Syötkö suruusi?

[valosta veistetty]

Mietin tässä miten suhtaudutte suruun tai stressiin?
Syöttekö suruunne, tyyliin viisi suklaalevyä?
vai meneekö ruokahalu kokonaan?

Mulla pakkaa toi ruokahalu meneen kokonaan...
Aina kun tulee stressi tai kriisi, lähtee kiloja.

En yksinkertaisesti saa syötyä mitään ja valvon yöt ja valveillakin oon levoton.

Toiset taas syö suruunsa hervottomia määriä.

 

[noppispoppis]

Mun ei tarvi olla ku ihan pikkasen surullinen niin en pysty syömään ollenkaan :/

 

[Hallatar]

Syön ja juon. Ja sen kyllä huomaa... :ashamed:

Sen verran pitää tarkentaa, että riippuu siitä, mistä suru johtuu. Sydänsurussa näköjään puputan koko ajan jotain, mutta ehkä jossain muussa surussa en söis.

 

[Nipu]

Syön. Stressi kun on, en pysty syömään.

 

[hiirimatto]

Syön. Suruun, masennukseen, stressiin.

 

[Sanni76]

Mulla menee ruokahalu kokonaan,ja voisin olla syömättä ties miten kauan :/

 

[teeri]

syön melkeen jokaseen tunteseen,iloon,suruun,yksinäisyyteen,väsymykseen....ja kaikkeen auttaa suklaa monessa eri muodossa :ashamed:

 

[mamipöö]

en syö. ei oikeen maistu mikään ja sit on huono olo.. :/

 

[Pellervo]

En syö, enemmänkin jätän kokonaan syömättä.

 

[Lumiina]

En syö, mulla menee ruokahalu.

 

[Seipääntyöntäjä]

En syö. Päinvastoin, lopetan syömisen lähes tyystin. Ja sama myöskin positiivisten tunnemylläköitten kanssa.

Eli jos elämä olisi pelkkää jyrkkää ylä- tai alamäkeä, olisin varmaan tosi hyvässä kuosissa.

 

[fanta]

En enää. Jos on surua tai huolta, en voi syödä ollenkaan.

 

[auryn]

En. Yleensä hyvä jos syön tarpeeksi jos huolettaa.
Hyvä jos syön tarpeeks ihan normipäivänäkään. :|

 

[inkkukinkku]

lähinnä ajankuluun ja jos olen onnistunut omasta mielestäni tai ollut "tosi reipas" niin sitte syön tai herkuttelen, tavallaan palkinnoksi...

 

[Scarlett O Harava]

En syö, mulla lähtee ruokahalu. Kun erosin likan isästä, niin mä laihduin kuukauden sisällä 7kg.