Synnytystapa arviointi

Mä en tiiä mitä mun pitäis ajatella... Mua pelottaa aivan älyttömästi synnyttää alakautta. Kävin pari päivää sitten lääkärillä ja se sano että koska olen niin pitkä 174 cm vauva mahtuu hyvin ulos. Ei siis tehnyt mitään tutkimuksia!! Mulle on tehty yks sektio ennestään, kaksosraskaus ja molemmat perätilassa.

Nyt tulevan vauvan painoarvio on päällä 4kg. Pelottaa vaan mahtuuko se ulos. En tahtois kovin paljoo repeemiä yms. Mä oon ollu aivan hermona nää pari päivää enkä osaa ajatella mitään muuta kuin synnytystä ja siitä pystynkö synnyttää alakautta.. Toisaalta tahtoisin sektion taas mutta lääkäri ei sitä ainaskaan myönnä.. Lääkärin vastaanoton jälkeen tärisin koko loppu päivän ja itkin. Se vaan kerto miten vaarallinen leikkaus on ja ylisti alakautta synnytystä.

Mistä mä tietäisin miten saisin vauvan helpoiten ulos ilman että vauvalle tai mulle sattuu mitään pahaa??

rv38

 

Vastausta en kysymyksees tiiä, mut jännältä kuulostaa että lääkärin on sanonut tyylii "tottakaihan se mahtuu, kun oot niin pitkä..." Jos nyt oikein ymmärsin

 

Vähän oudolta tuo minustakin kuulostaa. Mutta kyllähän se niin on, että useimmissa tapauksissa alakautta synnyttäminen on turvallisempi vaihtoehto.

Yhdelle tuttavalleni oli neuvolalääkäri sanonut, että kun olet niin lyhyt niin saatat saada suunnitellun sektion. Jutusta kuulleet kätilöt olivat kuulemma lähinnä olleet tikahtua nauruun väitteestä...

Olisikohan sinun mahdollista päästä uuteen arviointiin? Luulisi synnytyspelon olevan riittävä syy siihen.

 

Toivottavasti pääsisin uuteen arviointiin.. mutta en tiiä. On mulla lääkäri aika vielä paria päivää ennen laskettua aikaa. Silti mä kerkeen sekoomaan jo ennen sitä päivää!

Kunpa ois ollu lääkärinä sellanen vanha kokenut lääkäri eikä mikään nuori nainen joka ei taatusti ole ikinä synnyttänyt!

No ei auta muu kuin hermoilla ja pelätä!

 

Se että on pitkä, ei kerro tietysti miten lantiossa on tilaa. MUTTA myöskään vauvan paino ei kerro sitä että onko synnytys hankala. Itse on lyhyenpuoleinen ja pullero, mutta tyttö mahtui ulos 4,4kg ja 51cm kokoisena. Uupumuksen takia käytettiin imukuppia mutta siis ei liittynyt vauvan kokoon. Nyt sitten on taas tulossa iso jörrikkä, eli lasketun ajan tienoilla arviolta 4kg. En silti ressaile, olen vaan onneni kukkuloilla että eilen sain tietää vauvan olevan viimein raivotarjonnassa ja SAAN synnyttää alakautta!

Mulle tehtiin siis eilen synnytystavan määritys ja se sisälti pikaisen sisätutkimuksen ja vauvan ultran+painoarvion. Muihin tutkimuksiin ei ollut viime raskaudessa eikä nyt syytä, sillä jo käsikopelolla lääkäri pystyi sanomaan että lantiossa on tiaa. Ja repeämät ei monestikaan ole sidoksissa vauvan kokoon (no, pään ympärys ja asento vaikuttaa). Mutta pehmeät kudokset antaa kyllä periksi. Kaveri ei revennyt lähes ollenkaan kun synnytti 3950g lapsen tässä kk sitten.

 

\

Toivottavasti pääsisin uuteen arviointiin.. mutta en tiiä. On mulla lääkäri aika vielä paria päivää ennen laskettua aikaa. Silti mä kerkeen sekoomaan jo ennen sitä päivää!

Kunpa ois ollu lääkärinä sellanen vanha kokenut lääkäri eikä mikään nuori nainen joka ei taatusti ole ikinä synnyttänyt!

No ei auta muu kuin hermoilla ja pelätä!

Lääkäri kokeilee "käsikopelolla" tilavuutta, joustavuutta yms. Se, onko lääkäri synnyttänyt itse vai ei ei liity siihen mitenkään! Onko sulla nyt joku erityinen syy miksi vauva ei mahtuisi? Muuta kuin nämä palstat minkä perusteella joka toisen vauva on jumittanut ja saanut vähintään jonkun aivovaurion? Nelikiloinen vauva on ihan normaalikokoinen. Ja kyllä, auttaa se kun ei hermoile ja pelkää ihan turhaan!

 

Hei, itse olen aika lailla samanpituinen kuin alkuperäinen ja vauvat ovat olleet yli 4-kiloisia. Ekan synnytin alakautta ja toisen pelkosektiolla. Ekan synnytys oli todella pitkä, en kyllä revennyt (hallittu epparihaava) tms, mutta voimat meni niin että en muista mitään. Toisen synnytystä ennen pelkäsin hysteerisesti ja sain pelkopolin ja äitiyspolilla käynnin jälkeen pelkosektion. Hengitys salpautui pelosta ja olin hysteerinen, huolestunut ja todella itkuherkkä. En tiedä mitä olisi tapahtunut alatiesynnytyksessä, olisinko saanut pelkoni kuriin ja itseni kasattua. Minulle sektio oli tässä kakkostapauksessa suuri helpotus ja kaikki lähti heti sujumaan hyvin vauvan kanssa. Myös itse toivuin hyvin. Nyt on lapset tehty eikä tarvitse enää onneksi miettiä. Eli mene nyt ainakin puhumaan pelostasi pelkopolille, pyydä lähete neuvolasta. Se keskustelu kätilön kanssa varmaan auttaa itseäsi hahmottamaan missä mennään.