) ja vastaavat vain pienempien paikkakuntien jutut. Toisaalta, kyllä tässä säännöllisesti keskustellaan muutosta takaisin kotipaikkakunnallemme (ja siellä onkin sitten yleensä ainakin lumiset joulut ja talvet), joten aikaa on vielä kääntää kelkka (pun intended). Ehkä joskus lähivuosina sitten.
 
Ai että kun te asutte niin pohjoisessa, että sateet tuli lumena. Täällä on kaatanut vettä aivan saavista, ja nyt se meri sitten alkoi jo tulvia. Olen potenut melkoista ilmaston lämpenemisen ja sateiden lisääntymisen aiheuttamaa stressiä jo pitkään, ja postaillut facebookinkin täyteen erilaisia tutkimuksia, joissa on tarkasti pystytty simuloimaan erilaisia merenpinnan nousuun liittyviä skenaarioita. Nyt kun ensimmäisen kunnon sateen jälkeen eräs asuinalue tulvii täällä etelärannikolla jo, tuntuu että vihdoin muutkin tajuavat. Asun itse aivan meren rannalla, ja kun venekerhot lähettivät varoituksia eilen, olin jo aivan varma, että tämä oma pihatie on aamulla veden alla. Jostakin syystä tämä kolkka Helsinkiä nyt kuitenkin säästyi, vaikka kotioveni on ihan metrien päässä merenrannasta.
No mutta, eipäs synkistellä tämän enempää. Viime talvenahan täälläkin oli ihana luminen talvi, eli onhan sekin mahdollista. Ainakin joinain vuosina. Tosin meidän normimäärä lunta taitaa tarkoittaa pohjoisempien kolkkien supermäärää lunta, päätellen Lullabyn tekstistä.
Tuli mieleen noista autojen renkaiden vaihdosta myös, miten elän kyllä aika omanlaisessa kuplassani täällä.. Menen oikeastaan kaikkialle jalan tai ratikalla, ja en oikein näe tilannetta, missä alkaisin ajaa autoa taas. Nyt meillä on auto lainassa, mutta mies ajaa sitä ehkä kerran kuukaudessa, kun menemme käymään vanhemmilla. Jostain tämä helppous ja urbaanius sitten kuitenkin aina pakottaa luopumaan, ja se on tässä tapauksessa varmaan sellainen hitaampi elämä ja tietyt nostalgiajutut - kuten potkukelkalla meneminen kauppaan (oikeasti, tätä tein lapsena) ja vastaavat vain pienempien paikkakuntien jutut. Toisaalta, kyllä tässä säännöllisesti keskustellaan muutosta takaisin kotipaikkakunnallemme (ja siellä onkin sitten yleensä ainakin lumiset joulut ja talvet), joten aikaa on vielä kääntää kelkka (pun intended). Ehkä joskus lähivuosina sitten.
Yöllä oli reipas pohjoistuuli, se ehkä vaikutti siihen että tulviminen keskeytyi ja tuuli painoi vesimassat Viron rannikolle. Oletko huomannut että vedenpinta olisi laskenut siitä, missä oli eilisiltana korkeimmillaan?
 
Täällä on ollut todellakin aivan taianomaisen kaunis viikonloppu. Ilmassa on tuoksunut pakkanen ja maassa on viiden sentin kerros puhdasta lunta. Aurinko suodattui ihanan pehmeäksi valoksi vienon utuverhon läpi. Olen neulonut punaisia pitkiä jouluvillasukkiani, juonut hitaat sunnuntaikahvit ja iltaa kohden haudutellut muutaman kupin mausteista teetä. Ihanan verkkainen viikonloppu.

Ikkunasta on ollut ilahduttavaa seurata pikkulintujen, tikkojen ja oravien vierailua talviruokintapaikalla. Talitiaiset kävivät jo viime viikolla koputtelemassa ikkunaan, että alkaisi olla aika taas avata terassi heille.

Huomenna alkaa lokakuun viimeinen viikko! Niin vain hiljalleen mennään kohti joulun odotusta.
 
Jos oli Kilsikalla kaunis ja rauhallinen viikonloppu, niin sitä se ei suinkaan ollut täällä.
Torstain/perjantain aikana kaatui vettä tuollaiset rapiat seitsemänkymmentä ja kaksi milliä.
Tiet poikki monin paikoin ja pellot joutsenlampina.
Perjantai- iltana sade muuttui rännäksi ja sitä on vieläkin, tämän päivän tihkusateesta huolimatta joinkin paikoin jäljellä. Ja "likaa, lokaa lotkuu maa..." kuten jossain runossa mainitaan.
Nämä sulan maan ensilumet eivät minua kovin paljon innosta, sillä ne ovat aina enemmän ja vähemmän lyhytaikaisia.
Mutta joo, tänään saimme taas vanhemman pojan lapset vieraiksemme. Toinen viiden, toinen kolmen vuoden ikäinen. Kummallakin tuntuu, että sitä turboruuvia on löysätty hiukan sääntöjenvastaisesti. Eli että vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei pidä puuttuman.
Tihkusateesta ja tuulesta huolimatta lähdimme pikku happihypylle. Onneksi nämä eivät ole mitään sokerimuruja, joten sulamista ei tarvinnut pelätä. Kaikki hiukankin riitteiset kuralätäköt ryvettiin ja joka kivelle piti kiivetä. Oli sitä menoa oikein ilo katsella.
Parin tunnin riehuminen metsässä on kuitenkin tuon kokoisille melko raskas urakka, sillä pehmeä sammalpeite upottaa lähes polvea myöten. Kotiin tultaessa meno oli jo kokolailla hillitynpää.
Koska nälkäkin jo alkoi hiukkasen kurnia, päätimme emännän kanssa tehdä sellaisen uhkayrityksen, että laittaisimme purtavaa ihan koko sakilla. Ja pennuthan olivat ihan pähkinöinä kun sen kuulivat. Pannut, puukot, hellat ja uunit ovat heiltä kotona vielä kiellettyjen hedelmien listalla.
Enkä kyllä kovin suuresti ihmettele, miksi näin on, sillä tuon ikäisten keskittymiskyky ei viittä minuuttia kauemmaksi yllä. Ison siskon laitellessa haikkusoosia emännän ohjaamana, pesi ja pilkkoi pikkuveli minun valvonnassani uuniperunoita. Kaikki sujui ihan siedettävästi siihen asti, kun alettiin tehdä perunoitten öljykastiketta. Hetken aikaa toivoin, että olisin sittekin syntynyt mustekalaksi, sillä kaksi kättä ei meinannut alkuunkaan riittää tuon innokkaan pikkukokin hillitsemiseen.
Kutakuinkin kunnialla siitäkin selvittiin ja pikkaisen huokaisin helpotuksesta, kun nuorimies läjäytti uunin luukun perunoiden perässä kiinni.
Samassa olinkin jo taas kovan edessä, kun soosinteosta vapautunut isosisko hyökkäsi puukko tanassa kimppuuni. Siis toisinsanoen lähinnä salaattia varten pilkottavan suippokaalin kimppuun.
Taas jouduttiin lähtemään ihan perusjutusta, eli siitä, miten sitä veistä pitää käsitellä, ettei viipaloi itseään kaalin sijaan.
Ipanoitten innostus oli vallan liikuttavaa katsltavaa. Vaikka ohjeet ja kiellot tuntuivatkin unohtuvan saman tien, oli molempien otteissa sellainen pieni kilpailun meininki.
Kun sitten pikkuneiti vielä halusi ja sai kattaa pöydänkin, oli kaikki yhtä juhlaa heille.
Ja ihan syötävät sapuskat siinä oli syntyneetkin.
Syömisen jälkeen huusholliin laskeutui vähäksi aikaa sellainen rauha ja hiljaisuus, ettei olisi luullut että täällä mitään vaahtosammuttimen mittaisia olisi ollenkaan ollutkaan.
Ja nyt he ovat taas menneet, taas kuuluu iloisen ja innostuneen puheenkimotuksen sijaan vain sateen ropina kattoon ja tuulen ajottainen huokailu.
Syksyn äänet.
 
  • Tykkää
Reactions: Biozell ja kilsikka
Lokakuun viimeisiä päiviä viedään. Yöllä satoi uusi kaunis lumihuntu ja aamulla kaikki oli taas aivan hengästyttävän kaunista. Se ei toki kauaa kestänyt, mutta alkoipa ainakin aamu ihanasti.

Viikonloppuna voisi ostaa kauden ensimmäisen taatelikakun ainekset jo kaappiin! Hiljalleen alkaa kauppojen jouluosastotkin kutkutella. Kotiin ei juuri mitään tarvita, mutta toimistolle ehdottomasti muutama tähti ikkunaan. Marraskuussa myös navettatonttu sekä metsätonttu hiipivät näkösälle. Toinen kurkistelee navetan ikkunasta ja toinen metsän vieressä olevan puuaitan nurkassa. Metsätonttu kokikin kovia viime vuonna, kun linnut kävivät varastamassa sen hiippalakista villat pesiinsä tilkkeeksi.

Täällä on jo aivan pimeää. Uunissa tuli rätisee ja pöydällä tuikut tuovat lämmintä valoa iltaan. Pitäisi viimeistellä joulusukat. Niistä tulikin todella kauniit. Haluaisin tänä vuonna kokeilla osallistua joulukalenterisukkien neulomiseen. Niissä joulukuun päivinä 1-24 neulotaan osio kirjoneulesukkia ja jouluksi ovat sitten sukat valmiit. Sellainen tapa voisi toimia, kun en ole koskaan ennen kirjoneuleita tehnyt.
 
Jotenkin lokakuu on hujahtanut niin nopeasti, etten edes voi uskoa, että maanantaina on jo marraskuu! Marraskuu merkkaa minulle sitä, että hillityimmät joulukoristeet ja kynttilät voi jo ottaa näkyville, ja englanninkielisiä joululauluja voi kuunnella taustalla esim accuradiosta (edelleen olen niin kiitollinen joulufriikit-keskustelulle tämän nettiradion löytymisestä). Kun asuin saksalaisessa pikkukylässä vielä 2017, kuuntelin aina marraskuussa tiettyä kanavaa sieltä, kun kävin lenkillä ja juoksin tiettyä lampea ympäri 10 kertaa (se oli kätevästi tasan 500m ympärysmitaltaan, joten kymmenellä kerralla sai sopivan lounastauon 5km lenkin kasaan) ja joskus taustalla jotakin etäisesti lumen näköistä sateli. Toki siellä se ei koskaan jäänyt maahan, mutta hyviä muistoja jäi näistä marraskuisista hetkistä.

Tänään luvassa on pienet halloween-bileet, kun menemme käymään kaverin luona. Mites teillä muilla, onko mitään halloween-aiheista luvassa viikonloppuna? Olisi kiva kuulla etenkin Rosemarien, PepsiTwistin ja monen muun vakkarin kuulumisia. Vaikka me nyt tätä ollaankin kilsikan ja Lullabyn, joskus juanita88:n kanssa pyöritetty, ja ihan kiva niinkin, että joitain sentään riittää, mutta muidenkin kuulumisia usein mietin. Onneksi on myös uusia liittynyt mukaan, se on joka vuosi aina kiva nähdä.
Oma perinteeni on myös katsoa Nightmare before Christmas jossakin vaiheessa. Se on aina kuulunut nimenomaan tähän halloween-viikonloppuun, eikä niinkään jouluun.

Joulukalenterisukista en ole kuullutkaan, mutta kuulostaa aika hyvältä tuollainen ohjattu osioissa tekeminen. Pitäisi varmaan järjestää itselleni joulukalenteri-overseas-asiakkuuskontaktointi tai vastaava xD On sellaisia juttuja töissä, mitä tulee aina vaan lykäneeksi.
 
Mihin tää aika tosiaan katoaa, marraskuu kohta.. Ei todella oo pian liian aikaista ollenkaan alkaa virittelemään valoja yms. Oon monesti kyllä tässä vaiheessa jo jotain ulkovaloja laittanut pimeyden karkottimeksi, mutta nyt on niin hassusti käynyt, että mitään en oo saanut aikaiseksi. Ostin eilen tuollaisen mukavan kokoisen sypressin terasille, siihen vois nyt ekaksi virittää valot niin ois jotain mikä toivottais tervetulleeksi kotiin. :)

Tällä viikolla on koristeltu koti halloweeniin, lähinnä lapsien iloksi. Ei halloween itselle oo mikään suuri juttu, mutta noille se on ihan kivaa vissiin, ja kun nykyään on päiväkodeissakin halloweenjuhlat yms.. Kyllä mä ajattelin jotain pientä halloweenherkkua tehdä tossa viikonloppuna, sekin on vaan vielä hyvin vaiheessa. Tänään olis MML:n halloween juhlat, joihin aattelin lasten kanssa mennä, Että näinkin hurjia juhlia tiedossa. :D

Pientä sellaista joulunkutinaa alkaa ajatuksissa olla, joulunviettopaikka on jo mietitty ja pukkikin kuulemma tilattu. :) Mulla on taas loma tossa joulukuun alussa joten silloin viimeistään ehtii virittyä tunnelmointiin. Toivottavasti nyt jo alkavassa marraskuussa osais jotenkin rauhoittua tunnelmoimaan, muuten menee joulu niin nopeasti ohitse.

Täälläpäin ei valitettavasti ole tietoakaan taianomaisesta tunnelmasta kun ulos katsoo. Joka päivä tulee vettä ja pelkkää harmaata näkyvissä. Parempi fiilistellä sisällä ja pistää verhot kiinni. :D
 
Teen sunnuntaina Joulufriikit keskustelun ja linkkaan sen vaikka tänne, niin kaikki löytävät sinne ja ehkäpä joku myöhäinen löytää myös sitä kautta sitten meidän pariin.

Meillä ei juhlita Halloweenia, mutta kaupungissa on isot kekrijuhlat. Poltettava kekripukki on kuulema tänä vuonna isompi kuin koskaan aikaisemmin ja isoin jota edes teiden kautta pystyy kuljettamaan niin, etteivät liikenteenohjaustaulut ota kiinni. Keraamisiin kurpitsalyhtyihin taistelin juuri öljykynttilät, mutta tuuli on sen verran puuskittainen, että pikkulyhdyistä kynttilät jo sammuivat. Karkkia toki otetaan varalle, jos jostakin ilmestyykin pieniä keppostelijoita.

Taas perjantai. Viikot todella vilisevät todella nopeasti eteenpäin! Toisaalta mukavaa, että voi ottaa pari päivää taas rauhallisemmin ja ehkä suunnitella vähän työjuttuja eteenpäin - jos huvittaa.

Biozell, mullakin olisi töissä muutama asia, joihin joku joulukalenterisysteemi olisi varmaankin ihan hyvä. :D
 
  • Tykkää
Reactions: Lullaby_
HuomHuom! Perinteen mukaisesti marraskuun ensimmäisenä keskustelu muuttuu Joulufriikeiksi. Nimi juontuu siitä, että Demin aikoihin syys- ja joulufiilistelijät kömpivät koloistaan heinäkuun puolessa välissä ilakoimaan tulevasta joulusta. Sittemmin tehtiin vähän myönnytyksiä ja aloitettiin ensimmäinen keskustelu Syysfiilistelijöinä ja muututtiin Joulufriikeiksi vasta marraskuun ensimmäisenä. :D

Kas tässä
 
vierailija
HuomHuom! Perinteen mukaisesti marraskuun ensimmäisenä keskustelu muuttuu Joulufriikeiksi. Nimi juontuu siitä, että Demin aikoihin syys- ja joulufiilistelijät kömpivät koloistaan heinäkuun puolessa välissä ilakoimaan tulevasta joulusta. Sittemmin tehtiin vähän myönnytyksiä ja aloitettiin ensimmäinen keskustelu Syysfiilistelijöinä ja muututtiin Joulufriikeiksi vasta marraskuun ensimmäisenä.

Kas tässä
Otitte sitten varaslähdön, jos vasta perinteiden mukaan 1.11joulufiilistelette. Nyt on vielä lokakuun viimeinen päivä.
;)
 
Huomenta! Mulla meinasi aamu mennä aivan sekaisin, kun ensin heräsin kellojen siirrosta johtuen "tuntia aikaisemmin" ja kun olin käyttänyt koiran ulkona ja aloittamassa sunnuntaikahveni siemailun, niin keittiön kello näyttikin tietenkin tuntia enemmän ja olisi melkein ollut jo kiire töihin.

Tykkään kovasti tästä talviaikaan siirtymisestä. Kukapa nyt ei tykkäisi saada rauhallista sunnuntaiaamun tunnelmaa tuntia lisää. Meillä on ihan tavallinen harmaa sunnuntai: pyykkikone pyörii, eläimet nukkuvat kuka missäkin ja mies alkaa kohta tehdä lähtöä töihin. Itse selailen syysfiilistelijöitä yöpuvussa ja mietin, että kohta pitää lämmittää uunia.


Otitte sitten varaslähdön, jos vasta perinteiden mukaan 1.11joulufiilistelette. Nyt on vielä lokakuun viimeinen päivä.
Näin sunnuntaina oli kätevämpää tekaista keskustelun pohja valmiiksi ja se myös löytyy huomenna jo paremmin hakukoneissakin, jos joku vanha joulufriikki keskustelua yrittää etsiä. :giggle:
 
  • Tykkää
Reactions: Lullaby_
HuomHuom! Perinteen mukaisesti marraskuun ensimmäisenä keskustelu muuttuu Joulufriikeiksi. Nimi juontuu siitä, että Demin aikoihin syys- ja joulufiilistelijät kömpivät koloistaan heinäkuun puolessa välissä ilakoimaan tulevasta joulusta. Sittemmin tehtiin vähän myönnytyksiä ja aloitettiin ensimmäinen keskustelu Syysfiilistelijöinä ja muututtiin Joulufriikeiksi vasta marraskuun ensimmäisenä.

Kas tässä
En ole joulufriikki... tai siis en siinä merkityksessä, mitä täällä yleensä ja ilmeisesti tarkoitetaan.
Jatkan siis vain syysfiilistelijänä ainakin marraskuun loppuun asti.
Aikoinaan, Annan aikana, minulla oli tapana joulukuun alusta aloittaa "joulukalenteri".
Se oli neljän jutun sarja, joka viikolle oma pikku juttunsa.
En tiedä, miten sellaset jutut tänne sopisivat, mutta ajatellaan asiaa.
 
En ole joulufriikki... tai siis en siinä merkityksessä, mitä täällä yleensä ja ilmeisesti tarkoitetaan.
Jatkan siis vain syysfiilistelijänä ainakin marraskuun loppuun asti.
Aikoinaan, Annan aikana, minulla oli tapana joulukuun alusta aloittaa "joulukalenteri".
Se oli neljän jutun sarja, joka viikolle oma pikku juttunsa.
En tiedä, miten sellaset jutut tänne sopisivat, mutta ajatellaan asiaa.
Syksyn ja alkavan talven fiilistely jatkuu toki myös keskustelussa, ei siis hätää. :giggle:
 
  • Tykkää
Reactions: diogenes 57

Yhteistyössä