Toggle sidebar

synnytysvalmennuksesta....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Olen kätilöopiskelija ja menossa pitämään synnytysvalmennusta. Aiheena kyseisessä valmennuskerrassa on loppuraskaus, synnytys ja lapsivuodeaika. Mitä asioita eritoten halusit valmennuksessa kuulla näistä asioista? Oliko jotain minkä olisit halunnut jättää silloin kuulematta? Jäikö jotain selkeästi puuttumaan? Yleisesti toivoisin saavani mielipiteitä synnytysvalmennuksista, joissa olette itse olleet. Kiitos.
 
Kannattaa neuvoa, että jos lievät supistukset eivät edistä synnytystä tehokkaasti, mutta ovat kuitenkin sen verran kivuilaita että estävät äitiä nukkumasta -ja jos kätilöt eivät katso aiheelliseksi jouduttaa synnytystä nopeammin- niin tulevan äidin olisi hyvä muistaa pyytää kipulääkettä pystyäkseen nukkumaan, sillä voimia tarvitaan tulevaan synnytykseen. Minulle kävi juuri noin, että valvoin 2 vrk kipujen takia (olen muutenkin herkkäuninen aina ollut) ennenkuin synnytys lopulta käynnistettiin. Kyseessä oli siis esikoinen. Synnytyksen ja verenmenetyksen jälkeen olin 2 viikkoa puolikuollut....Uskon että niin ei olis käynyt, jos synnytystä olisi joudutettu aikaisemmin, ja jos olisin voinut nukkua...
 
No joku olis voinut ennakkoon sanoa että imettäminen tekee hemmetin kipeää, mutta vain hetken. Eli kannattaa purra vähän hammasta. Ja että suihkuun ei saa mennä ilman jotakuta joka nappaa kiinni jos pyörryt. Ja että synnytyksen jälkeen kannattaa ottaa ilolla vastaan kaikki laksatiivit mitä irti saa jotta maha ei jysähdä totaalijumiin.
Muuten sain tarpeelliset tiedot haalittua itselleni. En tosin tiedä kertoiko ne synnytysvalmennuksessa ne.
 
Olisin toivonut ettei synnytysvalmennuksessa olisi kerrottu asioita itsestään selvyyksinä tyyliin "jos lapsivedet menee, leikataan tai käynnistetään kolmen päivän sisällä" Kun ei sitten pitänytkään paikkaansa niin itsellä oli sellainen olo että teki mieli kiipeillä seinälle kun mikään ei pitänytkään paikkaansa. Se taas mistä olisin halunnut olla tietoinen etukäteen oli esim. että jos synnytys alkaa venymään niin kun lääkäri vaihtuu niin hoitosuunnitelma voi vaihtua siinä sen siliän tien. Samoin olisin halunnut tietää että sektiota varten ylimmät häpykarvat ajellaan jos sitä ei ole tehnyt kotona, tai että sinulle voidaan tehdä suolentyhjennys, tai että kipulääkkeet voivat joissakin tapauksissa lopettaa supistukset kokonaan. Olisin myös halunnut tietää että olisin voinut kieltäytyä synnytystapa-arviossa käsin peräaukon kautta tehtävästä lantion kokoarvioinnista ja vaatia ultralla tehtävää sen sijaan.
 
Mä toivon, että olisi etukäteen kerrottu enemmän imetyksestä ja siitä miten vaikeaa se voi olla. Meillä "synnytysvalmennus" oli ihan onneton, katsottiin joku 80-luvuta peräisin oleva kuiva video jossa joku kätilö kertoi tasapaksulla äänellä, miten synnytys etenee ja paikalla oleva kätilö ei osannut vastata esitettyihin kysymyksiin.
 
Itse olen ollut vain esikoisen kohdalla synnytysvalmennuksessa, silloin opeteltiin jotain ihme hengitystekniikoita...no eipä niistä ollut mitään apua siinä vaiheessa kun oksitosiinitippa laitettiin ja repivät kivut alkoivat. Ensisynnyttäjille on aina hyvä muistaa kertoa eri kipulääkevaihtoehdoista ja kipujen lievityskeinoista ...
 
Olisin toivonut että olisi kerrottu että synnytys saattaa olla helppo,tai vaikea tai ihan minkälainen tahansa. Peloteltiin vain että se tulee sattumaan ihan helvetisti ja veri ja uloste lentää. 16 vuotiaana pelkäsin pahinta mutta pääsin helpolla kuitenkin. Niin ja meidän synnytysvalmennuksessa minut ja poikaystäväni käskettiin ylös kertomaan ikämme ja mulkoiltiin rumasti. Kertakaikkiaan paskanmaku jäi koko touhusta,onneksi ei tarvinnut seuraavan lapsen kohdalla mennä.
 
Tuo kastanjan kommentti on sellainen joka olis ollut hyvä tietää itsekkin, eli vaikka tekee kipiää, ei se välttämättä vielä merkkaa mitää ja olis ollut hyvä levätä, itsekkin nimittäin valvoin sen pari vuorokautta ja olin ihan poikki synnytystilanteessa..

Sen lisäks olisin halunnut kuulla myös sen äidinrakkauden hehkuttamisen lisäksi senkin että on normaalia ettei ne tunteet heti sieltä välttämättä pulpahda pintaan vaan on normaalia että joskus äidillä voi kestää ennenkun se äidinrakkaus sieltä tulee jne..Nimittäin koin ihan hurjan pahaa oloa sen takia kun en kyennytkään heti kertomaan kuinka se elämäni valo sieltä putkahti ja kuinka itkin onnesta, luulin että minussa oli jotain vikaa, vaan ei ollutkaan..

Ja sit joku olis voinu varoittaa et sen pöydälle kakkaamisen lisäks voi muuten tulla ihan karmivat ilmvaivatkin.. ;)
 
Mä muistan omasta synnytysvalmennuksestani erään todella lohdullisen informaation, jonka vetäjä kertoi. Nimenomaan siis sen, että synnytyksessä kannattaa muistaa, että kun sen otsalohkon saa pusattua, niin loppu tulee kuin itsestään. Eihän tämä synnytystä mitenkään helpoksi tee, mutta noin kielikuvana oli kyllä helpottava näkökulma ja saikin koko salin nauramaan. :)
 
Mä sanon saman, kuin joku edellä. Jotain kivunlievitystä niihin kipeisiin supistuksiin, jotka eivät vielä mitään tee. Itse valvoin paljon viikon ennen synnytystä ja edeltävän yön kokonaan. Vauva syntyi vasta myöhään illalla. Seuraavat päivät olin kävelevä zombie.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa