syvälle sydämeen sattuu..

voi huoh..

aamulla kuuntelin radiosta kun kerrottiin et jossain amerikassa tehty tutkimus et kiusauksen uhreista osa kärsii asiasta vielä aikuisenakin,aattelin mielessäni et eikö tuo nyt ole ollut selvää ihan ilman tutkimuksiakin..

äsken aloitin siivoomaan kirjahyllyä tuolta makuuhuoneesta, ja lajittelin tavaroita mistä osa menee Neidin koululle kirjastoon, osa jää kotiin, ja osalle etsin uuden omistajan..käsiini osui Sällin yläkoulun maantiedon tehtäväkirja..siellä välissä oli siististi taiteltu paperi, taiteltu niin että molemmista reunoista oli käännetty keskelle osat niin että ne nostamalla paljastui piirustus..

kuvassa on anime-tyylinen poika, surullisen näköinen, ja puhekupla, missä luki:

why do you hate me so much


:'(
 
voi ei
:( Koulukiusaaminen voi olla hyvinkin raakaa henkisesti, joten ei ihme että vaikuttaa elämään vielä aikuisenakin. Toivottavasti poikasi selviytyy tuon asian kanssa. Surullista varmasti nähdä tuollainen piirustus, mutta ehkä sen tekeminen auttoi poikaasi edes hiukan aikoinaan :(
 
joo, ei ollu ensimmäinen piirustus minkä on tehnyt, jotenkin vaan nyt, vuosia tuon ajan jälkeen, toi tuntuu taas tosi pahalta.

pikkuhiljaa menty eteenpäin, mut aina ne asiat vaan tällaisilla hetkillä putkahtaa mieleen.
 
HippuTAR
:hug:

Kiusaaminen on niin käsittämätöntä ja julmaa.

Mun vanhinta likkaa ei varsinaisesti kiusattu mutta syrjittiin ala-asteella. Oli siis usein yksinään jossain. Kotonakaan ei ollut kuin sellaisia kavereita joille likka kelpas jos ei muuta seuraa ollu. Usein mun puristi rintaa sen yksinäisyyden takia...
Yläasteelle siirtyessä se löysi yllättäen kolme kaveria joista yks on sen sielunkumppani. Monet muut edelleen karsasti likan seuraa. Likka kun vielä on aika omintakeinen taiteilijapersoona.
Nyt kun se on opiskelemassa graafiseksi suunnittelijaksi niin koko sen koulu on täynnä omintakeisia taiteilijapersoonia :D. Ja osasta niistä on tullut likalle hyviä kavereita. Likalla on hyviä kavereita myös ainakin virossa ja belgiassa. Näitä ei ole siis livenä tavannut mutta pitävät tiiviisti yhteyttä.
Tämä tilanne nyt on niin helpotus ettei sitä voi sanoin kuvata. Mutta silti se syrjiminen vaikuttaa likan käytökseen edelleen ja tulee varmaan aina vaikuttamaankin. Nyt se on myös pikkuhiljaa alkanut puhua asiasta ja kyllä se niin pahalta tuntuu.
 
  • Tykkää
Reactions: keppälerttu
Heikkoutta
Kiusaaminen on heikkoutta, mutta niin on kyllä sekin, että ne traumat kannetaan mukana koko loppuelämän.

Mua kiusattiin luokilla 1-9 mutta en ole siihen sontaan jäänyt märehtimään. Toisin kun esim siskoni, joka edelleen laittaa kaiken pahan ja omat heikkoutensa koulukiusaamisen piikkiin.
Pitää osata jatkaa eteenpäin ja suhtautua asioihin oikein.

(Ja kyllä, minua kiusattiin henkisesti ja fyysisesti, olin aina yksin, itkin iltaisin itseni uneen, harkitsin itsemurhaa jne, joten tiedän todellakin miten raskasta ja vaikeaa kiusattuna on olla)
 
"viirus"
Kiusaaminen on heikkoutta, mutta niin on kyllä sekin, että ne traumat kannetaan mukana koko loppuelämän.

Mua kiusattiin luokilla 1-9 mutta en ole siihen sontaan jäänyt märehtimään. Toisin kun esim siskoni, joka edelleen laittaa kaiken pahan ja omat heikkoutensa koulukiusaamisen piikkiin.
Pitää osata jatkaa eteenpäin ja suhtautua asioihin oikein.

(Ja kyllä, minua kiusattiin henkisesti ja fyysisesti, olin aina yksin, itkin iltaisin itseni uneen, harkitsin itsemurhaa jne, joten tiedän todellakin miten raskasta ja vaikeaa kiusattuna on olla)
Joo joo ja plää plää. Ihmiset on silti erilaisia, vaikka kuinka olis kokenut samat asiat.

Se on totta, että jos elämä menee surkutteluun, täytyy hakea apua. Toivottavasti olet siskollesi sitä ehdottanut/antanut.
 
-
Kiusaaminen on heikkoutta, mutta niin on kyllä sekin, että ne traumat kannetaan mukana koko loppuelämän.

Mua kiusattiin luokilla 1-9 mutta en ole siihen sontaan jäänyt märehtimään. Toisin kun esim siskoni, joka edelleen laittaa kaiken pahan ja omat heikkoutensa koulukiusaamisen piikkiin.
Pitää osata jatkaa eteenpäin ja suhtautua asioihin oikein.

(Ja kyllä, minua kiusattiin henkisesti ja fyysisesti, olin aina yksin, itkin iltaisin itseni uneen, harkitsin itsemurhaa jne, joten tiedän todellakin miten raskasta ja vaikeaa kiusattuna on olla)
Mä en ainakaan märehdi vaikka koulukiusattu olin koko peruskoulun ja vielä ammattikoulunkin. Olen antanut anteeksi ja jatkanut elämääni.

Silti edelleen tunnen itseni äärimmäisen rumaksi kun sain siitä aina kuulla. Ei ole auttanut edes se, että miehiltä olen saanut huomioita ja itseasiassa en ole koskaan miehiltä kuullut olevani ruma. Se ajatus vaan taottiin nuorena niin mun päähän.

Sama kun elän edelleen siinä uskossa että olen huonompi kuin muut koska olen rauhallisempi ja hiljaisempi. Vaikka se on vaan mun luonteeni. Mutta kun aina sain haukut opettajilta kun en ollut suuna ja päänä näytelmissä mukana niinkuin muut.

Nämä ovat osa elämääni, vaikka en elämääni katkerana eläkään. Ei kaikesta vaan aina pääse noin vaan yli.
 
:hug:

Kiusatuksi joutuminen on kyllä sellainen asia, että se kaivaa lonkeronsa hyvin syvälle, ja vuosienkin jälkeen se voi ilmoittaa olemassaolostaan. Olitpa sitten miten vahva tahansa sen asian käsittelemiseen ollut tai nyt oletkaan.

Ja kun se koskettaa niin koko perhettä.

Voimia ja runsaasti myötätuulia teille kaikille. Kivinen on teilläkin tie ollut mitä kulkea, mutta jospa se kuitenkin - hullulta kuin kuulostaakin - olisi myös tuonut sitä vahvuutta ja itsensä tuntemista ja varsinkin sitä arvostamista, mikä auttaisi sitten jatkossa tiukemmissakin tilanteissa.
 
"Erin"
Välillä mietin, että minkälainen olisin, jos en olisi joutunut kiusatuksi. Väkisinkin se muutti minussa jotakin.
Mä valokoiduin uhriksi koska olin ystävällinen, iloinen ja "kaikkien kaveri". Muutamalle ihmiselle se ei sopinut ja siitä alkoi kiusaaminen. Osa ystävistäni kaikkosi, koska hekin alkoivat miettimään, onko mussa sitten kuitenkin jotain vikaa.

Tuosta on nyt aikaa 16 vuotta ja edelleen olen varuillani. Varsinkin kun tapaan uusia ihmisiä. Mietin tarkoin, uskallanko olla oma itseni vai pitäisikö olla kylmempi.

Muutama vuosi sitten juttelin tämän ihmisen kanssa joka kiusaamiseni aloitti ja muut siihen mukaan yllytti. Hän oli pahoillaan ja myönsi tehneensä totaalisen väärin. Hän yritti silloin pönkittää omaa suosiotaan ja ilmeisesti minua kiusaamalla se onnistui. Olen hänelle ja muillekin anteeksi antanut. En märehdi menneessä vaan elän hyvää elämää mieheni ja lastemme kanssa, olen työpaikallani pidetty ja ystäviä löytyy.

Silti tulen aina kantamaan jälkiä kiusaamisesta mukanani.
 
"Jeppuli"
Mua on kiusattu myös koko peruskoulun ajan. Nyt olen 37-vuotias. En mä noissa kiusaamisasioissa enää ryve, mutta en kiellä, etteikö ne jotain vaikuttaisi. Jos menen esim. uuteen työpaikkaan, niin pyrin antamaan itsestäni vahvan kuvan, ehkä vähän jopa sellaisen minun nenilleni ei kukaan hypi -käsityksen. En tietenkään itse sano kellekään pahasti tai syrji ketään, mutta haluan itsevarmuudella varmistella, ettei minuakaan kohdeltaisi huonosti.
 
ammattivalittaja
Mua kiusattiin koulussa koko 9v mutta en mä sitä sure. Monen kiusaajani kanssa olen facebook kaveri ja muutenkin kaveri nyt aikuisiällä. Hassua kun aikuiset aina lapsena lohdutti että ne kiusaajat eivät tule muka pärjäämään aikuisena mutta hyvin ovat pärjänneet.
 
"joo"
Kiusaamisessa vaarallisinta on varmasti se ettäalkaa itse uskomaan niitä muiden toistamia haukkuja. Alkaa uskomaan että on huonompi kuin muut. Huomaamattaan toistaa niitä ajatusmalleja huonoudesta itselleen.
Aikuisena pitäisi oppia pois näistä negatiivisista ajatusmalleista ja korvata ne uusilla. Aina kun hokee mielessää negatiivista mantraa niin tietoisesti lopettaa sen. Ja alkaa tietoisesti hokea itselleen mantroja, näitä lauseita voi olla esim. olen hyvä tyyppi, ansaitsen hyvää, tänään olen onnellinen.
 
Kiusaaminen on heikkoutta, mutta niin on kyllä sekin, että ne traumat kannetaan mukana koko loppuelämän.

Mua kiusattiin luokilla 1-9 mutta en ole siihen sontaan jäänyt märehtimään. Toisin kun esim siskoni, joka edelleen laittaa kaiken pahan ja omat heikkoutensa koulukiusaamisen piikkiin.
Pitää osata jatkaa eteenpäin ja suhtautua asioihin oikein.

(Ja kyllä, minua kiusattiin henkisesti ja fyysisesti, olin aina yksin, itkin iltaisin itseni uneen, harkitsin itsemurhaa jne, joten tiedän todellakin miten raskasta ja vaikeaa kiusattuna on olla)
Sie oot ilmeisesti saanu käsiteltyä asian? Sulla on ollu joku, jonka kanssa puhua asiasta? Miusta kyllä näkee vieläkin niitä jälkiä, et minua on kiusattu koulussa. Oikein kellekään en ole asiasta voinu puhua, mitä nyt puolisolle parisuhteessa.
 
"jmia"
Toivon niin paljon kaikille kiusatuille, että saisivat edes yhden hyvän ystävän joka auttaa eteenpäin. Olen itse ollut aina hiljainen ja ujo, mutta olen tullut kaikkien kanssa toimeen ja niin ala kuin yläasteella oon mennyt niiden syrjittyjen seuraan. Ala asteella olin lihavan tytön kaveri koska kaikki haukkuivat häntä, myös yksi poika oli usein seurassamme. Yläasteella luokallemme tuli uusi tyttö joka joutui aina istumaan yksin, kerran pyysin häntä matikanluokassa vieruskaveriksi ja siitä asti olimme erottamattomat :)
 
Heikkoutta
[QUOTE="viirus";29797182]Joo joo ja plää plää. Ihmiset on silti erilaisia, vaikka kuinka olis kokenut samat asiat.

Se on totta, että jos elämä menee surkutteluun, täytyy hakea apua. Toivottavasti olet siskollesi sitä ehdottanut/antanut.[/QUOTE]

Tottahan toki olen, ja apua on saanutkin :)
 

Yhteistyössä