Harmaana
Mua on alkanut huolestuttamaan eräs asia mun syömisessä, tai oikeastaan syömättä jättämisessä.
Jos mulla on paha olla henkisesti, jotain huolta tai stressiä, mä en syö mitään. Pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi saada nielaistuksi edes pieni pala leivästä, saa mut voimaan pahoin. Saattaa mennä kolmekin päivää pelkällä kahvilla ja tupakalla.
Jotenkin se nälkä saa unohtamaan ne huolet. Tai siis se nälkä on niin kova, että ei pysty ajattelemaan mitään muutakuin sitä nälkää. Silti en pysty syömään.
Normaalisti kyllä syön hyvin ja melko terveellisesti.
Jos mulla on paha olla henkisesti, jotain huolta tai stressiä, mä en syö mitään. Pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi saada nielaistuksi edes pieni pala leivästä, saa mut voimaan pahoin. Saattaa mennä kolmekin päivää pelkällä kahvilla ja tupakalla.
Jotenkin se nälkä saa unohtamaan ne huolet. Tai siis se nälkä on niin kova, että ei pysty ajattelemaan mitään muutakuin sitä nälkää. Silti en pysty syömään.
Normaalisti kyllä syön hyvin ja melko terveellisesti.