Syvällistä pohdintaa lapsettomuudesta ja abortista

[Namppis88]

Miten toimisit itse tilanteessa:

Olette toivoneet lasta kauan ja joutuneet ehkäpä käymään lapsettomuushoidoissa. Viimein tulee plussa testiin ja raskaus kestää kunnes niskapoimu-ultrassa viikolla 12 todetaan suurentunut riski vammaiseen lapseen. Mitä tekisitte tässä vaiheessa?

Jatketaan ajatusta, päätätte mennä jatkotutkimuksiin joista paljastuu:
A) Kromosomeiltaan poikkava, mutta elinkelpoinen lapsi
B) Suurella todennäköisyydellä vaikeavammainen tai suurella todennäköisyydellä kohtuun tai pian syntymän jälkeen menehtyvä lapsi

Mitä luultavasti tekisitte?


Itse menisin jatkotutkimuksiin ja jos paljastuisi vaihtoehto a, jatkaisin raskautta ja yrittäisin perehtyä etukäteen mahdollisiin ongelmiin. Jos paljastuisi b niin keskeyttäisin mahd. pian.

 

[Namppis88]

Liian arka aihe`?

 

["vieras"]

Tekisin kuten ap.

 

[Draumsyn]

Jatkaisin raskautta joka tapauksessa. Ei minusta olisi aborttiin kuin siinä tapauksessa, että oma henkeni olisi uhattuna (enkä voi taata, että olisi silloinkaan).

Mutta sinänsä minulle turha kysymys, koska en menisi koko testeihin.

 

[445869]

Jatkotutkimuksiin menisin minäkin. Minusta ei olisi vaikeasti vammaisen lapsen huoltajaksi - tietty joku lapsi jota on pidetty raskausaikana terveenä, voi syntyä vammaisena ja silloin ehdottomasti pitäisin lapsen, mutta jos saan valita niin mieluummin keskeytän raskauden jos kuulen että lapsi syntyisi luultavasti tilassa ettei hänen elämänsä koskaan tule olemaan täysin kivutonta tms.
Eli abortin tekisin, jos jatkotutkimukset antaisi siihen aihetta.

 

["vieras"]

Mä en menis jatkotesteihin, me ollaan itseasiassa sanottukin aikanaan ettei haluta tietää niskaturvotusta.
Aborttia en tekisi missään tapauksessa.
Ja on kokemusta lapsettomuudesta sekä siitä että oma henki voi olla vaarassa jos raskaus jatkuu.

 

[Katylina]

Jatkaisin raskautta, tutkimuksiin saattaisin mennä, mutta vain jotta osaisin varautua lapsen mahdolliseen erityistarpeeseen.

 

[vicy]

Jatkotutkimuksiin ja noissa molemmissa tilanteissa tekisin abortin ensitilassa. En ole niin itsekäs että tekisin tietoisesti maailmaan vammaisen lapsen.

 

["..."]

meillä 12 vuoden lapsettomuus rankkoine hoitoineen ja parisuhdevaikeuksineen. Lopulta saatiin lapsia enemmän kun uskallettiin toivoa. Keväällä vahinko raskaus, olin järkyttynyt mutta ajattelin että tästä selvitään. Luonto päätti puolesta sen, että selvisi lapsen olevan vakavasti vaikeavammainen ja lääkärin sanojen mukaan ei tule elämään ihmisarvoista elämää. Tein päätöksen keskeyttää raskaus. Kokemus oli ja on edelleen rankka fyysisesti, komplikaatioilta ei vältytty, kai s e oli Jumalan kosto. Henkisesti kärsin vieläkin. En muuta ajattele kuin sitä, että lapsen la lähestyy eikä lasta ole. Kynttilän aion tuona päivänä sytyttää. Jouluaattona...

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Tekisin todennäköisesti samoin eli vaihtoehdossa a raskaus jatkuisi ja vaihtoehdossa b keskeyttäisin.

"... " :hug: Varmasti tosi kova paikka

 

["eee"]

A) riippuu kuinka poikkeava. Saattaa olla että päätyisin keskeytykseen, jos esim. Down-lapsi.
B) keskeytys.

 

["joku"]

Menisin jatkotutkimuksiin mutta jos siellä paljastuisi että lapsi syntyy vammaisena niin abortin tekisin. Tyttöä kun odotin niin kävin vaan rakenne-ultrassa ja neuvolaankin menin ensimmäistä kertaa vasta rv 19.

Mä uskon siihen että luonto kyllä hoitaa pois ne sairaimmat sikiöt jo raskauden alkuvaiheessa eikä päästä raskautta loppuun asti, mutta korostan että tämä on vain minun oma mielipiteeni/ajatus asiasta.

 

[Namppis88]

[QUOTE="...";27093790]meillä 12 vuoden lapsettomuus rankkoine hoitoineen ja parisuhdevaikeuksineen. Lopulta saatiin lapsia enemmän kun uskallettiin toivoa. Keväällä vahinko raskaus, olin järkyttynyt mutta ajattelin että tästä selvitään. Luonto päätti puolesta sen, että selvisi lapsen olevan vakavasti vaikeavammainen ja lääkärin sanojen mukaan ei tule elämään ihmisarvoista elämää. Tein päätöksen keskeyttää raskaus. Kokemus oli ja on edelleen rankka fyysisesti, komplikaatioilta ei vältytty, kai s e oli Jumalan kosto. Henkisesti kärsin vieläkin. En muuta ajattele kuin sitä, että lapsen la lähestyy eikä lasta ole. Kynttilän aion tuona päivänä sytyttää. Jouluaattona...[/QUOTE]

Teillä on ollut vaikeaa, voimia :hug:

 

[Namppis88]

[QUOTE="joku";27093979]Menisin jatkotutkimuksiin mutta jos siellä paljastuisi että lapsi syntyy vammaisena niin abortin tekisin. Tyttöä kun odotin niin kävin vaan rakenne-ultrassa ja neuvolaankin menin ensimmäistä kertaa vasta rv 19.

Mä uskon siihen että luonto kyllä hoitaa pois ne sairaimmat sikiöt jo raskauden alkuvaiheessa eikä päästä raskautta loppuun asti, mutta korostan että tämä on vain minun oma mielipiteeni/ajatus asiasta.[/QUOTE]

Ymmärrän kyllä tämänkin ajatuksen. Jotenkin sitä toivoisi että luonto osaisi ja tietäisi paremmin.

Ennen ensimmäistä lasta, (joka siis täysin terve ja ilman hoitoja saatu) ajattelin että tekisin ehdottomasti abortin, jos saisin tietää odottavani vammaista lasta. Kuitenkin rakkaus syntymättömään lapseekin oli niin voimakas kokemus, etten usko kykeneväni tekemään keskeytyspäätöstä, jos lapsella on mahdollisuus elämään.

 

[astrolabe]

Data sanoi, että (jos syntyisi vaikka vauva, jolla vain pikkuaivot, että elinajanodote, jos selviää synnytyksestä korkeintaan päiviä) ei taitaisi pari päivää riittää siihen, että hän keksisi keinon paikata puuttuvan osan. Itse kai puoltaisin keskeytystä, jos vauva elinkelvoton.