Syöminen tuntuu pahalta, varsinkin jos en ole "ansainnut" ruokaani..

[nimic]

Olen 26-vuotias nainen ja olen nyt yrittänyt laihdutella varmaan vuoden ajan. Lähtömitat mulla 169/71 ja viime talvesta paino on jojoillut. Nyt painan 66kg. Keväällä-kesällä olin parhaimmillani 60-kiloinen ja suunta oli hyvä, mutta jouduin jalkavamman takia liikkumiskieltoon ja poikaystävän ruoille (kun hän käytännössä teki mulle ruokaa ja siivosi, kun en itse rampana pystynyt) ja lihoin tuohon 66 kiloon.

Nyt olen taas saanut luvan liikkua ja teen itse ruokani ja paino on lähtenytkin mukavasti laskuun. MIetin vaan, että onkohan mulle tullut tästä jo pieni pakkomielle. SUrffailen aika paljon laihdutussivustoilla ja ajattelen ruokaa. Toipilasaikanani en juuri muuta tehnytkään. Tiedän tosi paljon eri ruoka-aineiden kaloreista ja ravintoarvoista.

Onnistuin kehittämään laihtumista edistäviä ajatuksia, kuten sellaisen, että mun on ansaittava joka ateria jotenkin. Opiskelemalla tiukemmin tai lenkillä. Jos syön, enkä ole tenhyt koko päivänä mitään hyödyllistä (käynyt luennolla, lukenut tenttiin tai urheillut), tulee syyllinen ja huono ihminen-olo. Tänä auttaa usein syömään vähemmän, kun tarpeeksi lietsoo. Välillä haen jäätelöä ja mussutan koko paketin kerralla ja taas tunnen itseni surkeaksi.

Ärsyttää, kun mies tuputtaa aina ruokaa ja kyselee, olenko syönyt. Harmittaa ihan hirveästi, kun lihoin kesän jälkeen taas tällaiseksi palloksi. En kunnolla kehtaa käydä jumpassakaan, kun muut ovat hoikempia ja peilissä mä näytän aivan järkyttävän isolta. Nyt innostuin tuosta gfg-dieetistä, ehkä se auttaisi mut hoikaksi taas, mulle tehoaa aika hyvin hiilareiden rajoittaminen. Tavoite olisi painaa kesään mennessä noin 57-60 kg, mut tuo 60 ehdoton yläraja.

Onko muilla tällaista?

 

[feenn]

Yritä keskittyä välillä johonkikn muuhun kuin syömisen ja liikkumisen kyttäämiseen. Tuo 57-60 on aika hyvä tavoite ja pääset siihen varmasti. Et sä lihava kyllä nytkään ole, ehkä hieman pyöreä tai enemmänkin pehmeä. Se pehmeys lähtee kyllä helposti, kun jätät jäätelön vähemmälle. Gfg on kyllä tosi tehokas ja terveellinenkin.

 

["äiti x 2"]

Ei mulla, mutta lähisukulaisella kyllä. Tuollain se alkoi hänenkin aikuisiän anoreksiansa. Nyt kun tunnistat nämä selkeät syömishäiriön piirteet itsessäsi, kehoitankin mitä vakavimmin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, jotta pääset heti hoitoon, ennen kuin tilanne karkaa käsistä. Ei ole normaalia ajatella ansaitsevansa syödä tehtyään jotain ensin tai syödä vähemmän "laiskoteltuaan". Myös kaloreiden laskeminen, ylikiinnostunut asenne ruokaa ja liikkumista kohtaan (nimenomaan kalori- ja laihtumismielessä) kuulostaa vaaralliselta alulta anoreksialle. Sairaus yrittää ottaa sinusta otetta, pidä varasi ja lyö jarrut päälle ajoissa. Ihan oikeasti. Tuolla menolla ja ajatuksenjuoksulla, en usko, että tyydyt mainitsemaasi painoon, van jatkat vain. Ja tuo itsensä häpeäminen ja läskinä näkeminen (vaikka olet sopusuhtainen mitoiltasi) enteilee vääristynyttä kehonkuvaa, jotan nyt hälytyskellot soivat jo kuuluvasti. Hae apua, tee itsellesi palvelus. Syömishäiriöisen läheisenä, en voi sitä sairautta toivoa edes pahimmalle vihamiehelle. Niin kauheaa elo on itse potilaalle ja läheisillä. Tsemppiä!

 

["vieras"]

kyllä tuo tuntuu vähän siltä että suhde ruokaan on häiriintynyt koska pidät ruokaa palkintona. tuosta on liian helppo lipsahtaa syömishäiriöön ja siitä paraneminen on vaikeaa. koita keskittyä nyt ihan muuhun kuin syömisen rajoittamiseen ja ruuan ansaitsemiseen ja syö vähintään neljä ateriaa terveellistä kohtuukevyttä ruokaa päivässä. sinä ansaitset sen kunnon ruuan, vaikka makaisit sohvalla koko päivän.

 

[juts]

Kuulostaa ihan teinitouhulta, sori vaan..