Lapsellani on diagnosoitu dysfasia ja asperger, ja syytän tästä itseäni. Mitä minä olen tehnyt väärin, että lapseni on sairastunut? Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Lapsen isä lähti samalla ovenavauksella, kun me tulimme laitokselta kotiin. Olin väsynyt, masentunut, tiuskin vauvalle, enkä osannut hänestä iloita. Erosta nyt jo useita vuosia, mutta se aika on yhtä sumua. Mietin jopa sitä, olenko ollut liian poissaoleva, ettei lapsi ole saanut riittävästi kielellisiä ärsykkeitä.
Itselläni on lapsena ollut, ja vieläkin on, huomattavan paljon as-piiretitä, samoin veljelläni.
Meneekö tämä syyllisyys koskaan ohi? Ja kuinka oppisin hyväksymään lapseni erilaisuuden?
Lapsen isä lähti samalla ovenavauksella, kun me tulimme laitokselta kotiin. Olin väsynyt, masentunut, tiuskin vauvalle, enkä osannut hänestä iloita. Erosta nyt jo useita vuosia, mutta se aika on yhtä sumua. Mietin jopa sitä, olenko ollut liian poissaoleva, ettei lapsi ole saanut riittävästi kielellisiä ärsykkeitä.
Itselläni on lapsena ollut, ja vieläkin on, huomattavan paljon as-piiretitä, samoin veljelläni.
Meneekö tämä syyllisyys koskaan ohi? Ja kuinka oppisin hyväksymään lapseni erilaisuuden?