Meidän poika 5,5 v on viime vkolla lääkärissä käynnin perusteella saanut diagnoosiksi virusperäinen nielutulehdus. Oireina oli kurkkukipu ja "en voi syödä, ruoka jää jumiin"... Juominen maittanut onneksi koko ajan. Viikonloppuna tulee vaan 2 vkoa täyteen tätä ongelmaa... Mikä neuvoksi? Eli miten pitkään se kurkku voi oikeasti olla kipeä (lääkäri kertoi että ko. tulehdus kestää yleensä 3-7 vrk) vai onko kyseessä enemmänkin kammo/pelko että syöminen/nieleminen tuntuu pahalta. Vai onko tämä kurkkukipu jotenkin vain sattunut samaan aikaan kun ruokahalu kadonnut muutenkin. Hän juo vettä, mehua, maitoa (paljon nyt kun ei juuri syö), juotavia jukurtteja, viiliä ja uskomatonta mutta totta suolakaloja. Ne kuulema menee suussa niin pehmeeksi. 
Mutta tässä alkaa vaan kohta mennä äidiltä usko siihen että syötäisiin tavallistakin ruokaa. Hermot kireällä kun tästä ruokailuista keskustellaan tietty kotona koko ajan tyyliin: otatko tätä, voisitko kokeilla tätä.... Ja pahinta on nyt se että kesäloman jälkeen alkoi tarha (siis sekin stressi tähän samaan syssyyn): ei syö tarhassa mitään, maitoa juo... Onneksi on vain 14 hoitopvää kuussa. Tuli vähän sellainen tunne, että tarhassa eivät ymmärrä koko juttua ollenkaan, ne kai luulee että poika ei kotonakaan syö yhtään mitään, vaikka olen yrittänyt kertoa mitä alas kotona menee. Neuvolaankin soitin, sanoivat, että ei vielä hätää eli voisi vähän odotella. Mutta arvatkaa olenko huolissani. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Ja taustatietoina sen verran että poika ei ole koskaan (paitsi vauvaikäisenä) ollut mikään suuriruokainen, mutta nyt siis tämä vähäinenkin ruokahalu kadonnut taivaan tuuliin...
Mutta tässä alkaa vaan kohta mennä äidiltä usko siihen että syötäisiin tavallistakin ruokaa. Hermot kireällä kun tästä ruokailuista keskustellaan tietty kotona koko ajan tyyliin: otatko tätä, voisitko kokeilla tätä.... Ja pahinta on nyt se että kesäloman jälkeen alkoi tarha (siis sekin stressi tähän samaan syssyyn): ei syö tarhassa mitään, maitoa juo... Onneksi on vain 14 hoitopvää kuussa. Tuli vähän sellainen tunne, että tarhassa eivät ymmärrä koko juttua ollenkaan, ne kai luulee että poika ei kotonakaan syö yhtään mitään, vaikka olen yrittänyt kertoa mitä alas kotona menee. Neuvolaankin soitin, sanoivat, että ei vielä hätää eli voisi vähän odotella. Mutta arvatkaa olenko huolissani. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Ja taustatietoina sen verran että poika ei ole koskaan (paitsi vauvaikäisenä) ollut mikään suuriruokainen, mutta nyt siis tämä vähäinenkin ruokahalu kadonnut taivaan tuuliin...